Avainsana: yhteiskunta

Työ, elämä, tutkimus

Ja toisin päin.

Resilienssitutkimuksen työelämäprofessori

Poimitaan televisiosta puhuvia päitä näyteikkunaksi yliopistoon

Ja toisin päin

Työelämätutkimuksen resilienssiprofessori

Painekyllästettu tiedemaailma, kilpailu kilpailusta

Ihmisen tehtävä on enää tuottaa ihmistä itseään koskevaa tutkimustietoa

Tai julistaa tietoa joka on kadonnut triviaalien merkkien ja virtaavien kuvien ikiliitossa

Kaikki organisaatiot haluavat osansa televisiosta

Henkilökuvista, visionääreistä, vaikuttajista, omaelämäkerroista

Televisio haluaa osansa organisaatioista mutta vain älypuhelin on pahaksi

Koska se on uusi

RESILIENSSI

Julkistaa tulokset ja katsoa kun käyttäytyminen noudattaa ennakoitua

Ja ulkoistaa tämä kaikki sitten tekoälylle

Lopettaa kaikki eläminen ja käyttäytyminen mallien ulkopuolella

Olla yhtä kuin malli, yhtä kaunis ja sisäsiisti

Olla mitä testi tutkimus raportti profiili

Ajatella luovasti ja kriittisesti laatikossa

Ja ulkoistaa tämä kaikki tekoälylle

Land of free press

RESILIENSSI

Luoda itsestään rullaava pyörä, uskonto joka ei erehdy

Itseään korjaava järjestelmä eli totalitarismi

Siis vapaus ajatella ja ilmaista itseään kaduilla ja verkoissa

Siinä rajatussa kehikossa jossa se on sallittua

Eli vapaata ja suositeltavaa lain ja asiantuntijoiden mukaan

RESILIENSSI

Säilytä itsesi mausteliemessä

Suolassa pakastettuna sokeroituna

Jotta palautat itsesi takaisin muotoon

Kun et ymmärrä huomisen logiikkaa

Ja järjestelmä tuhoaa itsesuojeluvaistosi

Memoria minuitur nisi eam exerceas

Ihmistieteidem hulluus, kaksoishermeneutiikka, tietoyhteiskunta, puhuvien päiden kiertävä talous, keskipakoisvoima

Kaikki tulokset olisi määrättävä salassa pidettäviksi

Sen sijaan nyt kaikkialla johtaa tieto kuin moraalinen olento

harhaan

Ihmisen psyyken dialektinen kehitys jota liberalismi vakavasti uhkaa

Itsenä johtaminen on äärimmilleen kehittyneen liberalismin tuotos, yksilö tyhjässä tilassa ilman vaikuttavia voimia, siis sattuma

Ihminen kehittyy vain dialektisessa suhteessa

Dialektiikka vaatii teesin ja antiteesin eli se muodostaa kaksiulotteisen järjestelmän

Liberalismi pyrkii eristämään yksilön autonomiseksi projektiksi joka kehittyy tyhjiössä ilman ulkoisia voimia, autopoieesi eli yksilön ulkoneminen sen omista raaka-aineista käsin

Tämä on myös eräänlaista hygieenisyyttä ulkoisia viruksia vastaan, kaikkien pintojen lakkaamatonta desinfiointia

Toisen elämää koskeva kannanotto on vallankäyttöä. Pahimmillaan sen ajatellaan tekevän sanojasta vastuullisen niitä teoista jotka sanojen kohde päätyy tekemään

Paradoksaalisesti liberalismi tulee näin kumonneeksi itsensä: yksilö ei olekaan vahva ja itsenäinen vaan herkkä ja vaikutusaltis

Eristämällä siitä nimenomaan tulee heikko. Tämä on liberalismia joka on ylittänyt itsensä. Se on mahdollisuuden ja vapauden sijaan inhibitiota elämää kohtaan

Elämä on aina likaista ja sisältää viruksia ja eritteitä

Liberalisti sanoo että ”onneksi sinulla on vaihtoehtoja” ja että ”valitse se mikä itsellesi tuntuu parhaimmalta”

Liberaali yksilö ei joudu näin kohtaamaan koskaan toisen tahtoa, toisen näkemystä. Itse ei kehity ilman vastavoimaa

Ja on turha änkyttää, että toisen olisi varta vasten otettava jokin kanta, kun hän on ilmiselvästi menettänyt kyvyn minkäänlaiseen kannanottoon koska on menettänyt yhteyden kaikkiin elämän perusarvoihin ja hän vain kuljettaa vaikutteita lävitseen kuin läpinäkyvä datakeskus

Tätä puutetta paikataan vimmaisella hyperpoliittisella alarmismilla ja turhamaisella hyvesignaloinnilla jotka ovat aina viimeisiään henkivän eläimen viimeisiä epätoivoisia tekoja

Liberalismi siten tappaa teesin ja antiteesin eikä kyse ole siitä että se olisi kultivoinut ne suuremmaksi hengeksi vaan yksinkertaisesti siitä ettei se anna kummallekaan siementä kasvaa rinnakkain

Heikkoina ja voimattomina käperrymme neuroottisen minämme sisään kehittämään jakomielitautiamme eli johtamaan itseämme

Itsenä johtaminen on äärimmilleen kehittyneen liberalismin tuotos, yksilö tyhjässä tilassa ilman vaikuttavia voimia, siis sattuma

Kyvyttöminä valtaan ja vastustaa valtaa jakomielitautinen oppii sopeutumaan kaikkeen minkä julkinen informaatio sille suo tarjota

Ihminen kehittyy märäksi rätiksi, sivulliseksi omaan elämäänsä, älyllisen itsetutkiskelunsa kuiluun joka nujertaa kaiken toiminnallisuuden

Tyhjiksi, mielipiteettömiksi, tunteettomiksi

Vahvan ihmisen merkki on mielipide ja kyky vastustaa mielipiteitä

Älykäs osaa suhteuttaa mielipiteensä

Turta on menettänyt kyvyn mielipiteeseen

Toisen tahto ja mielipide ovat aina ihmisen koetinkivi

Jos ihminen ei koskaan kohtaa kylmää vettä, suihkuvesi on aina lämmitettävä koko kansalle

Pitkä lämmin suihku tuntuu hyvältä mutta kuivattaa ihon

Siihen taas käytetään kallista kosmetiikkaa jota saa kaupasta rahaa vastaan

Kapitalisti numeroketjun toisessa päässä tekee kuivalla iholla numeroita olematta koskaan markkinoilla ja kailottamatta tuotteensa erinomaisuutta ohikulkijoille

Samaan aikaan hekumoidaan markkinataloutta kun ei ymmärretä että se on eri asia kuin kapitalismi

Kapitalismista puhuvat vain vasemmistoaktivistit

Se mikä on oikein ja hyvää on kapitalismissa kerrostunut ilmaan ideologiaksi jolla ei ole kirjaa, ei kirjainta

Siten se on ainoa todellisuus joka ostetaan kyvyttömänä ymmärtää vastustamisen mahdollisuutta jonka kapitalismi on kerrostanut

Tämä ei ole vasemmistoaktivismia koska myös vasemmisto kannattaa kapitalismia, liberalismia ja asehankintoja Yhdysvalloista

Teesi ei ole teesi vaan koko todellisuus koska teesi olettaa antiteesin ja tämä kaksiulotteisuus on syöty

Järjestelmä on niin vapaa kuin ne kahleet joita ei huomaa

Kaikkien ideologioiden kaari päättyy sinne mistä sateenkaari alkaa

Muistisairaus

Kaikkien synapsien tuottaman energian adekvaatti säilytysmetodi.

Suurkaupunki tarkoittaa ylhäältä ohjattua muistisairaiden joukkokonstellaatiota.

On palattu puhtaiden alkuviettien tilaan keskelle viidakkoa, miljoonien ihmisten sekaan keskelle suojatietä, joka jatkuu.

Se on aika ilman kieltä ja kielellistä kommunikaatiota, pelkkiä alastomia reaktioita.

Koska kieli on aina muistiin painamista, ei muistisairaalla ole kieltä.

Että tarkistaa jokaisen sanan merkityksen ja tarkoituksen niin kuin se on yleisesti ilmaistu ja pyytää toista älyä tekemään älyn kanssa sen, mitä oli itse aikeissa älyn kanssa tehdä.

Mitä laajempaa on synapsien tuhoutuminen, sitä suurempaa on onnellisuus. Eläin ei tunne onnellisuutta.

Totaalinen informaatio saa voimansa ja energiansa kohteensa aivoalueiden lamauttamisesta. Kaikkien synapsien tuottaman energian adekvaatti säilytysmetodi.

Maailmassa, jossa kaikki on tiedettävissä, ei yksittäisissä aivoissa tapahdu mitään muuta kuin krooninen tulehdustila.

Yksi näkymätön keskusyksikkö, ei toimija, vaan todellisuus.

Muistinsa menettänyt tyhjä, rauhoittunut kallo on kaikkein parhaiten menestyvä yksikkö, riisuttu linkki.

Muistavien lopullinen ratkaisu julistetaan mutta sitä ei muisteta.

Kaikki on metaa

Jos taloutesi sijaitsee kotona, sen voi vähentää verotuksessa.

Tahtoisin tehdä kotitöitä etänä mutta en etätöitä kotona.

Ihminen ei viihdy töissä, etänä eikä kotona. Kaiken aikaa kalvaa levottomuus, joka pakottaa siirtymään paikasta toiseen.

Toisessa paikassa tehdään sitä, mitä on tehty edellisessä paikassa. Sama koskee tekemisen välttämistä.

Näyttöä tuijotetaan paikassa kuin paikassa. Se luo tuttuutta, turvallisuutta, jatkuvuutta elämään.

Nykyään tehdään metatyötä josta hyödyn keräävät teknologiajätit.

Metatyötä tehdään vain etänä, koska metalla ei ole sijaintia. Meta sijaitsee kaikkialla.

Metatyö on työtä, jonka kohteena on työ.

Työn kohteena voi olla palvelus tai valmistaminen.

Palvelus kohdistuu hyvinvointiin tai pahoinvoinnin pahentamiseen tai hyventämiseen.

Valmistamisessa maan mineraaleista muokataan tuotteita, jotka tyydyttävät hetkeksi tarpeita.

Tuotteet voidaan valmistaa myös kierrätetyistä materiaaleista, joiden alkuperä on maa tai muu kuin maa.

Jälkitarpeiden yhteiskunnassa työ on uusien tarpeiden luomista: tarpeet on ensin tyydytetty ja ylitetty ja sitten käännetty itseään vastaan.

Metatyö varmistaa että tällainen työ on oikein ja asianmukaisesti järkeistettyä ja tehostettua.

Kunnes metatyö on varsinaista työtä ja työ on orjuutta. 

Varsinaisessa työssä ihminen on onnellisimmillaan, jos hänellä ovat turvanaan lomarahat ja työttömyyskassa.

Siinä uskaltaa investoida ja katsoa tulevaisuuteen, matkusta ja nähdä ihmeitä.

Työttömyyden ollessa ennätyslukemissa pikakassojen lisäksi kaupoissa pilotoidaan nyt työttömyyskassoja. Sillä uskotaan olevan tervehdyttävä vaikutus Suomen talouteen.

Suomen talouden ennustetaan kasvavan. Ennustetaan kasvavan ennusteiden Suomen taloudesta. 

Ennuste eli matemaattinen malli luonnonoliosta eli taloudesta. Se käyttäytyy ennustettavasti toisinaan. Ennuste siis. 

Ennuste itse vaikuttaa talouteen, sitä ei koskaan sanota.

Kaikki metatyö on jo listattu työehtosopimuksiin, koska kaikki työ on metatyötä.

Metatyö, joka etänä organisoi kotityöt, on mahdollista vähentää verotuksessa. Kuitit on säilytettävä kahden vuoden ajan paperisena punaisessa mapissa.

Verotuksessa vähennetään veroa, joka huomioidaan loppupalkassa. Näin loppupalkka on pelkkää veroa, joka kierrätetään kansantalouden läpi takaisin samaan taskuun, josta se on lähtöisin.

Valtio on tehnyt noihin taskuihin reiät.

Jos valtio kierrättää omia pääomiaan eli esimeriksi ihmisiään, niin se luo ikään kuin tunteen taloudellisesta aktiivisuudesta.

Palkka, jonka palkansaaja voi saada palkatta käteen, on aina veronalaista verotonta tuloa, johon ei ole laskettu mukaan veron osuutta. 

Jos töitä tekee riittävän vähän tai pimeästi riittävän paljon, käteen jäävän loppusumman summa saattaa kadota tuuleen, jos tuulee. Siksi rehellinen työ kannattaa, koska se investoi köyhään valtioon, jonka metatyötä teknologiajätit verottavat.

Suomen valtio on valtavan rikas, valtava rikos.

Näkymättömästä kotityöstä ryhdytään keräämään veroa valtion talouden tasapainottamiseksi. Musta talous, harmaa tulevaisuus.

Jos taloutesi sijaitsee kotona, sen voi vähentää verotuksessa.

Kodin vähentäminen verotuksessa tarkoittaa sen luovuttamista viranomaisten käyttöön tulevaa ja mennyttä sotaa varten.

Jos elämän vähentää verotuksessa, niin ei paljon vähene.

Työn tahtominen on anomalia.

Työtä ei tahdota vaan tahdotaan oravaksi pyörään, koska vaihtoehdot pelottavat.

Hukkuva ihminen

Pilveen siirretty tyhjä pää

Hukkuva ihminen on äänetön, rauhaisa eläin, joltakulta katoava, jolta kulta katoava.

Hän on hukkunut kaikkeen siihen sälään, jolla ehti elämänsä täyttää, päivänsä hävittää oikeaoppisesti kierrättämällä.

Tuli toinen samanlainen, uusiokäytti päivät.

Uusiokäytti.

Informaatiota, informaatiota, informaatiota.

Hän halusi varmuutta, hän luotti keinotekoisiin älyihin. Hänen oma älynsä oli luonnollinen, luonnollisen huono, vähän käytetty eli kierrätettävissä oppien mukaisesti.

Informaatiota.

Kaikkien mahdollisten aistien yliärsytys ja tukahduttaminen. Hukkuva ihminen on unohtanut monia aistejaan.

Informaatiota.

Rytmi, valo, analyysi, mielipide, teksti, video, täydellinen harmonia, kaikin olemassa olevin perustein täsmällisesti syötetty syöte.

Informaatiota.

Kosketus tuleen ja hämmentyminen: mitä on kipu? Pilveen siirretty tyhjä pää, jonka koko mahtuu ilmaiseksi tarjottavan palvelun tiedostomittoihin.

Ryhtyisit pysähtymään ja heti tulisi veloitus. Älä säilö edes kurkkuja.

Hukkuva ihminen toivoo enää nukkuvansa.

Tilanteen kertakaikkinen vakavuus

Ihminen toteuttaa ikään kuin simulaatiota lajityypillisestä heimokäyttäytymisestään.

Jos tässä maailmassa ei patologisesti ahdistu, niin on sairas.

Pysyvä ahdistustila on olemisemme perusvire, betoni, jonka päälle kukin valaa ne neuroottiset, säpäshtelevät liikkeensä, jotka muistuttavat kutakin olemassaolosta, sen hirveydestä.

Kuljemme kadulla vastakkain ja esittelemme toisillemme liikkeitämme.

Osa ryhtyy pakonomaisesti jahtaamaan palloa vihreällä alustalla, toiset päivittävät elonvirettään LinkedInissä ja kolmannet ryhtyvät aktivisteiksi aktivismin itsensä tähden.

Tätä on jatkunut kovin kauan, ja siitä on tullut meille kuin koti, jossa on riittävän hyvä olla.

Tieto vallitsevan tilan luonteesta on tiedetty pitkään mutta asian ratkaiseminen ei ole edistynyt tilan hirveydestä ja lohduttomuudesta huolimatta.

Jumala kuoli ja sen jälkeen on hortoiltu pitkin nummia alasti kuin muistisairas.

Levottomasti julistettu milloin mitäkin lohdutusta, suuntaa, päämäärää.

Sanottu että rauhan löytää absurdista itsestään.

Tai että rauhan löytää rauhan löytämisestä ja ei silti koskaan löydä muuta kuin itsensä yrittämässä poistua ulko-ovesta sen jälkeen, kun on 37 kertaa tarkistanut, ettei hellalevy ole jäänyt päälle.

Siis on julistettu sokeana vailla ymmärrystä tilanteen kertakaikkisesta vakavuudesta. 

Huudettu tuhansien muiden kanssa samaan kuiluun, joka vastaa lyömällä naamaan.

Sitten on ruvettu hokemaan: tiede, järki, tunteet, tasa-arvo, arvo, ihmisarvo, ilmasto, ympäristö, luonto, kalojen seksuaalioikeudet.

Ja todella moni ryhtyy kuitenkin jahtaamaan palloa vihreällä alustalla.

Siitä tulee peräti maailmankuva, todellisuus, elämä.

Ihmiset varastoidaan reservaattitiloihin, joissa väkivallattomasti silitetään heidän primitiivisiä viettejään.

Ihminen toteuttaa näin ikään kuin simulaatiota lajityypillisestä heimokäyttäytymisestään. Kuin gerbiili juoksupyörässä.

Tämä on nerokkain tapa rakentaa keskitysleirejä ja ratkaista lopulliset kysymykset.

Niiden jälkeen on enää loputtomia kysymyksiä eikä yhtäkään kysyjää.

Mutta Jumala on yhä kuollut. Merkitys meni hänen mukanaan hautaan. Ja sitä kiivaammin sitä etsitään maan päältä.

Taivaaseen lennettiin kauan sitten eikä sieltä löytynyt mitään mitä oli luvattu.

Yhdet sitten sanovat, että vanhoissa arvoissa on yhä arvoa, mutta eivät hekään kykene kaivamaan riittävän syvälle maahan.

Toiset sanovat, että ihminen on kuin tyhjiö, joka täyttää itse itsensä omasta tahdostaan eikä kukaan saa tulla tielle.

Mutta he eivät osaa sanoa, mikä on tahto tai itse. Sen nämä itsestään täyttyvät ilmapatjat sanovat, että Jumala ei ole heidän alkuperä.

Jumalasta he eivät puhu. Jos joku heille siitä puhuu, he ottavat sen kirjaimellisesti. Niin vähän he ymmärtävät.

Ihmiset, jotka ovat intohimoisesti kuin silmät kiiluen kiinni asiassaan, ovat kadehdittavia. Olisi väärin toivoa heille havahtumista.

He ovat ainoita, joilla on toivoa.

He esimerkiksi puhuvat kuin pallon jahtaaminen vihreällä alustalla olisi ihmisen täydellistyminen lajiolentona.

Ja niin sanoisi gerbiilikin pyörässään: tässä minä olen gerbiilinä täydellinen gerbiili.

Se on melko mieletöntä.

Kun oikein tarkasti miettii, on ihmeellistä, kuinka hyvässä kuosissa ihminen on kaikesta huolimatta.

Että huonomminkin voisi olla.

Pitää vain polttaa kirjoja.

Uusi brändi

Brändiämme on nyt saatettu uuteen uskoon.

Teille jokaiselle tiedoksi,

Brändiämme on nyt saatettu uuteen uskoon; edellinen usko kävi vanhaksi. Saatto tapahtui rauhallisissa merkeissä, niiden sisällä.

Moitimme uudessa uskossa tuotteistamista, jota on ryhdytty harjoittamaan. Sen sanomalla kuitenkin vain vain jatketaan tuotteen tuotteistamista uudella tavalla. Ad infinitum.

Ihmisen sijaksi on jäänyt itsen tuotteistaminen, rakentaminen erityislaatuiseksi. Sillä hän tekee itsestään tasalaatuisen, standardin mukaisen. Pelkkä oleminen ei riitä, hiljaisuus on kuolemaksi. Tyhjyys haisee tyhjyydeltä. Tilanne on hyvin ahdas.

Pelko polttaa ihmisen molemmista päistä. Metsässä ei tapahdu mitään.

Olkoon tämä maailmaan lankeamista. Olkoon tämä Das Man. 

Kuuluminen ja kuuluvuus

Jumala on kuuro.

Kaikki kuuluu kaikille. Jos jokin ei kuulu jollekulle, kyse on suuresta rikoksesta.

Entäs he, jotka eivät kuule?

Paras ja kattavin kuuluvuus on suurissa kaupungeissa. Katveessa asuville ei kaikki kuulu. Mutta kuka heitä kuulisi – heitä, joilla on kaikkein vähiten kuuluvuutta?

Kuka ylipäätään määrää ja määrittää, mikä kuuluu kenellekin?

Ihminen ei kuulu tähän maailmaan. Hän eksyy sinne kerjäläiseksi. Eivätkä muut kuule hänen huutoaan.

Jumala on kuuro. Hän kuuroutui kuuntelemalla raskasta musiikkia liian kovalla äänenvoimakkuudella.

Jos ihminen jotain saa, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä hänelle kuuluisi tai olisi kuulumatta.

On yhä mysteeri, miten ja mistä syntyvät ne sanat ja lauseet, joita kuuluu toistaa kellontarkasti kuin papukaija.

Loppuvuosi kysellään jälleen kuulumisia.

Almuja, almuja surkeuksille

Tuolla lattialankkujen tuolla puolen.

Oli aika, kun almut olivat muonaa tai kolikoita. Heille, jotka olivat almujen tarpeessa, viskeltiin muonaa ja kolikoita keskipäivän aikaan keskelle toria. Ja he, jotka olivat elämässään onnistuneet, katsoivat, kun almujen tarvitsijat niistä kiistelivät.

Se oli suurta viihdettä ja suuri apu.

Mutta kun aika käy yhä niukemmaksi eli kun muonaa riittää poisheitettäväksi ja kolikoita metallinkeräykseen, ovat almutkin saaneet uuden muotonsa.

Uuden työn aikakaudella siirryttiin palkoista palkkioihin. Työttömyyden aikakaudella on siirrytty palkkioista mahdollisuuksiin.

Tässä almujen muodossa joukot, massat, eivät enää taistele säännöllisestä kuukausipalkasta, eivät tilille kilahtavasta kertaluonteisesta palkkiosta, vaan mahdollisuudesta näyttää naamaansa ja verkostoitua, jos vain jaksaa huutaa ja pysyä freesinä ja relevanttina.

Ei tarjota paikkaa pöydästä vaan sen alta. Kun niitä paikkoja on riittävän paljon, naama on nuutunut ja ääni häipynyt. Aina seuraava mahdollisuus vie lähemmäksi seuraavaa mahdollisuutta ja aina löytää itsensä tutusta paikasta, jossa katto on tukevasti pään päällä.

Odotus on loputon, koska maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa – sitten kun…

Mahdollisuuden ihminen ottaa vastaan kuin taivaan lahjan. Että minä pääsen istumaan sen pöydän alle, jonka ääressä en istu! Nykimällä huosunlahkeita tekee itsestään kiusankappaleen, mutta kenties saa joltakulta revittyä housut jalasta.

Tuolit vähenevät, väki pöydän alla lisääntyy. He eivät tunne solidaarisuutta. He hymyilevät toisilleen kylmästi, he hiovat persoonaansa ja pyynäävät neniään.

Sitten ihmettelemme ihmisten yleistä harhailua ja epämääräistä kyvyttömyyttä suunnistaa omalta kotipihalta omalle kotiovelle. Sanotaan, että kannattaa aloittaa lenkkeily tai jooga tai eutanasia, ehkä äänikirjapalvelu tai uuden soittimen pikakurssi.

Mutta pöydän alla lojuvien alla, tuolla lattialankkujen tuolla puolen, elää kokonaan oma maailmansa, sivilisaationsa, tunnelimainen yhteiskuntansa. Ja kuinka he katsovatkaan pienistä raoistaan ylöspäin ja irvistävät.

Ajan ikuisuus

Ikuisuudesta ei ole tietä takaisin aikaan.

Seuraatko sinä aikaa?

Vai seuraatko sinä aikaasi?

Tarkalleen olisi määriteltävä ne ominaisuudet, jotka tekevät ajasta juuri sinun aikaasi. Omistatko siitä osuuden?

Onko aika listautunut pörssiin? Kuinka sijoitustesi laita on ja mikä on tullien vaikutus kursseihin?

Ajan siis yleisen ajan eli sinun oman aikasi seuraaminen on kansalaistaito ja -velvollisuus. Jos ei seuraa aikaa, tipahtaa kyydistä eikä muista aamulla herätä. 

Työelämässä puhutaan ajanhallintataidoista. Se on työelämätaito.

Kuin aika olisi hallittavissa oleva esine. Hallitsetko ajan, jos pysäytät kellosi?

Mutta aika ei ole yhtä kuin kello. Jos kaikki kellot pysäytettäisiin, aika juoksisi. Minne ja miksi?

Ei ainakaan meillä ole aika käynyt. Ja jos yrittäisi käydä, en ovea avaisi.

Jokaisen aika on rajallinen mutta jännitystä riittää siinä, että rajoja ei tiedä ennen kuin ne tulevat vastaan ja silloin on jo tietokyky mennyt. Silloin on ikuisuus muuttunut todeksi.

Tiesitkö, että jos kysyy ChatGPT:ltä, mitä on kello, hän ei osaa vastata?

Hän ei osaa.

Yön pimeinä tunteina minä soitan Neiti Ajalle ja luulen olevani yhteydessä toiseen elävään ja hengittävään ihmiseen.

Aika on väärä.