Olen ihminen. Olen ollut ihminen alusta asti. Alusta en muista.
Nyt minua on alkanut kiinnostaa ihmisenä oleminen. Aiemmin ei ole kiinnostanut vaikka olen ollut ihminen kaiken aikaa ainakin niin kauan kuin muistan eli alusta.
Oman olemisen rationalisointi etäältä on mielettömyyttä.
Kiinnostus ihmisenä olemiseen on paradoksi ja petos.
Se että olion itsensä olemisesta tehdään kiinnostuksen kohde, kertoo olion itsensä itsestään vieraantuneisuuden tasosta kaiken olennaisen ja vielä enemmän.
Se että ihmisenä oleminen kiinnostaa tarkoittaa sitä että sitä on kiinnostunut siitä että on olemassa ihmisenä.
Että olisi vaikea olla kiinnostunut jostain muusta olemisesta kuin ihmisenä olemisesta koska ihminen ei voi olla kuin ihminen vaikka elämmekin suvaitsevaista aikaa.
Ei olion olemisesta voi kiinnostua, jos on jo kyseinen olio. Oma oleminen vain on.
Kun joku sanoo että ihmisenä oleminen kiinnostaa niin mikä hän on ollut ennen tätä kiinnostusta?
Ihmisiä kiinnostavat monet asiat: musiikki, taide, urheilu tai vaikkapa muuttolinnut. Entä kun listaan lisätään ”ihmisenä oleminen”? Mikä on se asia?
Mikä on kiinnostunut ja mistä?
Ei ihminen voi olla kiinnostunut ihmisenä olemisesta, koska ihminen on ihminen.
Eli jos joku ihminen sanoo olevansa kiinnostunut ihmisenä olemisesta, hän joko ei ole ihminen tai rakentaa ihmiselle ja ihmisenä olemiselle normatiivisen kehikon, eli luo siitä esineen josta olla kiinnostunut.
Olkaahan ihmisiksi vaikka olettekin eläimiä.