Avainsana: nato

Informaatio eli simulaatio

Oikosulku siintää, mutta ei länneltä ole vielä viimeisiä temppuja nähty.

Länsi on voittanut!

Ukraina on voittanut!

Todellisuus on simulaatio!
Venäjältä loppuivat aseet, ammukset,
sotilaat, usko, toivo, rakkaus
välittömästi, kun käynnistyi invaasio. 

Länsi ja Ukraina voittivat jo ennen kuin koko sota alkoi, koska Putin ei valloittanutkaan koko Eurooppaa.

Ukraina oli ja on suvereeni, itsenäinen valtio! Katsokaa, kuinka hellyttävän viaton ja demokraattinen on sen ilme. Kuinka voitte olla antamatta sille lisää aseita?

Länsi ja Ukraina voittivat jo vuonna 2004. Ne voittivat 2014. Ne voittivat 2022. Ja ne voittavat 2024!

Presidenttien näytösluonteinen maailmankiertue on jälleen liikkeellä, osta lippusi nyt!

Simulaatio ei viittaa todelliseen, kuin nimellisesti, hakee siitä inspiraatiota. Simulaatiota ei voi päihittää. 

Simulaatio tarkoittaa informaatiosta rakentuvaa ontologista tasoa, joka on irti tapahtumisesta mutta silti todellinen. 

Siis sellaiseksi kuviteltavissa, informaation avulla, eli todellinen. Simulaatio ei valehtele, se valikoi.

Simulaatiota voi ohjata, hallita ja kontrolloida. Sen kanssa on oltava tarkkana.

Liiaksi simulaatio ei voi tapahtumisesta irrota, muuten se kokee oikosulun.

Kun tapahtumisessa ilmenee muutoksia, on simulaation seurattava tarkasti. Sitä on käännettävä uusiin asentoihin.

Putin valitsi väärin, valitsi tapahtumisen, mutta oikein hän ei olisi voinut valita. Länsi elää simulaatiossa, ikuisesti siihen kytkettynä, kuin näyttelijät, joiden maski on liimaantunut kasvoihin, se kulkee kohtauksesta seuraavaan, lausuu vuorosanansa, uhkuu ja puhkuu, vetäytyy sitten luolaansa ja teurastaa kokonaisen valtion.

Simulaation ohjaksiin Putin ei koskaan yllä. Väärään suuntaan juoksevat pääomavirrat.

Voitto ei merkitse, jos se ei tapahdu simulaatiossa.

Simulaatio on ainoa oleva, merkittävä oleva. Siksi Putin hävisi eikä voita.

Nousu, sota ja lasku

Laskun aika ei ole, vielä.

Eurooppa, Puutarha, sivistyksen, kukoistuksen, jalojen arvojen, demokratian, rauhan puolestapuhuja –  se tarvitsee tasaisin väliajoin annoksen kovia huumeita, suoraan suoneen. 

Sotaan valmistautuminen on huumetta, kovaa sellaista. Se tuottaa terävimmän, puhtaimman nousun.

Sotaan on mahdotonta valmistautua niin että sota vältettäisiin. Sota tarkoittaa laskua. 

Mutta sen aika ei ole vielä. 

Sota on se lääkehaitta, jonka Jumala on kaiken kattavaan sivistykseen sisällyttänyt. Näin lääke tulee  kumonneeksi oman vaikutuksensa.

Mutta aina on plasebovaikutus, potilaan oma hallusinaatio, harhakuva. Se tuntuu hyvältä.

EU:n ja Naton avulla yhdistetty Eurooppa ei ole omasta riippuvuudestaan päässyt eroon, vaikka pitkään niin luuli. 

Löytyi sittenkin uusvanha tapa hankkia tarvittavia tuotteita katukaupasta. 

Kun ainetta tarvitaan, sitä saadaan. Ja jos sitä on saatavilla, sitä kohtaan ilmenee tarve. 

Eturistiriitoja ei tarvita ennakkoehtona, ne voidaan keksiä, luoda. Sitä varten on eliitti. He saavat tästä palkkansa.

Yhdistetty eliitin Eurooppa saattaa osoittautua poliittisen historian yhdeksi vaarallisimmista projekteista. Maanosan patoutunut addiktio on nyt sullottu yhteen, jaetun hulluuden piiriin.

Eliitin kollektiivinen mielentila, jossa rauhanrahastosta tuetaan sotaa, on häiriintynyt pysyvällä, lopullisella tavalla. Lopullisuus tarkoittaa sotaa.

Sota tapahtuu, koska muutakaan ei voida eikä kyetä.

Kansan kroonisesta sairaudesta

Suomi, tuo pohjolan joutomaa, jonka yli tasaisin väliajoin kävellään muina miehinä, isompien tahojen nimissä.

Kun kansakunta sairastui, syyksi paljastui Hollywood-elokuvista leviävä patogeeni. Rokotettakaan ei ole, se ei kannattaisi, taloudellisesti.

Mutta patologiat ulottuvat syvemmälle, itsetunto-ongelmiin. Siihen, että tämä maanpahanen ei ole muuta kuin heikko keksintö, kirjoihin kirjattu tarina. Suomi, tuo pohjolan joutomaa, jonka yli tasaisin väliajoin kävellään muina miehinä, isompien tahojen nimissä.

Sillä aikaa joutomaa luulee olevansa iso, tärkeä, merkittävä. Se on väärin. Joutomaa on joutomaa.

Traumatisoituneesta lapsesta ei voi kasvaa kuin traumatisoitunut, ikuinen nuori. Kaksi ministeriä kilpailee, kumpi pääsee estradille keräämään irtopisteet, nostamaan valheellista itsetuntoaan.

Lopulta siellä ovat molemmat, toinen näyttää sihteeriltä, kokonaisuus sketsiltä. Joutomaa lensi meren tuolle puolen, häpeän sai aikaan. Mutta ehkä kaksikon työura on tulevaisuudessa taattu, ei tarvitse hanttihommia tehdä. Ovia on auki, jumankauta, Amerikkaan.

Tunkekaa perseeseen se amerikkanne!

Ilmoittauduimme vapaaehtoisesti sodan uudeksi eturintamaksi, turvallisuuden nimissä. Valtiomme johto ei läpäisisi PISA-testiä. 

Sopimus allekirjoitettiin, hymy oli leveä.

Tällaista itsetuhoa voi esiintyä vain maassa, joka on ollut kroonisesti sairas vuosikymmeniä ja joka siksi ei kykene muuhun kuin itsensä vahingoittamiseen. Mielenterveyden kriisi on käsin kosketeltavissa.

Miksi psykoterapeuttien kouluttaminen on niin kallista?

Poliittisen barbarian turvallisuus

Nato-jäsenyys on alle vuodessa perustellut jo itsensä, tehnyt itsestään tarvittavan. Jäsenyys tuo turvan niitä uhkia vastaan, joita Nato-jäsenyydestä seuraa.

Väärät analogiat, väärään aikaan, koituvat kohtaloksi. Mutta hyvältä ne maistuvat, hetken.

Itsenäisyytensä menettäneessä, itsenäisesti sotaa kohti kulkevassa, murentuneessa kansakunnassa iltapäivälehtien sota-asiantuntijat kirjoittavat vaivihkaa itseään sodan eturintamaan.

Oman propagandan mukaan omat toimet ovat aina puolustuksellisia. Vihollinen toistaa omassa propagandassaan samaa viestiä.

Tahtotila on yhteinen, jaettu, vaikka sitä ei käsitetä.

Poliittisen barbarian Nato- ja EU-osavaltiossa diplomaattisten käytäntöjen halveksunta muuttuu sankarilliseksi, isänmaalliseksi. 

Kun pikkupoika on onnistunut salakuljettamaan Tallinnan satamamarketista nyrkkiraudan, naapurin pahamaineiselle kutosluokkalaiselle on soveliasta ja perusteltua räksyttää hetken aikaa ikkunan alla. Mitä sen jälkeen tapahtuu, tarina ei kerro.

Kun suurvallan joukot on aiemmin historiassa päästetty maahan, tuloksena on ollut muuta kuin turvallisuutta. Väitetään, että olisi vallinnut vaihtoehdottomuuden tila. Nykyhetki toistaa historiaa, ei kaikilta osin.

Nato-jäsenyys on alle vuodessa perustellut jo itsensä, tehnyt itsestään tarvittavan. Jäsenyys tuo turvan niitä uhkia vastaan, joita Nato-jäsenyydestä seuraa. Turva on sanoja, toiveita, haaveita – retoriikkaa.

On lisättävä turvattomuutta, jotta turvallisuus käy kaupaksi. Markkinamiehet ovat luoneet ongelman, tarpeen ja ratkaisun samaan pakettiin, myyneet sen asiasta ymmärtämättömälle vanhukselle hilavitkuttimineen ja kytkysopimuksineen.

Ostopäätöstä on kehuttava, myös naapureille.

Yhdysvaltojen syvään lojaalisuuteen liittolaisiaan kohtaan on maan poliittinen ja älyllinen eliitti itsensä ja murentuvan kansakunnan liimannut. Hyvä näin, Jumalan valittu kansakuntahan syvästi välittää muistakin kuin itsestään.