Vallitsevaa poliittista järjestelmää on tarpeen kutsua demokratiaksi riittävän usein, muistuttaa siitä. Muutoin ihmiset saattaisivat asian unohtaa.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
He ensiksi päättävät, mistä asioista on päätettävä. He laativat päätettävien päätösten sisällöt ja lopputulemat sekä määrittävät toimeenpanoprotokollan. Näin asiat muuttuvat vähitellen olevaisiksi. Sen jälkeen kysytään kansalta gallupeissa päätösten suosiosta. Päätöksillä on suosiota.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Siinä vaiheessa, kun päätöksiä asioista ei ole vielä tehty, asioista vaietaan. On oltava hiljaa, jotta haluttu lopputulema saadaan varmasti aikaan, vailla vastustusta. Asioista voidaan alkaa puhua kriittisesti, kunhan päätökset on tehty, lopullisesti. Silloin voidaan hetki ihmetellä, kuinka asia tapahtui ilman keskustelua. Sekin ihmettely on lopetettava, jotta se ei ylly.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Vallitsevassa demokratiassa he ovat todenneet, että demokratia on uhka demokratialle. Toimia voidaan perustella näin, vastaan ei voi sanoa.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
He, jotka päätökset tekevät, tekevät ne reippaasti, kättelevät oikeita ihmisiä, juovat kahvia oikeissa pöydissä – samppanjaakin kehuvat! – ja varmistuvat siitä, että päätökset sopivat näihin pöytiin, ettei kukaan vain loukkaantuisi, ettei päätöksentekijöitä sysättäisi näistä pöydistä sivuun. Sitähän ihminen kaikkein eniten pelkää, että lauma hylkää.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Kun kahvit on juotu, pöydässä verkostoiduttu ja oikeat päätökset tehty, päätöksentekijälle avautuu uusia ovia, parempia ovia, joissa voi paremmalla palkalla olla tekemättä enää yhtään sellaista päätöstä, josta kansa saattaisi olla tietoinen. Kun näin tilivelvollisuus käännetään yltympäri, päätöksentekijää odottaa paratiisi, supervoittajien leiri.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
***
Hallintokoneisto mainostaa, brändää itseään, kuin korporaatio. Se valloittaa teiden reunukset, bussipysäkit, virtuaalimaailman. Mainostaminen tarkoittaa tietoista manipulaation harjoittamista. Se on toimintaa, jossa on vaikuttaja ja vaikutettu, siis manipuloija ja manipuloitu. Toiminnan tavoitteena on luoda tarve, myydä, yleensä sellaista, mitä kohde ei tarvitsisi.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Hallintokoneisto rakentelee asiakkailleen pikkunäppäriä palveluita, joiden avulla asiakkaat voivat toisinaan kokea olevansa tärkeä osa tätä vallitsevaa demokratiaamme. Kuluttaja-asiakasyksilö siis osallistuu demokratiaan vastaamalla samalla tavalla kuin mihin tahansa kuluttaja-asiakkaille suunnattuun Webropol-kyselyyn: kuinka demokratiamme tänään mielestäsi onnistui, arvioi asteikolla 1–5. Vastanneiden kesken arvotaan leffalippuja. Kiitos vastaamisesta!
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Hallintokoneisto itse tuottaa, tehtaantakuulla, ne ihmiset, poliitikot, joiden äänestäminen voidaan yleisölle sallia ja joiden äänestämistä saatetaan peräti suositella. Tuotantolinja on automatisoitu, standardisoitu, niin, että lopputuotteet ovat ennalta tiedettäviä. Tavoitteena on saada aikaan pienten erojen politiikkaa. Tavoite toteutuu. Muotti on sama mutta tarvittaessa muokattavissa. Tuotantolinjaston ulkopuolisista vaietaan tai heidän äänestämistä ei suositella.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Tehtaassa tuotetut poliitikot ovat nelikenttään sijoitettuja pisteitä. Nelikenttä on sama vuodesta toiseen, kaikkialla. Nelikentässä on mielekästä arvioida pisteitä ja niiden välisiä etäisyyksiä. Ostajaksi, kiltiksi ja tottelevaiseksi, koulutettu äänestäjä istutetaan sitten vaali toisensa perään näyttöpäätteen ääreen pelaamaan peliä nimeltä vaalikone. Siinä on koko demokratia puserrettu pariinkymmeneen kysymykseen – eikö olekin mahtava innovaatio? Vaalikoneen avulla ostaja voi vaivattomasti etsiä oikean, oikeilla ominaisuuksilla varustetun tuotteen. Ostaja ei joudu käyttämään liiaksi aikaa tähän demokratiaan. Ja mikä parasta: vaalikoneet tuottavat dataa, prosentteja, tuloksia, varmuutta – ja sen saman nelikentän.
Tätä he kutsuvat demokratiaksi.
Gallupit kertovat viikkoja ennen vaaleja vaalien tuloksen, vaalikone yksilölle ehdokkaan hyvin pienellä vaivalla, ajattelematta edes vahingossa, hetkeäkään. On hyvä, että näistä asioista ei ole tehty liian vaikeita. Kenties tulevaisuudessa osana vaalikonetta ihmisellä on ihonalaiset sensorit, jotka pystyvät fyysisten reaktioiden perusteella määrittämään kullekin sopivan ehdokkaan, kiistattomalla varmuudella. Ihminen voisi vain passiivisesti ottaa vastaan aistiärsykkeitä, sensorit ja tekoäly kyllä sitten tietäisivät, ihmistä paremmin.
Tätäkin he kutsuisivat demokratiaksi.