Mistä puhua, kun yhteinen, mistä puhua,
puuttuu?
Puhuminen vailla jaettua kontekstia
on puhumattomuutta.
Vapautuminen kontekstien tukahduttavasta häkistä
lisää yksilön mahdollisuuksia
muodostaa omia konteksteja, valita propagandansa,
antaa algoritmien toimia,
villinä ja vapaasti, kuin aropuput.
/ / / /
Kollektiivinen häkki korvataan yksilöllisellä häkillä. Näin ihminen ei voi syödä toista ihmistä.
Hän syö itseään, järsii kuin noiduttu luihinsa asti.
Puhumisen ja keskustelemisen lamaannuttava sietämättömyys vieraannuttaa ihmistä ihmisestä,
työntää ihmistä rukoilemaan
pelastusta informaation alttarilla.
/ / /
Puhumattomuuden ja voimattomuuden aikana voittajaksi ilmoittautuu julkinen tiedonvälitys,
eli virallinen propaganda.
Vapautumisen paradoksi, näkymättömän keskusvallan lisääntyvä valta.
Yksilölliset kontekstit eivät tuota vastavoimaa, ne ovat tyhjiä merkkejä,
tyhjyydessä.
/ /
Kaiken luonteeltaan totalitaarisen keskusvallan päämäärä on
atomisoitu yksilö,
joka ei osaa puhua.