Avainsana: yhteiskunta

Alustan kaava

Alustan kaavan.

Väliaikaisista kohteista koostuva kokonaisvaltainen mielentila.

Määrättyjen etappien toisteinen rummutus saa aikaan kuvitelman kuin olisi yhteydessä johonkin etappeja korkeampaan todellisuuden tasoon

Odotuksesta ja välipalkinnoista koostuva

Tarkoituksesta riisuttu

Ei pidä erottaa ruokalähettiä ja ruoan vastaanottajaa. He ovat saman puolen kaksi kolikkoa. Ilmatäytteiset kellukkeet valmiiksi rakennetussa kolhoosissa.

Olemme kaikki ruokalähettejä. Kuljemme hukassa kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä. Olemme siirtolaisia asfaltin päällä, pakolaisia tarttumassa oljenkorsiin.

Jäähdytämme toisten ruoat, syömme itse autossa

Odotamme penkeillä ilmoituksia
ja sitten säpsähdämme kuin eläin

Meitä liututetaan pinnan päällä

Olemme tappion ilmentymiä, tappiollisia olentoja tappiollisessa toiminnassa, edistys

Eksymme muiden maksamien jätteiden kanssa paikkoihin

arvailemme talojen nimiä, siirrämme suolaa

elämä täytyy ladata jotta työ voi jatkua

notifikaation odotus

lähetti on tyhjään alustaan luotu kokeellinen hahmo, jota järjestelmän käyttäjä liikuttaa

hahmoa voi päivittää

Kuolemanviisaus

Emo antaa poikasten syödä, valvoo prosessia rinnalla.

Että ihminen olisi ylittänyt luonnon! Että tahtomme, järkemme, vapautemme olisivat luonnon tuolla puolen, ei luontoa! Että me emme ole vain eläimiä, eläinten lakien alaisia! Ja mitä muita kertomuksia meillä olikaan kerrottavana?

Pitkää ja turvonnutta elämää seuraa hohdokas kuolema. Ja kuinka luonnollista se onkaan! Katso, kuinka tänä vuonna on myyräpopulaatio kuihtunut: kylmä talvi ja ruton lailla levinnyt sairaus on sen pienentänyt.

Ekosysteemin kuningas ei ole kaikkivoipa: juuri kaikkivoipuudessaan se osoittaa pienuutensa.

Marraskuu aloitetaan juhlimalla kuolemaa, kun edellisistä kuolemanjuhlista on vasta asiakaspalautteet ehditty keräämään. Kuoleva populaatio seuraa johtajaansa kuin sorsanpoikanen emoaan.

Emo antaa poikasten syödä, valvoo prosessia rinnalla.

Todettu vähennystarve on laitettava konkreettisena operaationa täytäntöön, sanoo luonto iltauutisissa. Ja niin syntyy kuolemanviisaus.

Kuolemanviisaus on tärkein viisauden muoto ajassa, jossa elämän ja kuoleman välinen ero häipyy.

Kuolemanviisaus taannuttaa elämän, jotta elämä olisi kuoleman kanssa yhtä. Minkä se käsittää elämänä, on kuolemaa.

Kuolemanviisas halveksuu elämää. Kuolemanviisas ajattelee: minä elän kuoltuani, mutta minä en koskaan elä, koska en koskaan kuole.

Kuolemanviisaan elämä muodostuu kuoleman mietiskelystä ja elämän tukahduttamisesta. Hän siistii itsensä, kävelee markkinoilla ja julistaa uskoaan.

Ja miten voisikaan kuolemanviisas enää edes tukahduttaa sellaista, mistä hän ei tiedä?

Kokeva, tunteva, elävä eläin on jo syntyessään tapettu, mikäli hänen on edes annettu syntyä. Jos ei tunne elämää, tuntee vain kuoleman.

Voi, niin luonnollista, niin luontoa on tämä kaikki: antautukaa sen paisteeseen, antakaa sen polttaa ihonne, niin elätte ikuisesti!

Akateemisen eliitin vuori

Jos tila on esteetön, siinä ei ole esteitä.

Täällä me vaellamme, pitkin näitä paksuja käytäviä, huoliteltuja lattioita, siististi lokeroituina kuin loisimme täällä oman maailmamme ja nauttisimme joka hetkestä. 

Onttojen ovien takana me toisillemme hymyilemme, pyynäämme vaatetustamme, ilmoitamme evankeliumin sanomaa. Ja tekemisemme näyttää ja on yhtä ja samaa.

Me olemme lukeneet kaiken emmekä vielä mitään – paljon on yhä luettavaa. Ja huomennakin saavumme tänne perustelemaan olemassaoloamme – tahtovathan kaikki jäytää itseään loputtoman informaatiotyön parissa, jotta kädet eivät haisisi lannalle.

Me emme edes haista omia käsiämme. Me emme edes maista kitkeryyttä kahvissamme.

Mutta enemmän on parempi, nopeammin on nopeammin, parempi on hyödyllisempää ja hyöty on tärkeää. Ajattelemisen ja olemisen rima on yhtä korkealla kuin kynnykset esteettömiin tiloihin. 

Jos tila on esteetön, siinä ei ole esteitä ja kaikki voivat sinne tulla esteistä huolimatta. Kukaan ei sinne tule, moni käy ja he kaikki viihtyvät.

Ja siksi me kaikki rakastamme demokratiaa, kunhan se on meidän demokratiaamme!

Ja meistä kaikista tulee niin tuntevia asioita, että tunnemme ja tiedämme kaiken, mitä olemme lukeneet siitä, kuinka mielistellä tiensä kohti huippua: kuinka erottua pinosta kuin liian pitkä, käyrä halko: kuinka hivellä sanoilla kuulijaansa kuin rakastavainen puolisonsa poskea.

Huippu ei sijaitse vuorella. Suomessa ei ole vuoria. Enkä minä tunne mitään.

Kuinka naurettavaa on ajattelu! Kuinka naurettavaa on tehokkuus! Ja jos ajattelisimme tehokkaammin, ongelmamme voitaisiin ratkaista.

Puhdas, hyveellinen, tietävä – oi, kuinka rakastan olemustani! Milloin minulle soitetaan ja minun tuntemustani kysytään? Milloin pääsen tuottamaan informaatiota loputtomaan informaatiovirtaan? Milloin pääsen sanomaan paljon sanomatta mitään? Milloin pääsen varomaan, etten eksy virallisista totuuksista?

Tavaroiden tuottaminen on tuhoisaa niin aivoille kuin luonnolle – mutta tiedon tuottaminen vain aivoille! Eikä tietoa voi tuottaa!

Ah, tämä maailma – niin avoin kuin pyrstöään esittelevä metso, niin vaikuttava kuin numeroitaan esittelevä taulu, niin hyveellinen kuin pahuudestaan valaistunut saarnaaja.

Enempi koulutus pelastaa koulutuksen, vähempi aiheuttaa rappiota.

Koulutus on ihmisen viimeinen oljenkorsi pelastukseen. Mutta tuho on kaikkea etevämpi.

Eliitti on demokratisoitu. Demokratia on voittanut. Iso ryhmä ajattelee enemmän ja monipuolisemmin.

Häiritsevät henkilöt

Ja te sanotte: ”Opiskelijat pois köyhyysrajalta” – ja kuinka ihanalta saattekaan sen kuulostamaan. Olette itse lähes yhtä ihania kuin tuo sanomanne!

Mutta minä sanon: lyökää opiskelija rajalta ja huolellisesti, niin ettei pää vahingossakaan pilkota sen toiselle puolelle. Rakentakaa rajalle aita, sehän on muodissa, ja valvokaa ahkerasti tuota rajaa!

Te lapset, tiesittekö, että lapsi on kaikista huonoin investointi – se ei tuota muuta kuin lääkärikäyntejä ja suurta valehtelua. Teihin on jo investoitu omaisuus – milloin te alatte tuottamaan kuin osake?

Vai kaivaudutteko turvallisempien tilojenne tiloihin, noihin muualta varastettuihin ideoihin, valta-asemiin, jotka kuvastavat teidän kyynistä, hobbesilaista ihmiskuvaanne? Ettekä te ole väärässä!

Samaan aikaan te puhutte suvaitsevaisuudesta, lämmöstä ja rakkaudesta kuin rakastaisitte ihmistä ja hyväksyisitte sellaisen sellaisenaan kaikkine häiritsevine puutteineen, mutta se on julma verho, jonka te olette itsenne eteen asettaneet, kaunis koristus, jolla esiinnytte oikeille yleisöille oikeilla sanoilla. Ette siedä sietämättömiä ihmisiä – sehän on sen määritelmä!

Turvallinen tila on raja-arvo jota voidaan lähestyä mutta jota ei koskaan voida saavuttaa siksi on puhutta turvalliSEMMASTA tilasta.

Turva olkoon arvo.

Institutionalisoidaan kaikki tilat, kitketään rikkaruohot kuin ne olisivat pahuuden lähettiläitä, jotka maan uumenista pilkistävät. Tehdään niin ja pian kaikki tilat ovat vapaita.

Tyhjiä kaikukammioita.

Näyteikkunoita.

Vieläkö teissä on kaaosta vai oletteko aina pukeutuneita ja pyynättyjä?

Yhdyshenkilö yhdistää työntekijät ja johdon, asiakkaat ja korporaation. Häirintäyhdyshenkilö. Häirintäyhdyslomake.

Yleisen järjestyksen määrää laki tai periaate. Se on institutionaalista vallankäyttöä, väkivaltaa, joka voidaan yleisen järjestyksen nimissä hyväksyä. Se on suvereenille luovutettua valtaa.

Ihmisen olemus on häiritsevä.

Yhdyshenkilö kävelee rajapinnoilla kuin Jeesus veden päällä.

Suhteellista köyhyyttä ei voi poistaa.

Kulttuurinen köyhyys on pitkän aikavälin prosessi.

Ajattelun köyhyys tarkoittaa immunologisen prosessin ulkoistamista.

Ulkoistaminen on hyödyllinen toimi niille, jotka siitä saavat hyötyä. Hyöty on arvo, koska sitä tavoitellaan.

Turvallisemmat tilat tekevät voittoa kuin lääkeyhtiöt. Köyhä maaperä köyhdyttää suoliston mikrobikantaa. Köyhyys ulottuu korkealle. Ihminen on pieni, hirveän pieni, hirveä, pieni. Ja köyhä.

Näistä merkeistä tunnistat merkit

Autoimmuunisairaiden avoparantola.

Tänään alkaa päivä ohjelmoinnilla.

Ihminen vailla ulkoista päämäärää on sisuskalujaan jäytävä diagnoosineurootikko. Sisäisen ja ulkoisen informaation yhteisvaikutus synnyttää kehän, jossa ainoa todellisuus ovat omat hengenliikkeet.

Hyvinvoinnin pahoinvointi. Autoimmuunisairaiden avoparantola. Ajattelu riisuttu kaikesta ajattelusta.

Se informaatio myy, joka myy.

Näistä merkeistä tunnistat, että luet liikaa näistä merkeistä tunnistat tyyppisiä artikkeleita. Että siitä on tullut haitallista. Haitta on hyödyn vastakohta. Mitä haittaa on haitasta?

Merkkien on oltava tietyssä järjestyksessä, jotta ne luovat merkityksiä. Diagnoosit ovat merkityksiä. Markkinat perustuvat halujen uusintamiseen.

Kuinka kaipaakaan lohtua ja rapsutusta.

Näistä merkeistä tunnistat tyyppisten artikkelien lukeminen on ihmiselle luontaista toimintaa, mutta liiallisella altistuksella on kääntöpuolensa.

Jos lukee toistuvasti artikkeleita, jotka kehottavat tunnistamaan itsessä sellaisia merkkejä, että lukee liikaa artikkeleita, joissa kehotetaan tunnistamaan itsessä merkkejä, saattavat tunnusmerkit täyttyä.

Näin kertoo tohtori ja tutkija. Yliopistosta. On taas tiede osoittanut tärkeytensä.

Lisää tutkimusta tarvitaan. Energiaomavarainen järjestelmä perustelee hyödyllisyytensä itsellään.

Sanaa ei saa rajoittaa: yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Mitä yleisö tietää, se yhteiskunnassa tapahtuu.

Olisi nyt tutkittava sitä, kuinka ulkoinen informaatio saa yleisönsä luulottelemaan itsessään merkkejä, ja sitten uutisoitava siitä kuten kaikesta muustakin, niin ongelmamme olisivat ratkaistut.

Tästä pelistä hyötyy niin moni, mutta se on hyödytöntä.

Oma-aloitteisen kotoutumisen opaskirja vasta-alkajille ja edistyneille

Ja kun aamuisin heräät, toivot, ettet olisi.

Jos imperatiivein käskee, se halventaa käskettävää. Kuin hän olisi komentoja vastaanottava eläin, koira.

Rasismia se on. Pehmeät kehotukset ilmentävät ihmisen arvokkuutta ja ovat antirasistisia.

Ihmisellä on vapaa tahto, jonka voi täyttää kehotuksilla niin, ettei se ole vapaa vaan kehotusten säiliö.

Kun heräät, voisit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja repiä naamasi sellaiseen asentoon, ettei se herätä huomiota, kun liikut ihmisten joukossa.

Kotoutumista ei ole suotavaa sekoittaa kotiutumiseen. Ne ilmaisevat eri merkityksiä.

Kielitoimiston sanakirja antaa verbille kotiutua kolme eri merkitystä:
1. palata kotiin
2. tottua olemaan jssak, ruveta viihtymään jssak, perehtyä hyvin jhk
3. tulla vakiintuneeseen käyttöön, saada pysyvä jalansija, juurtua

Kotoutuja ei palaa kotiin ja kaikkein vähiten rupeaa tottumaan tai viihtymään, jos on muuttanut rasistien ja antirasistien keskelle.

Oma-aloitteisuus on sitä, että tapahtuu aloite, joka on oma eikä siis ulkopuolinen. Tämä edellyttää ontologista kantaa, että itse on ulkoisesta todellisuudesta erillinen.

Tämä kanta on opeteltava ja hyväksyttävä ennen kuin voi ryhtyä omaksi aloitteeksi. Siis olisi hyvä.

Oma aloite syntyy omasta halusta, joka syntyy omasta tahdosta, joka on vapaa ellei sitä ole täytetty kehotuksilla.

Sinulla on nyt vastuu siitä, että opit ostamaan Prismasta oikeat tuotteet oikealla hinnalla.

Omalla aloitteella asetat vireille hankkeen, jossa pyrkimyksenä on asettua osaksi yhteiskuntaa, mutta sinulla on oikeus säilyttää oma kulttuuripiirisi. Voit vaikka valita parhaat päältä.

Kukaan ei kotouta sinua. Kukaan ei niin muodoin tule ovellesi tuomaan karjalanpaistilihoja tai kebabia. Kukaan ei sullo sinuun sukupolvien mittaista mielisairautta.

Suomalainen kebab on nautaa, joka on kotoutettu elämään navetassa.

Joko sana kotouttaa alkaa kuulostamaan hölmöltä?

Ja kiitollisuus, kiitollisuus!

Joka päivä asetut keskelle toria polvillesi, nostat kätesi ilmaan ja sidot kenkäsi roikkumaan kaulaasi. Tällä rituaalilla kiität Suomea vieraanvaraisuudesta, joka on velkarahalla ja traumoilla tehty.

Hyvät pisteeni kokeessa

Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi.

Sain hedelmällisyysosaamiskokeesta seitsemän pistettä.

Kokeen järjesti viranomainen tässä minun olohuoneessani. Tässä hän mittasi osaamistani kuin mittanauhalla.

Nauha oli pitkä mutta se toimi.

Viranomaisen työnantaja on nimeltään hedelmällisyysosaamiskeskus. Se on hyvinvointivaltion laitos. Siellä osaamista on hedelmällisen paljon.

Viranomaisen titteli on hedelmällisyysosaamiskeskuksen eteläisen alueen kotiin annettavien palveluiden palveluyksiköiden esiyksikköhenkilöstön esihenkilö.

lö lö kö kö

Minä luettelin viranomaiselle hedelmiä ja muistin ne melkein kaikki mutta unohdin veriappelsiinin joka on ihmeellinen hedelmä koska sillä on verta ja verta on vain eläimillä ja sellaisilla.

Koe oli osa valtakunnallista rotuhygieniakampanjaa joka pyrkii elvyttämään kuolevia rotuja kuin koiria. Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi: ihoni on puhdas ja minulla on sairauksia.

Hedelmällisyysosaamiseni kehittämiseksi minun olisi huolehdittava paremmin lämpötiloista, koulutuksestani ja tulotasostani. Olisi lenkkeiltävä ja oltava hyvällä tuulella.

Kalenteria tulisi lukea paremmin.

Viranomainen laati minulle henkilökohtaisen hedelmällisyysosaamisen kehittämissuunnitelman eli HHOKSin johon asetettuja tavoitteita seurataan kolmen kuukauden välein henkilökohtaisilla etähedelmällisyysosaamisohjauskeskusteluilla jotka voi varata nettijärjestelmästä jonne täytyy luoda tunnus jota ei sitten muista mutta sen voi aina palauttaa jos vielä muistaa oman sähköpostiosoittteen.

Kuinka vahvaa on sinun hedelmällisyysosaamisesi?

Vapauden ja viisauden määritelmät, niistä molemmat

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa.

Tervetuloa tänne missä ihmiset ovat vapaita kuin fossiilit.

Oletko sinäkin jumissa jumissa järjestelmässä

ajatuksissasi ja älysi versoamassa hulluudessasi ja näissä valottomissa seinissä, jotka loistavat jäännöksiä vapaista fossiileista ja uusista polttoaineista.

Niin heräät seuraavanakin aamuna ja muistat vapautesi.

Täällä todellinen viisaus majailee heidän laskelmiensa, slaidiensa ja lukujensa varjoissa, noissa pimeissä notkelmissa, jännityksentäyteisissä koloissa, joissa käärmeet viettävät eloaan.

Kannattaako niihin kättä tunkea?

Tämä historiallisen materialismin pehmustettu vankilaselli, jossa viisaus ja vapaus kukoistavat vain kytkettyinä niitä määrääviin lakeihin. Todellisen viisauden ja vapauden yhtyminen ennakkoehtoihin tekee sanoista tyhjiä ja kevyitä kuin ilmapallon. 

Kuka pitäisi painavista ja raskaista asioista?

Todellista viisautta on resurssiviisaus. Ole siis viisas kuin resurssi jota ei ole. 

Viisas ja vapaa on riippuvainen resursseista mutta ei fossiileista. Fossiilit makaavat maan uumenissa – kuka niistä voisi riippua?

Fossiili on vapaa kuin tyhjiöön puristettu elintarvike.

Niukkuus synnyttää sellaista viisasta viisautta, joka kääntää viisaat kysymykset pois niukkuudesta ja siihen johtaneista syistä.

Ennen kuin resursseja on ruvettu viisaudella säästämään, niitä on viisaudella tuhlattu.

Katso nyt heitä, työteliäitä kuin muurahaiset. He kehittävät tätä maailmaa nyt tarkoituksenmukaisen resurssiviisaasti, viisaasti kuin resurssi, hakevat säästöjä, ullakolta hakevat säästöjä, ne haisevat ullakolta ja he myös.

Resurssiviisas on niin viisas, että hän on luovuttanut, alistunut ja on valmis myymään koko kulttuuriperintönsä viisautensa nimissä.

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa, me tässä vain toteutamme hallinnon laatimaa ja hyväksymää – hyväksymää! – strategiaa, suljemme, lopetamme, päätämme, pienennämme kaikkea sitä, mikä ei resurssiviisaasti ja toiminnallisesti ole viisasta eli tarkoituksenmukaista vaikka ei meillä mitään tarkoitusta ole.

Todellista viisautta on, että lopulta ei käytä resursseja ollenkaan, niistä mitään.

Olisinpa fossiili.

Velka eli sairaus

Krooniset sairaudet ja krooninen velka ilmentävät ihmisen ja valtion alennustilaa. Niitä ei osteta edes alennusmyynneistä.

Kroonisesti sairas ihminen huutaa pelastusta järjestelmältä, joka ihmisen teki sairaaksi.

Kroonisesti velkaantunut valtio ruinaa rahaa järjestelmältä, joka velan myi ja paketoi.

Ihminen on velkaantunut, valtio sairastunut, kroonisesti. Sairas ja velkaantunut olio luopuu vapaudestaan, menettää riippumattomuutensa, kasvaa patologiseen nöyryyteen.

Kunhan olet tietämätön, kuplassasi, tämä kaikki voi säilyä vielä yhden yön.

Siinä demokratia ja ihmisoikeudet. Mitä on se tahto, josta te puhutte?

Velalliselle on jäljellä vain velka, sairaalle vain sairaus. Molemmat kasvavat omista versoistaan, suuriksi ja rumiksi.

Velkaantunut miellyttää, sairas alistuu. He ovat avuttomia, kädettömiä eläimiä.

Te rakastavaiset

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin.

Te rakastavaiset, te hellyttävät ja pehmeät.

Te suloiset, te toisiinne käpertyneet, toisistanne onnea imevät hempeät madot.

Voi, kuinka viehkeää hehkeää on olonne, kuinka tietämätön sielunne, kuinka mitätöntä ymmärryksenne. Ja niin onnellista tuo kaikki, niin katoavaista kuin pöly.

Ettekö ole kuulleet, eikö posti ole teitä tavoittanut? Onko vihollinen katkaissut internet-linjanne? Vai onko disinformaatio jo turmellut mielenne?

Ihailen ja halveksin teitä: kuinka onkaan puutarhanne tunkeilijoilta suljettu. Vai oletteko päästäneet vieraat sisään ja kiellätte todellisuutenne?

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin. Yksi maa, yksi pallo, yksi ekosysteemi –mikrobit löytävät pienimmätkin koloset, vieraslajit valtaavat tienreunukset, ne veneiden pohjassa eksyvät mantereelta toiselle. Mitä niitä kitkemään – kuka teistä on sanomaan, että mikä on se oikea luonto, jota suojelisitte?

Mutta on olemassa maata, jossa jotkin lajit pärjäävät huomattavasti paremmin kuin muualla. Näetkö ne lajit, jotka tästä maasta kasvavat uljaina kohti valoa? Ja näetkö ne kuolevat, riutuvat varret, jotka joskus tätä pintaa koristivat? Järkiperäistä on antaa luonnon tehdä tehtävänsä siihen puuttumatta, sitä vastustelematta!

Kulje kohti päämäärääsi, sinä, ja antaudu sille valtavalle virralle, joka sinua odottaa joka kulman takana.

Ja huomaatteko, vaikka kaivatte itseänne syvemmälle, seuraavana päivänä teidät taas löydetään. Ettekö ymmärrä: ette voi paeta tätä todellisuutta, ette näitä voimia. Ne kietoutuvat historianne ja ideoittenne kanssa yhteen ettekä voi asettua poikkiteloin telomatta itseänne!

Ettekö ole kuulleet: ihminen on kuollut, ja ihmisen on tappanut se, joka ihmisen kuolemasta kertoo.

Ei kuollut siitä kerro. Kuolleet eivät puhu, kuolleet eivät luo, he vain ottavat vastaan vaikutteita.

Miksi te rakastatte kuolleita? Miksi te kiellätte näkemästä eläviä? Ja miksi te, jotka eläviä näette, podette sairautta?

Antakaa itsenne elävien haltuun! Ei kuollutta kannata rakastaa. Ei kuollut vastaa pyyntöihinne, vaikka häntä tuskalla tökkisi. Ei kuollut luo silmienne eteen kauneutta.

Kuka tappoi ihmisen? Sinäkö tapoit ihmisen, elävän, hengittävän sielun viereltäsi? Olitko se sinä?

Murha tapahtuu aina vaiheittain, hitaasti, ja niin äkisti. He kaikki kävelevät murha-ase kädessään näkemättä taivasta, koskematta maata.

Ihminen oli tapettava, koska ihminen edustaa vaivaa, pysyvyyttä ja henkeä. Ihmisessä oli epävarmuus, kaaos, eläin. Ihminen oli se, joka odotti pitkän polun päässä, mutta sinne oli kaiken jälkeen niin pitkä vaiva kulkea. Älä kulje sinne, anna ihmisen kuolla odotukseen, nälkään, tuskaan.

Niin kuoli ihminen eikä mitään voinut. Nyt ihmisen kuolemasta kerrotaan harva se päivä – olethan siitä lukenut? Kuolleen kanssa ei saa aikaan keskustelua, ei aktiviteetteja, ei henkeä. Kuolleen kanssa eläminen tarvitsee jatkuvaa opastusta, jatkuvaa ohjausta, kuin olisitte jälleen lapsia.

Mutta mitä kohti te menette kaiken aikaa itse, luontaisesti kuin magneetti? Se ei tarvitse opettajaa.

Niin on henki osoittautunut myytiksi, emergenssi sen hienommaksi nimeksi. Te rakastavaiset, kun te puhutte liitostanne, mistä te puhutte? Se mitä liitoksi kutsutte, te rakastavaiset, ei ole muuta kuin kahden itsenäisen yksikön tilapäinen sopimus ja järjestely.

Myötä- ja vastoinkäymisissä on jo valittu uusi liitto, liitto, joka säilyy, liitto, joka kuulee huutonne yöllä.

Elävä ei ole kaaos vaan systemaattisesti organisoitunut organismi, jonka terve sydän sykkii veren käsiinne sitä pyytämättä.

Te rakastavaiset, te kysytte, mitä on rakkaus. Koska rakkautenne kuolleeseen ihmiseen saa teidät kysymään, onko rakkautta ollut alkuunkaan. Koska pohjimmiltanne te ette rakasta, kun te rakastatte.

Kuinka te voisitte rakastaa? Oletteko te koskaan rakastaneet?

Ja te rakastavaiset, puutarhanne ovet eivät näitä sanoja kestäisi. Pitäkää ovenne pystyssä, vahvistakaa niitä – ja pysykää onnenne kehdossa!

Mutta minä sanon teille, rakastakaa eläviä! Vain eläviä voitte rakastaa koko sielunne ulottuvuudella. Rakastakaa eläviä ja ette koskaan ole yksin. Rakastakaa kuolleita ettekä koskaan saavuta rauhaa.

Rakastakaa kuolleita ja paasatkaa rakkaudesta kuin se olisi kuollut. Rakastakaa eläviä ja ette enää koskaan puhu rakkaudesta!

Minä tiedän, mikä elää. Siihen on teidän tiputtava, sitä rakastamaan.

Olkoon kaipauksenne eläviä kohtaan suuri kuin halveksuntanne kuolleisiin!