\n\n\n\n
Onko jalkapallo leikki\u00e4 vai sodank\u00e4ynti\u00e4? Minun v\u00e4itteeni on, ett\u00e4 jalkapallon vakavuutta ei ole otettu riitt\u00e4v\u00e4n vakavasti. Syksyll\u00e4 2025 julkaistussa pro gradussani on kunnianhimoinen pyrkimys l\u00e4hte\u00e4 vakavimmasta vakavuudesta k\u00e4sin ja koettaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 peli\u00e4 konfliktitilanteena. Kyse on er\u00e4\u00e4nlaisesta ajatuskokeesta: mihin filosofinen tarkastelu ajautuu, jos otamme leikin sijaan l\u00e4ht\u00f6kohdaksi aidon, vakavan konfliktitilanteen kahden yhteis\u00f6n v\u00e4lill\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Motivaatio ja aiempi tutkimus<\/h2>\n\n\n\n
Ty\u00f6n taustalla vaikutti monta eri motivaatiotekij\u00e4\u00e4. Ensinn\u00e4kin minulla her\u00e4si uteliaisuus l\u00e4hte\u00e4 tarkastelemaan jalkapallopeli\u00e4 konfliktitilanteena, joukkuetta yhteis\u00f6n\u00e4 ja valmentajan valtaa poliittisen filosofian k\u00e4siteapparaatein. Poliittisten yhteis\u00f6jen ja sodank\u00e4ynnin olemusta on filosofiassa ja eri kulttuurien filosofiassa k\u00e4sitelty vuosituhansia. Ehk\u00e4 voisimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sen tradition avulla joukkuetta, pelaajien v\u00e4lisi\u00e4 suhteita, valtaa ja yhteenoton luonnetta.<\/p>\n\n\n\n
Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 motivaatiotekij\u00e4 ty\u00f6n taustalla oli urheilun filosofian ankkuroituminen Johan Huizingan<\/strong> leikin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4n, vaikka Huizinga itse omassa Homo Ludens<\/em> -teoksessaan jo 1930-luvulla toteaa, ett\u00e4 moderni urheilu on kadonnut leikin piirist\u00e4. Kun urheilun filosofia on ontologisesti kiinni leikiss\u00e4, tuloksena on usein ristiriitainen ontologia, jossa pikemminkin toivotaan<\/em> urheilun olevan jotain muuta kuin mit\u00e4 se on.<\/p>\n\n\n\n Joukkueurheilun dynamiikasta ja joukkueesta ontologisena oliona on jonkin verran aiempaa filosofista tutkimusta. Jyri Puhakaisen<\/strong> maineikas v\u00e4it\u00f6skirja Kohti ihmisen valmentamista (1995) keskittyi urheilijan ontologiseen analyysiin Lauri Rauhalan filosofian avittamana. Joukkueesta oliona on jonkin verran niin suomalaista kuin kansainv\u00e4list\u00e4kin tarkastelua mutta l\u00e4hinn\u00e4 yksitt\u00e4isten artikkelien tasolla. L\u00e4ht\u00f6kohtaa, jossa joukkuetta tarkasteltaisiin poliittisena yhteis\u00f6n\u00e4 sill\u00e4 tavoin kuin itse otin l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, ei tutkimuskirjallisuudessa tullut vastaan.<\/p>\n\n\n\n Suomalaisesta jalkapallofilosofisesta kirjallisuudesta mainittakoon Jussi Saarisen<\/strong> ja Mikael Melanin<\/strong> toimittama teos Sokrateen sy\u00f6ksypusku<\/em>, jossa yhdess\u00e4 artikkelissa Jani Hakkarainen<\/strong> on tarkastellut jalkapallojoukkuetta sosiaaliontologisesti. Kansainv\u00e4lisesti jalkapallofilosofian perusteos on Steffen Borgen<\/strong> The Philosophy of Football<\/em> (Routledge).<\/p>\n\n\n\n Filosofinen tutkimusmetodi \u2013 mik\u00e4li sellaisesta on mielek\u00e4st\u00e4 puhua \u2013 eroaa perustavanlaatuisesti empiiristen tieteiden tutkimusmenetelmist\u00e4. Filosofiassa jo rajat sen v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 on vakavaa akateemista tutkimusta, mik\u00e4 runoutta, aforistiikkaa tai jotain muuta taidetta, saattavat h\u00e4m\u00e4rty\u00e4. Omassa ty\u00f6ss\u00e4ni paikoin koettelen n\u00e4it\u00e4 rajoja, ja s\u00e4ilytin ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4ni jonkinasteisen leikillisen ja taiteellisen ulottuvuuden. J\u00e4\u00e4 lukijan arvioitavaksi, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kyse on vakavasta tieteellisest\u00e4 yrityksest\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4 todellisuuden luonteesta jotain. Toisinaan tosin nimenomaan leikki ja taide paljastavat ihmisyydest\u00e4 jotain sellaista, mihin tiede ei omin metodein koskaan p\u00e4\u00e4se kiinni.<\/p>\n\n\n\n Se, miss\u00e4 filosofinen tutkimusmetodi keskeisesti eroaa empiirisest\u00e4, on, ett\u00e4 filosofiassa ei ole empiirist\u00e4 aineistoa vaan keskustelukumppaneita<\/em>. Hyvin usein he ovat jo kauan aikaa sitten kuolleita, kuten t\u00e4ss\u00e4kin tapauksessa.<\/p>\n\n\n\n Filosofinen tutkimus toimii k\u00e4sitteellisell\u00e4 tasolla: siin\u00e4 j\u00e4rkeill\u00e4\u00e4n, arvioidaan ja punnitaan kriittisesti k\u00e4sill\u00e4 olevaa aihetta suhteessa siihen, miten sit\u00e4 on aiemmin k\u00e4sitelty.<\/p>\n\n\n\n Omassa ty\u00f6ss\u00e4ni metodina oli rakentaa argumentti<\/em> eli toisin sanoen v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jotain sek\u00e4 perustella ja oikeuttaa v\u00e4ite. Ajatuskoe t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdemme vakavasti punnitsemaan jalkapallopeli\u00e4 kahden poliittisen yhteis\u00f6n v\u00e4lisen\u00e4 konfliktitilanteena, siis sotatilanteena.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6ss\u00e4ni rakennan leikin ja vakavuuden (poliittisen) v\u00e4list\u00e4 j\u00e4nnitett\u00e4 kahden ajattelijan, Johan Huizingan ja Carl Schmittin<\/strong>, kautta. Heist\u00e4 Huizinga, historioitsija, edustaa ja puolustaa leikki\u00e4 ja leikin t\u00e4rkeytt\u00e4 kulttuurin aineksena. Kulttuurin vakavoituminen ja leikkiaineksen katoaminen esimerikiksi sodank\u00e4ynniss\u00e4 (totaalinen sota) tai urheilussa (moderni urheilu) on h\u00e4nen mukaansa tragedia.<\/p>\n\n\n\n Carl Schmitt, politiikan teoreetikko ja natsijuristi, edustaa ajattelussaan leikin poleemista vastakohtaa, poliittista ja vakavuutta, joka viime k\u00e4dess\u00e4 tarkoittaa el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymyst\u00e4. Poliittiseen (yst\u00e4v\u00e4\/vihollinen-erotteluun) kytkeytyy aina aseellisen konfliktin mahdollisuus yhteis\u00f6jen v\u00e4lill\u00e4, siis uhka siit\u00e4, ett\u00e4 vihollinen fyysisesti tappaa minut. Schmitt asettui puolustamaan poliittisen sf\u00e4\u00e4rin vakavuutta leikilt\u00e4: poliittinen on viime k\u00e4dess\u00e4 vakavinta vakavuutta \u2013 el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys \u2013 ja siit\u00e4 on leikki kaukana.<\/p>\n\n\n\n Kaksikon v\u00e4linen kiista kohdistui etenkin sodank\u00e4yntiin. Huizingalle sodan alkuper\u00e4 on leikiss\u00e4 ja sota on pohjimmiltaan leikki\u00e4, kun taas Schmitt n\u00e4kee sodan eksistentiaalisena ilmi\u00f6n\u00e4. Huizinga ja Schmitt k\u00e4viv\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaista dialogia 1930-luvulta alkaen, ja kiinnostavalla tavalla heid\u00e4n \u00e4\u00e4rip\u00e4ist\u00e4\u00e4n l\u00e4htenyt ajattelu monessa kohdin lankesi yhteen.<\/p>\n\n\n\n Kaksikon dialogi on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 osana historiallista kontekstiaan, kun totalitaariset liikkeet saivat Euroopassa jalansijaa.<\/p>\n\n\n\n Modernin jalkapallon kohdalla schmittil\u00e4inen argumenttilinja tyss\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 jalkapallopeli on pohjimmiltaan fiktiivinen maailma<\/em>, mielikuvitusmaailma. Vaikka peli on terrritoriaalista, siin\u00e4 ei siirry yksik\u00e4\u00e4n valtion raja. Peliss\u00e4 ei tapeta vihollista. Maali on niin ik\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin mielikuvituksen tuote: se on pelkk\u00e4 sopimus siit\u00e4, ett\u00e4 kun pallo ylitt\u00e4\u00e4 maalilinjan tolppien v\u00e4liss\u00e4, siit\u00e4 saa pisteen. Siten peli siis ei<\/em> ole sotaa.<\/p>\n\n\n\n (Vasta-argumenttina voitaisiin esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 itse asiassa arkaainen sodank\u00e4ynti oli tavallaan jotain t\u00e4m\u00e4ntapaista: yhteenotto sovittiin johonkin tiettyyn paikkaan, sitten otettiin yhteen ja homma oli selv\u00e4. Sota oli ennemmin kunniakas kaksintaistelu, siis leikki\u00e4, kuin el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys. T\u00e4m\u00e4 noudattelisi toki Huizingan k\u00e4sityst\u00e4 sodank\u00e4ynnist\u00e4, jota vastaan Schmitt jyrk\u00e4sti asettui.)<\/p>\n\n\n\n Vaikka peli on fiktiivinen ja pohjimmiltaan leikillinen maailma, ei Schmittil\u00e4ist\u00e4 ajattelua sovi heitt\u00e4\u00e4 tyystin roskakoriin, koska poliittisen vakavuuden avulla voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jalkapallosta uusia puolia.<\/p>\n\n\n\n Saamme ty\u00f6kaluja tarkastella pelaajien v\u00e4lisi\u00e4 suhteita ja joukkuetta poliittisena instituutiona. Schmittil\u00e4isess\u00e4 poliittisessa ajattelussa ulkopolitiikka (konfliktin mahdollisuus) ja sis\u00e4politiikka kietoutuvat tiiviisti yhteen, ja sama ilmi\u00f6 tapahtuu jalkapallojoukkueessa. Schmittin Thomas Hobbesilta<\/strong> omaksuma periaate Protego ergo obligo<\/em> paljastaa my\u00f6s valmentajan vallan olemusta. Schmitt k\u00e4sittelee my\u00f6s paljon vihollisuuden olemusta ja territoriaalisuutta. Ne molemmat ovat keskeisi\u00e4 aspekteja jalkapallossa.<\/p>\n\n\n\n Argumenttini jalkapallopelin vakavasta siis poliittisesta luonteesta perustuu nelj\u00e4st\u00e4 osasta, jotka ovat gradun p\u00e4\u00e4luvut: Ty\u00f6ni sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 olemuksellisesti tiettyj\u00e4 kannanottoja. Puolustan sit\u00e4, ett\u00e4 jalkapallojoukkueessa p\u00e4\u00e4valmentajalla tulee olla suvereeni valta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 keinoista ja tavoista suojautua vastustajaa vastaan. T\u00e4t\u00e4 ei tule ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mielivaltana tai siten, ett\u00e4 valmentajan kannattaa tehd\u00e4 mit\u00e4 vain p\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4lk\u00e4ht\u00e4\u00e4. Protego ergo obligo<\/em> tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sit\u00e4, ett\u00e4 valmentajan toiminnan on suuntauduttava tositilannetta (Ernstfall<\/em>) kohti. Urheilussa valta saattaa kadota teknologian, datan ja byrokratian uumeniin, ja siksi ty\u00f6ss\u00e4ni puolustan schmittil\u00e4ist\u00e4 desisionismia.<\/p>\n\n\n\n Puolustan jalkapallojoukkueen kohdalla schmittil\u00e4ist\u00e4 ajatusta \u201dsuvereenista kansanvallasta\u201d. Schmittille demokratia ja liberalismi olivat kaksi eri asiaa: demokratia perustuu suvereeniin kansanvaltaan, liberalismi suvereeniin yksil\u00f6\u00f6n. Moderni jalkapallojoukkue ulossulkevana poliittisena yhteis\u00f6n\u00e4 ei voi perustua yhteis\u00f6n sis\u00e4iseen pluralismiin. Sen sijaan jalkapallojoukkueiden v\u00e4linen maailma on \u201dpluriversumi\u201d, jossa erilaiset tavat ja n\u00e4kemykset pelist\u00e4 kohtaavat j\u00e4nnitteisesti yhteisell\u00e4 areenalla.<\/p>\n\n\n\n Kyseess\u00e4 on ensimm\u00e4inen Suomessa julkaistu jalkapallofilosofinen opinn\u00e4ytety\u00f6. Jalkapalloa on k\u00e4sitelty ilmeisimm\u00e4n eli urheilu- ja valmennustieteiden lis\u00e4ksi paljon esim. politiikan tutkimuksen ja muiden yhteiskuntatieteiden alueella. N\u00e4iss\u00e4 ei kuitenkaan ole tehty samanlaista perustavaa ontologista ty\u00f6t\u00e4 pelin olemuksesta. On siis niin, ett\u00e4 urheilu- ja valmennustieteet ovat keskittyneet tutkimaan peli\u00e4 tai valmennusta, ja yhteiskuntatieteet jalkapallon yhteiskunnallisia ilmi\u00f6it\u00e4. Linkki n\u00e4iden kahden maailman (peli\u2013yhteiskunta) on puuttunut.<\/p>\n\n\n\n Omassa ty\u00f6ss\u00e4ni on kunnianhimoinen (joskin puutteellinen ja keskener\u00e4inen) pyrkimys rakentaa siltaa n\u00e4iden maailmojen v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n Miksi se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4? <\/p>\n\n\n\n Ensinn\u00e4kin valmennukselliselta kannalta pelin ja joukkueen ontologinen analyysi on perustava asia. Valmennus ei voi toimia ilman, ett\u00e4 se sitoutuu joihinkin oletuksiin joukkueesta ilmi\u00f6n\u00e4. Tarkasteluni siin\u00e4 mieless\u00e4 sitoutuu siihen traditioon, jonka voidaan katsoa alkaneen Lauri Rauhalan filosofiasta. Rauhala teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 filosofisen ihmistutkimuksen parissa, ja h\u00e4nen pyrkimyksen\u00e4\u00e4m oli luoda ontologinen analyysi ihmisest\u00e4 eri ihmity\u00f6n ja -tieteiden perustaksi. Puhakainen jatkoi Rauhalan linjalla ja kysyi, mik\u00e4 on urheilija ja mit\u00e4 ovat valmennuksen vaikuttamisen kanavat.<\/p>\n\n\n\n Toisekseen urheilun ja valmennuksen etiikkaa ei voi rakentaa mielekk\u00e4\u00e4sti, jos urheilun olemus omalakisena inhimillisen toiminnan alueena sivuutetaan. Ty\u00f6ss\u00e4ni olen nimenomaan puolustanut sit\u00e4, ett\u00e4 urheilulla on oma toimintalogiikkansa ja mielekkyytens\u00e4, joka voi olla arkiel\u00e4m\u00e4llemme paikoin vieras. Se on kamppailun ja vastakkainasettelun maailma. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemys voidaan asettaa perustellun kritiikin kohteeksi ja voidaan my\u00f6s kysy\u00e4, onko t\u00e4m\u00e4 mielek\u00e4s maailma ja pit\u00e4isik\u00f6 urheilun todellisuusperiaate uusintaa.<\/p>\n\n\n\n Jalkapalloon liittyy paljon erilaisia lieveilmi\u00f6it\u00e4 ja poliittista vastakkainasettelua. Monessa maassa esimerkiksi eri seurat ja\/tai niiden kannattajat ovat kytkeytyneet johonkin tiettyyn poliittiseen suuntaukseen. Suomessakin vallitsi urheilukent\u00e4ll\u00e4 poliittinen jako ty\u00f6laisiin ja porvareihin pitk\u00e4lle 1900-luvulla.<\/p>\n\n\n\n Kannattajakulttuuri on maailma, jossa schmittil\u00e4inen yst\u00e4v\u00e4\/vihollinen-erottelu on perustavasti l\u00e4sn\u00e4, ja nykyisen huippuunsa kaupallistetun ja tehostetun huippu-urheilun maailmassa on enemm\u00e4nkin niin, ett\u00e4 nimenomaan kannattajien v\u00e4lill\u00e4 (eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n joukkueiden) tuo erottelu on akuutti. Se johtaa usein v\u00e4kivaltaisiin yhteenottoihin kannattajayhteis\u00f6jen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Esit\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4ni, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 lieveilmi\u00f6it\u00e4 ei voida ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 perusteellisesti ilman, ett\u00e4 k\u00e4sit\u00e4mme jalkapallopelin olemukseltaan poliittiseksi.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n Linkki graduun: Kamppailua kamppailun<\/a> itsens\u00e4 t\u00e4hden \u2013 Argumentti modernin<\/a> jalkapallon raastavasta poliittisesta luonteesta<\/a><\/p>\n\n\n\n Ks. my\u00f6s: Kokkonen, J. (2025). Protego ergo obligo\u2013 jalkapallovalmentaja suvereenina. Liikunta & Tiede 62, no. 3.<\/p>\n\n\n\n Tekstiss\u00e4 on viitattu seuraaviin teoksiin:<\/p>\n\n\n\nFilosofinen tutkimusmetodi<\/h2>\n\n\n\n
Huizinga ja Schmitt: keskustelu leikist\u00e4 ja vakavuudesta<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/juusokokkonen.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/05\/Nayttokuva-2026-05-14-kello-13.43.20-1024x578.png\")
<\/figure>\n\n\n\nKumpi voitti t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa?<\/h2>\n\n\n\n
Yhteenveto gradustani<\/h2>\n\n\n\n
1. Jalkapallo on peli, jossa on paljon erilaisia j\u00e4nnitteit\u00e4.
2. Totaalinen urheilu saattaa joukkueiden v\u00e4lisen vastakkaisuuden antagonistiseksi<\/em>.
3. Valmentajan valta perustuu kykyyn suojella yhteis\u00f6\u00e4, joka on olemukseltaan ulossulkeva<\/em>.
4. Peli on v\u00e4kivaltainen yhteenotto territoriaalisessa tilassa suhteellista vihollista<\/em> vastaan<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/juusokokkonen.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/05\/Nayttokuva-2026-05-14-kello-13.43.37-1024x578.png\")
<\/figure>\n\n\n\nTy\u00f6n arvo ja hy\u00f6ty<\/h2>\n\n\n\n
\n\n\n\n