On jälleen lauantai, voittajakansalaisen viikon juhlapäivä.
Nimittäin lasitalossa sijaitseva korporaatio, sanan- ja lehdistönvapautemme ruumiillinen ilmentymä, ”the land of free press” -sloganistaan tunnettu Sanoma – ja tarkemmin eräs tämän massiivisen sanomalehtiministeriön alaosastoista, siis Helsingin Sanomat – julkaisee voittajakansalaisten virallisen ja viikottaisen liitteen varsinaisen lehden välissä, siis HS Vision.
Kun yhteiskunta jakautui voittajiin ja häviäjiin, voittajille tehtiin oma lehti. Se tuottaa enemmän taloudellista kannattavuutta. Historian, sitä paitsi, kirjoittaa aina voittaja.
On muistutettava siitä, kuinka Wikipedia määrittelee sanan visio:
”Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua.”
HS Visio on niin täynnä pöhinää, että kun lehden ottaa käteen, se haihtuu pölyksi ilmaan. Mutta voittajakansalainen voi lehden lukea aina internetistä, siis uudella iPadilla ja siinä olevalla HS-sovelluksella, joka ilmoittaa voittajakansalaiselle aina, kun HS Visio julkaisee uusia voittajatarinoia voittajakansalaisen fiilisteltäväksi.
HS Visio on kaikille teille työelämän apinoille, tietotyöläisille, ajattelutyötä tekeville, kuluttajille – osta uusi, uuuuuh, sähköauto, siis Tesla, osta –, habitstäkkääjille, teknologiaintoilijoille, sijoittajille, rahastosijoittajille, kiinteistösijoittajille, arjen optimijoille, arjen sankareille, neroille, tekoälyintoilijoille.
Otsikoissa käytetään pistettä. Piste.
***
Nyt oli HS Visio löytänyt voittajien leiristä filosofin. Filosofi oli perustanut yrityksen, jonka toinen yritys oli ostanut – siis tuleva korporaatio! – ja jonka toimialana on toisten yritysten valmentaminen.
Filosofin perustaman yrityksen nimi on Filosofian Akatemia.
Yritys, sen nimi ja toimiala kertovat varsin seikkaperäisesti, mitä riutuvasta kapitalismista ja vallitsevasta yhteiskuntajärjestelystämme on hyvä tietää.
Näyttäisi siltä, että filosofiakin voisi, sittenkin, löytää tässä sekamelskassa paikkansa. Sen tehtävänä olisi se, mitä konsultit ovat tehneet vuosikymmeniä, toki hieman uudenlaisella brändillä, termeillä ja sanoilla. Niillä tämä järjestelmä toimii, vielä. Filosofian julkikuvaa päivitetään, vastaamaan ajan henkeä.
Koskaan ei tule aliarvioida ihmisen kykyä luoda uutta metatason työtä – tai metametatason työtä!
Filosofian tulevaisuus ja toivo on siis siinä, että sen avulla voidaan auttaa työntekijöitä ajattelemaan sellaisissa yrityksissä, joiden toimialana on ”ajattelu”. Tällaisissa yrityksissä työskentely voi olla kuormittavaa, koska on stressiä, kiirettä, muutosta, neuvotteluja, muutosneuvotteluja, palavereja, etäpalavereja, Teamsia, Zoomia, jaettuja kansioita pilvipalveluissa, projekteja, projektisuunnitelmia, projektiryhmiä, projektiraportteja, slaideja, lisää slaideja, hei visuaalisesti tosi tyylikkäitä noi sun slaidit.
Ne ovat työn sisältö. Työllä ei ole sisältöä.
Kun työllä ei ole sisältöä, filosofi voi auttaa opettamalla ”ajattelun ajattelua” (ootteko hei kattonu ne Esa Saarisen luennot Aalto-yliopistossa, ootteko?), jonka avulla työntekijä voi terapioida itseään sitä ahdistusta vastaan, joka kumpuaa mitättömyydestä, tyhjyydestä.
Tämä kaikki kasvattaa bruttokansantuotetta.
Filosofi voi opettaa työntekijöille, kuinka synnyttää uutta, intuitiivista ajattelua. Se vaatii, kuulemma, aikaa puoli tuntia viikossa ja sitä, että laittaa vastamelukuulokkeista (kalliista ja hyvistä, olettaisin?) soimaan ”vaikka meren kohinaa ja antaa ajatuksen juosta ilman virikkeitä”.
Kuitenkin, mitä ilmeisemmin, ajattelun on pysyttävä tietyissä, ennalta määrätyissä raameissa. Sen ei saa antaa paeta niille vesille, jossa alkaisi ajattelemaan vallitsevan järjestelyn tyhjyyttä, absurdiutta ja hulluutta. Ei, ajattelun on sen sijaan oltava tuottavaa, innovatiivista. Mielen tulee ”löytää eri asioiden välille yllättäviä, uusia yhteyksiä”. Sitä on ajattelu, filosofinen ajattelu, sitä se on, ja se tapahtuu vastamelukuulokkeet päässä se filosofinen ajattelu.
Kun mikä tahansa järjestelmä riutuu henkitoreissaan, se viimeisillä voimillaan sulauttaa ensin kaiken sisäänsä ennen kuin se kaatuu.