Poliittinen teosofia

Minä en ole suvereeni, älkää minua palvoko.

Suvereeni ei päätä poikkeustilasta
vaan luo sen.

Laillinen järjestys seuraa muuttuneita olosuhteita. Poikkeustila määrätään olevaksi laillisin perustein, laillisella hallinnolla. 

Siihen ei tarvita suvereenia. Suvereeni ei siis ilmesty, kun määrätään poikkeustilaa. Suvereenin voima on jo tapahtunut, muuttuneissa olosuhteissa.

Suvereenin ominaisuuksiin kuuluvat kyky ja resurssit luoda poikkeustila. Poikkeustilan luominen on viimeisin ja nerokkain poliittinen keksintö, jolla suvereeni voi olla näyttäytymättä. Suvereenia ei ole immanenttina.

Mutta suvereeni on, aistit ylittävänä voimana.

Suvereeni on se, joka luo riittävät ja välttämättömät ehdot poikkeustilan julistamiselle. Poikkeustilan julistus on saatava aikaan, kun sille ilmenee tarve eli kun julkinen valta pitää oikaista.

Suvereeni ei voi kuitenkaan tyytyä tähän: suvereenin ollakseen suvereeni on omistettava sekä avaimet poikkeustilaan että lääke jolla luotu tila on mahdollista ylittää.

Suvereeni ei julista poikkeustilaa. Suvereeni ei päätä poikkeustilassa. Sen on tarjottava ja rajattava selviytymisvaihtoehdot. Se on suvereenin tehtävä.

Laillinen järjestys päättää poikkeustilassa annettujen työkalujen pohjalta kuinka se selviytyy poikkeustilasta. Onko mikään valinta vapaa?

Rajaamalla oikein ja taitavasti, suvereeni saa tahtonsa läpi ilman että paljastaa itseään. Suvereenin taitoa on pakottaa tahtonsa pakottamatta.

Suvereenia ei voi kaataa. Hän takaa vapaan tahdon.