Niin oli aika vaihtunut, päivä kääntynyt ja vesi puhdistunut.
Synnytti todellisuus maailmaan miehen, josta oli tuleva halveksuttavin mies. Hän, jota vanha tönii kaupassa, hän, jonka päälle nuori ei ymmärrä sylkäistä.
Halveksuttavin mies ei saa osakseen edes halveksuntaa.
Kerran suuri, itse kasaamansa keon päällä, sieltä hän katsoi ylös ja alas. Hän näki todellisuutensa kuten sen tiesi ja kirjoitti. Ja niin todellisuus muuttui kuten hän sen tiesi ja kirjoitti.
Sitten tuli todellisuus, kahmaisi miehen sisäänsä sillä, jonka mies oli itse luonut. Mies, sisään kahmaistuna, lyö paksua seinää, lyö sitä, ja murtaa oman kätensä.
Mies yrittää epätoivoisesti sopeutua maailmaan itse luomansa hirviön kanssa vain todetakseen itsensä liian hitaaksi ja kömpelöksi. Hän taistelee hirviötä vastaan muuttumalla itse hirviöksi.
Minä kerron teille halveksuttavimmasta miehestä, lehtimiehestä.
Tuo mies keksi luoda informaation, huumeen, jota ihminen piikittää palkitsemisjärjestelmälleen, koska mikään muu ei häntä voi enää palkita.
Tuo mies jakoi addiktiota torilla. Hän rakensi mekkalan, kokosi kansanjoukot, yhdisti ja erotti myyteillään.
Uskotteko, hän kutsui itseään neljänneksi valtiomahdiksi. Mikä on sellainen valtiomahti, joka saa myydä oopiumia?
Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen ja sytytti sillä koko rakennuksen tuleen. Kuten kaikki suuret keksijät, mies nosti itsensä koko todellisuuden yläpuolelle.
Hurmioitunut tori-ihminen halusi osaksi tätä sykkivää virtapiiriä. Hän ojensi kätensä, pyysi sen sitomaan kahleilla, jotka eivät irtoaisi.
Halveksuttavin mies teki tapahtumisesta simulaation ja simulaatiosta tapahtumisen. Maailma jäsentyy lineaarisesti – siinä ihminen on eheän ketjun loppupiste, joka nielee sisäänsä virtapiiriin syötetyt annokset.
Hän kutisti maailman sormenpään kokoiseksi, kadotti erot, etäisyydet, kontrastit ja teki tämän kaiken standardisoinnin eli vapauden nimissä. Päiväuntaan riippumatossa hän kutsui riippumattomaksi.
Katso tätä sairaan tervettä kansaa, jonka ei tarvitse enää edes kättään ojentaa!
Ja kuuletko, kuinka mies, tuo halveksuttavin mies, nyt riutuu lahoavassa tuolissaan. Hänen luomansa myytit ovat tuhoutuneet, hänen kekonsa on varastettu hänen altaan.
Yhä mies kirjoittaa, mutta jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen hänen kynänsä katkaistaan ja viskotaan kuohuvaan koskeen. Ja paperi on niin kallista, että mies joutuu kirjoittamaan ihoonsa.
Siihen hän kirjoittaa tuskansa, elämäntarinansa, pelkonsa, koska ei muusta kykene enää kirjoittamaan.
Niin on päättymässä halveksuttavimman miehen tarina.