Koko maailma on sodassa itseään ja itse luomaansa järjestystä vastaan.
Puhuvat vahakabinettinuket ovat kertoneet ilta toisensa perään, mitä järjettömyyksiä nyt on meneillään. Järjettömyydessä ei ole järkeä, he sanovat, ja siirtävät puheenvuoron seuraavalle.
Mutta mitä on järki ja mikä on tämä vimmainen pyrkimys järkeen, siitä he eivät mainitse. Se ei olisi järkevän puhetta.
Koska jos puhuu julkisesti, on oltava järkevä ja järkeä.
Simulaatiotalous on värjännyt taivaan punaiseksi. Mutta katso! – ulkona on yhä tuo sama tuuli ja puuttomat lehdet.
Jos sinä vain tunkisit pääsi noiden puuttomien sekaan, et ostaisi tästä mitään. Vain katupöly kulkisi järjestelmäsi läpi. Olisit allerginen mutta vailla diagnoosia.
Tuli tuli vaan ei taukoa vaan tullit.
Ja sitten tuli tullitauko vaan ei tulitaukoa.
Tuli on elämän perusaines. Se kypsentää lihan, pyöristää hampaat. Siitä ei ole tauoksi.
Tulli on luotu suojelemaan maailmaa sen yhdenmukaistumiselta, muuttumiselta yhdeksi suureksi toriksi.
Mutta maailma on niin julma, että se vääjäämättä kulkee kohti kaikkien hyväksymää totalitarismia.
Rauha hävisi jaetusta todellisuudestamme ikuiseen poikkeustilaan. Sota ja rauha tekivät pysyvän sovinnon. Talouskasvu ja taantuma ikuistivat itsensä yhdeksi olioksi ja teettivät siitä perhepotretin.
Nuket kertovat kaiken aikaa tästä kaikesta keijupölystä, jota me emme näe.
Kauheinta on se, että huominen näyttää samalta kuin tämä päivä.