Suomi on päättänyt alkaa varastoida hulluutta rajojensa ulkopuolelle. Jos sattuu täältä loppumaan, voidaan sitä hakea sitten Norjasta tai muusta Nato-maasta.
Kuin nuuskaa tai alkoholia mutta niillä erotuksilla että nuuskaa ei maasta saa, viinaa kyllä mutta vain valtion monopolista josta se ei ole toistaiseksi loppunut paitsi kieltolain aikana.
Tai jos maa ja kansakunta tuhotaan, niin kulttuuriperintömme rippeet voi sitten käydä kaivamassa ylös salaisista bunkkereista. On jotain mistä aloittaa suomalaisuusideologia uudestaan.
Kun sanotaan, että Suomi tekee, niin kuka tekee ja kenen käskystä ja mikä on osuuteni tässä prosessissa.
Suomi varautuu ja valmistautuu sellaisella kollektiivisella innolla että sillä lämmittäisi kokonaisen kaupungin. Nyt kun liitossa ollaan, on hulluus kollektivisoitava koko laajuudella.
Jos hulluutta varastoidaan maan rajojen ulkopuolella, tarkoittaako se, että sitä on nyt vähemmän meillä täällä vai että juuri päinvastoin. Minun hulluuttani ette vie.
Miksi juuri hulluutta? Sitä täällä on aina ollut ja sen kanssa on opittu elämään. Kuin lämmin takkatuli se pitää kansan villasukissa.
Mieluummin olisi varastoitava niitä asioita, jotka nyt ovat ongelmallisia mutta jotka joskus voisivat vielä osoittautua tarvittaviksi. Ammattiliitoista, hyvinvointivaltiosta, perustuslaista, sosialisteista, konservatiiveista, uskovaisista ja maalaisista soisi aloitettavan.
Eläkeläiset voisi varastoida niin ikään: heidän viisauttaan ja elämänkokemustaan saatetaan joskus kaivata mutta ei nyt kun heitä on liikaa.
Minä lähden varastoimaan vettä lattialankkujen alle.