Maailma hukkuu jätteeseen. Hylsyihin, menneeseen muotiin, vääriin todistuksiin, jotka hylätään suuriin kasoihin silmien ulottumattomiin.
Suurempi tuotanto, nopeampi sykli, enemmän jätettä. Ja hyvinvointia, edistystä.
Epäpätevää tiedettä voi aina lukea filosofiana. Se on filosofian ainoa lohtu ja epäpäteväksi osoitetun tieteen viimeinen mahdollisuus.
Filosofin yhteiskunnalliseksi tehtäväksi jää kaikkien marginaalisimpienkin ryhmittymien ulkopuolella tonkia roskiksia ja jätelavoja. Yrittää löytää niistä hylättyä sielunravintoa. Tuntea itsensä hetkellisesti eläväksi.
Se ei kelpaa yhteiskunnalliseksi tehtäväksi.
Yhteiskunnallinen tehtävä olisi filosofin suurin tragedia ja pelastus. Filosofi on kahden seinän väliin liimattu ja venytetty jousi.
Suurin osa filosofeista ei ole filosofeja. Suurin osa filosofeista ei tiedä olevansa filosofeja.
Ravinnon alkulähteille filosofia ei päästetä. Parasta ennen -merkinnät ovat hänelle kosmetiikkaa.
Epäpätevä tiede kypsyy sitä mehukkaammaksi mitä kauemmin on kulunut parasta ennen -päiväyksestä.
Se, mikä on muille parasta, on filosofille lämmintä myrkkyä.