Entiteetti, joka kanavoi kuluttamaamme informaatiota, hallitsee maat ja mannut. Käpyäkään et mailta myy ilman lupaa.
Entiteetti ilmestyy tasaisin väliajoin maaorjan tiluksille, tarkistaa kuinka on maidensa ja orjansa laita. Kahvia ei tarvitse kiireiselle keittää.
Maaorjaltaan pullottaa hikipisaratkin, myy ne, informaatioksi.
Mutta tärkeintä ei ole omistaa informaatiota. Se on huono omistettavaksi. Informaatio rimpuilee eikä pysy aitauksessa. Se lipeää otteesta ennen kuin on omistaja ehtinyt siitä laskuttaa.
Laskutettavaa se kerryttää niukasti, jos ollenkaan. Niukkuuden lait eivät päde, siksi markkina köyhdyttää informaation omistajat.
Heistä tulee maaorjia. He saavat tilan, maat ja kaksi lehmää mutta ovat tilivelvollisia entiteetille.
On omistettava jana, jolla on suunta, jota kuvastaa nuoli. On omistettava prosessi, jossa informaatio kulkee, pisteestä A pisteeseen B.
Se on kuin omistaisi sähköverkon mutta ei myisi sitä sijoittajille, ulkomaille, vaan pitää sähköverkon itsellään, koska se kannattaa, se tuottaa.
Entiteetti voi tuottaa ja uusintaa itsensä vain monopoliasemassa. Hallitsemalla sitä, missä kaikki ovat, missä maailma tapahtuu, asema rakentuu.
Entiteetti tarvitsee maaorjansa tuottamaan informaatiota, janalle jolla on suunta jota kuvastaa nuoli joka osoittaa kohti toista maaorjaa. Orjat on pidettävä hengissä.
Uuteen päivään herätään. Se on kylmä.