Myyttejä, suuria myyttejä. Elämme infosfäärissä leijuvien puhuvien lautasten hallitsemaa aikaa, joka ei tiedä muuta kuin totuudeksi naamioituneita totuuksia.
Ennaltaehkäisevä hyökkäys, puolustuksellinen.
Sota on aina puolustuksellista, myös ja eritoten hyökkäyssota, joka on virheellinen termi, koska sodalla ei ole koskaan hyökkäyksellistä perustaa.
Joukkotuhoaseet. Niillä tuhoaisi joukkoja, niitä samoja joukkoja, jotka katsovat lautasten pörräilyä.
Joukko tarvitaan, joten tuho halutaan välttää.
Mutta jos nyt ryhdyttäisiin suorittamaan ennaltaehkäiseviä iskuja kaikkiin niihin maihin, joilla on joukkotuhoaseita, loppu olisi hyvä.
Loppu olisi hirveä.
Mutta kuka iskut suorittaisi ja minkä nimissä? Kuka edustaa yleistä hyvää? Ja mitä on yleinen hyvä?
Rauhaa tahdotaan mutta jos naapuri ostaa isomman auton, ei siinä voi jäädä telineisiin ihmettelemään. Onko kukaan nähnyt autoa?
Vihollinen ei voi saada autoa. Näin on päätetty. Vihollinen on aina vain lähempänä auton saamista. Auto on raja-arvo.
Sodalle aina syy saadaan ja syy on aina vakuuttava ja todellinen.
Miksi vihollinen on vihollinen?
Suurin joukkotuhoase on elämä.