Unohtuu kaikki se, mitä rauhasta on opetettu, siitä ilmiöstä, asiaintilasta. Miten sitä voisikaan muistaa, kun on muisti ulkoistettu, hakukoneelle.
Ulkoistettu muisti, merkkien virtaan kytketty mieli, neuroverkko.
Muistan eilisen ja sen yhden informaation, juuri äsken tai hetki sitten. Että olisi rauha ollut, ei mahdu todellisuuteeni.
Se on täynnä ikuista vihollisuutta, päättymätöntä hybridisotaa, joka ei ole alkanut ja joka alkoi eilen eli on ollut aina eli se on sen hybridisodan idea, ei se auto.
Hakukoneen muisti, loputon, vailla tilannetajua. Taju on sillä alistettu ennalta määrätyille päämäärille eikä tilanteille. Hakukone, uskollinen palvelija eli renki vai isäntä.
Rauha on hyvä kunhan se on meidän rauhamme eli sodanjulistus kun olemme sodan hävinneet. Rauha on vain sodan jatke.
Meillä ei ole sotilaita, ei sotateollisuutta, emme halua sotaa mutta oikeudenmukaisen rauhan haluamme eli sen mukaisen mikä on oikeus ja kohtuus.
Haen koneella mitä muistan rauhasta. Hän oli hyvä, antelias, sääntöpohjainen, sääntöpohjainen, sillä oli pohja, jossa oli säännöt.
Mitkä säännöt missä pohjassa.
Pohja hukkui järveen, säännöt kirjoitettiin veteen.