Kuukausi: toukokuu 2024

Lauma jakautunut laumaan ja poikkeaviin

Sääli itseäsi, jos vähemmistöön joudut, enemmistöön.

Aina on lauma ja siitä poikkeavat. Katsokaa eläimiä, niin he ovat, yhdessä.

Laumalla on lauman voima, poikkeavilla lauman laumaisuutta moittivat argumentit.

Poikkeavat jaksavat taivastella sitä, kuinka on lauma kuin lauma. Lauma jaksaa taivastella kuinka ovat poikkeavat kuin poikkeavat.

Tyhmiä molemmat. Mahdotonta käsittää sellaista tyhmyyttä.

Oikein, he saavat moitteet ja ne ansaitsevat. 

He pelaavat toistensa pusseihin, pönkittävät toistensa asemiaan, kaivavat ne.

Heidän pitäisi halata toisiaan mutta eivät niin tee.

Kaikessa orastavassa ilmiössä muodostuu tarkka jako. Kuin laumailmiö: lauma ja poikkeavat yhdessä eri köydessä. Sääli itseäsi, jos vähemmistöön joudut, enemmistöön.

Riviin komentaa kohtalo, sormillaan osoittaa. Hyväksyt asemasi, älä tiedä muuta, muista äänestää vaaleissa.

Luonnon pysyvä sisäinen dialektisuus saattaa pitää laumaeliöt yhdessä, selvittää heidät aikojen ylitse. Aikojensa.

Tarvittava vaihtelu on säilyäkseen. Elinvoiman imevät toisiltaan.

Ja katsokaa te poikkeavat, totuuden mukamas näkijät, te sitä laumaa pidätte yhdessä kuin laumaeläimet!

Sitten palaamme takaisin sisäisiin maalmoihimme jakamaan ruohonkorsia. 

Vertailusta joka koskee koreja, koreja

Hyvinvoinnin vallitseva tila ja aika.

Laskutaidon oppiminen on tärkeää jotta osaa laskea kertyvän bonuksen euroissa ja prosenteissa.

Hintoja tärkeämpää on vain hinta. Ja bonus.

Keskittämällä rahan, vallan ja kuluttamisen hyötyjiksi ilmoittautuvat mafiat ja fasismi. Ne myyvä osuuden eli tyhjän paperin, rakentavat sisäisen pakkokoneiston, ostavat maan, mielen, varastavat ne, täyttävät.

Maa kaivetaan latvoista ulos, se kärrätään ja tasataan hyväksi, laatuiseksi.

Kerhoon ei pääse sisään koska sen sisällä makaa jo. Lähde siinä viereen pystyttämään oma, tekemään tukkujen kanssa sopimukset, neuvottelemaan kunnanhallitusten kanssa paikoista valtatien kupeessa.

Tämä tarjous vain äpissä eli sovelluksessa eli äpissä. Ja mistä mahtaa olla tämäkin sovellettu, huonosti.

Maksa poleteilla, saat vastineeksi poletteja. Omavaraisena kuolisit ennen kuin ehtisit aloittaa.

Sitä se on, uuden ajan hyvinvointi eli aktiviteettia. Markkina kuin markkina, talous kuin talous. Mikset äänestä jaloillasi, käsilläsi.

Talous kohenee, taantuma on taitettu, mikä niistä.

Kyllä siinä vuodessa tulee kuule iso säästö, ihan konkreettista rahaa eli mielikuvitusta kun graavilohet, polttoaineet ja kukkapurkit hankkii niin ja auton pesettää.

Voiko sähköauton pesettää tavallisessa pesulassa vai tuleeko oikosulku.

Mitä ei informaatio kerro, että ottaakohan korivertailu huomioon kasautuvan, kertyvän bonuksen plop plop.

Mielikuvitukseni ei riitä.

Tämä ei ole hulluutta, tämä on hulluutta.

Sivaltaa maailma kaikesta ohi

Varoitustarroista ja asiakkaista.

1.
Istua, olla, keskittyä.
Kuunnella, sitoutua.

Uudet impulssit jyräävät jo ennen kuin edellisiin on ehtinyt reagoida.

Joskus oli vaikea sitoutua avioliittoon, iäksi. Nyt se on mahdotonta.

Vaikeaa sen sijaan on sitoutua elokuvan katsomiseen. Olisi niin paljon muutakin mahdollista.

2.
Istuminen tappaa kuin tupakka. Tuoleihin ei ole laitettu varoitustarroja.

3.
Mitä neroutta on matkimisessa, sopii pohtia. 

Onko mitään niin alhaista kuin matkiminen, sopii pohtia.

Alkaako kaikki suuruus matkimisesta, sopii pohtia.

Parempi on vain tehdä, toisinaan
ei.

4.
Jumala ei koskaan kuollut. Häntä vain mukilotiin saunan takana.

5.
Tragedia: dioja ei saatu näkyviin.

Dia, anakronismi. Toiset puhuvat kalvoista kuin konkreettisista kalvoista.

6.
Päiväkodissa on 28 asiakasta.

Yhden henkilön potilashuoneet lisäävät itsemurhariskiä.

7.
Informaatio ei voi valehdella. Koska se on informaatiota.

8.
Avaan suuni, sinne kaadetaan viime syksyn lehdet, puista.
Sitten aloitan jälleen alusta.

9.
Sitä rakentaa keskeneräisiä huoneita, avaraa tilaa
ja merkkejä uusiokäyttää
eli käyttää.

10.
Tulee aika seuraavan näytöksen eikä sitä ole harjoiteltu.
Vain tavarat ympärillä pysyvät.

Niistä ihmisistä, jotka eivät ole

Joko nyt saa huutaa.

Järjestelmä elää vaiheessa että se eliminoi sisäiset vihollisensa, puolueen petturit.

Vaihe on kestänyt pitkään eikä sen kestoa voi vieläkään arvioida koska järjestelmä on kykenemätön tutkimaan itseään. Se törmää metafyysisiin rajoitteisiin jotka eivät ole ylitettävissä.

Joko pitää olla huolissaan tai jotain muuta normatiivista. Vaikka tilanne on vakava, se on täysin luonnollinen: ennustettava ja kiertokulkua noudattava. Kyllä tämäkin päättyy tavalla tai toisella, hyvin ja huonosti. Sitä veikkaan ja olen toiveikas.

He joilla on viholliseen yhteyksiä muita kuin vihamielisiä, poistetaan näkyvistä. Vihollinen on vihamielinen, häneen on suhtauduttava vihamielisesti.

He jotka eivät suhtaudu viholliseen vihamielisesti ovat vihollisen ystäviä eli vihollisia.

Periaate säilyy, eliminoinnin keinot muuttuvat. Nykyään on ihmisoikeuksia eli keksittyjä lakeja. Ihmisen voi tappaa monella tavalla, se on oikeus.

Olkoon miten makaa, näin aina päädytään tapahtumaan. Se on loogillisinta ja väistämättömintä mihin väkivaltainen järjestelmä kykenee. 

Poliittinen järjestelmä on väkivaltainen. Parempaan emme kykene eikä pidäkään kyetä. Tämä ei ole normatiivinen väite vaan eksistentiaalinen.

Järjestelmä paljastaa kasvonsa, vääristyneet, kyyneleiden tahrimat. Lex aeterna.

He jotka ajattelevat toimivansa rauhan puolesta ovat pettureita. Rauha edellyttäisi että kuuntelee muutakin kuin omaa propagandaa.

Kuuntelu eli rikos. Ymmärrys eli rikos ihmisyyttä vastaan. Poliittisen luonne on ehdoton ja siksi rakas.

Oma propaganda on niin turvallista että siinä pitäydytään eikä muuta pidäkään vaatia. Ei ihminen mahdottomiin kykene.

Avoin yhteiskunta, avoin keskustelu, avoin tiede eivät ne erota meitä muista. Järjestelmä joka näitä asioita mainostaa saattaa olla kaikista sulkeutunein.

Me emme vaikuta, he vaikuttavat. Koska me olemme veritas aeterna.

Kulttuuriperinnön siirtäminen maan rajojen ulkopuolelle

Suomi on päättänyt alkaa varastoida hulluutta rajojensa ulkopuolelle. Jos sattuu täältä loppumaan, voidaan sitä hakea sitten Norjasta tai muusta Nato-maasta.

Kuin nuuskaa tai alkoholia mutta niillä erotuksilla että nuuskaa ei maasta saa, viinaa kyllä mutta vain valtion monopolista josta se ei ole toistaiseksi loppunut paitsi kieltolain aikana.

Tai jos maa ja kansakunta tuhotaan, niin kulttuuriperintömme rippeet voi sitten käydä kaivamassa ylös salaisista bunkkereista. On jotain mistä aloittaa suomalaisuusideologia uudestaan.

Kun sanotaan, että Suomi tekee, niin kuka tekee ja kenen käskystä ja mikä on osuuteni tässä prosessissa.

Suomi varautuu ja valmistautuu sellaisella kollektiivisella innolla että sillä lämmittäisi kokonaisen kaupungin. Nyt kun liitossa ollaan, on hulluus kollektivisoitava koko laajuudella.

Jos hulluutta varastoidaan maan rajojen ulkopuolella, tarkoittaako se, että sitä on nyt vähemmän meillä täällä vai että juuri päinvastoin. Minun hulluuttani ette vie.

Miksi juuri hulluutta? Sitä täällä on aina ollut ja sen kanssa on opittu elämään. Kuin lämmin takkatuli se pitää kansan villasukissa.

Mieluummin olisi varastoitava niitä asioita, jotka nyt ovat ongelmallisia mutta jotka joskus voisivat vielä osoittautua tarvittaviksi. Ammattiliitoista, hyvinvointivaltiosta, perustuslaista, sosialisteista, konservatiiveista, uskovaisista ja maalaisista soisi aloitettavan. 

Eläkeläiset voisi varastoida niin ikään: heidän viisauttaan ja elämänkokemustaan saatetaan joskus kaivata mutta ei nyt kun heitä on liikaa.

Minä lähden varastoimaan vettä lattialankkujen alle.

Rauhamme eli hybridiauto

Pohjaan oli kirjoitettu säännöt, pohjaiset.

Unohtuu kaikki se, mitä rauhasta on opetettu, siitä ilmiöstä, asiaintilasta. Miten sitä voisikaan muistaa, kun on muisti ulkoistettu, hakukoneelle.

Ulkoistettu muisti, merkkien virtaan kytketty mieli, neuroverkko.

Muistan eilisen ja sen yhden informaation, juuri äsken tai hetki sitten. Että olisi rauha ollut, ei mahdu todellisuuteeni.

Se on täynnä ikuista vihollisuutta, päättymätöntä hybridisotaa, joka ei ole alkanut ja joka alkoi eilen eli on ollut aina eli se on sen hybridisodan idea, ei se auto.

Hakukoneen muisti, loputon, vailla tilannetajua. Taju on sillä alistettu ennalta määrätyille päämäärille eikä tilanteille. Hakukone, uskollinen palvelija eli renki vai isäntä.

Rauha on hyvä kunhan se on meidän rauhamme eli sodanjulistus kun olemme sodan hävinneet. Rauha on vain sodan jatke.

Meillä ei ole sotilaita, ei sotateollisuutta, emme halua sotaa mutta oikeudenmukaisen rauhan haluamme eli sen mukaisen mikä on oikeus ja kohtuus.

Haen koneella mitä muistan rauhasta. Hän oli hyvä, antelias, sääntöpohjainen, sääntöpohjainen, sillä oli pohja, jossa oli säännöt.

Mitkä säännöt missä pohjassa.

Pohja hukkui järveen, säännöt kirjoitettiin veteen.

Poliittinen teosofia

Minä en ole suvereeni, älkää minua palvoko.

Suvereeni ei päätä poikkeustilasta
vaan luo sen.

Laillinen järjestys seuraa muuttuneita olosuhteita. Poikkeustila määrätään olevaksi laillisin perustein, laillisella hallinnolla. 

Siihen ei tarvita suvereenia. Suvereeni ei siis ilmesty, kun määrätään poikkeustilaa. Suvereenin voima on jo tapahtunut, muuttuneissa olosuhteissa.

Suvereenin ominaisuuksiin kuuluvat kyky ja resurssit luoda poikkeustila. Poikkeustilan luominen on viimeisin ja nerokkain poliittinen keksintö, jolla suvereeni voi olla näyttäytymättä. Suvereenia ei ole immanenttina.

Mutta suvereeni on, aistit ylittävänä voimana.

Suvereeni on se, joka luo riittävät ja välttämättömät ehdot poikkeustilan julistamiselle. Poikkeustilan julistus on saatava aikaan, kun sille ilmenee tarve eli kun julkinen valta pitää oikaista.

Suvereeni ei voi kuitenkaan tyytyä tähän: suvereenin ollakseen suvereeni on omistettava sekä avaimet poikkeustilaan että lääke jolla luotu tila on mahdollista ylittää.

Suvereeni ei julista poikkeustilaa. Suvereeni ei päätä poikkeustilassa. Sen on tarjottava ja rajattava selviytymisvaihtoehdot. Se on suvereenin tehtävä.

Laillinen järjestys päättää poikkeustilassa annettujen työkalujen pohjalta kuinka se selviytyy poikkeustilasta. Onko mikään valinta vapaa?

Rajaamalla oikein ja taitavasti, suvereeni saa tahtonsa läpi ilman että paljastaa itseään. Suvereenin taitoa on pakottaa tahtonsa pakottamatta.

Suvereenia ei voi kaataa. Hän takaa vapaan tahdon.

Olen arkistoinut kaikki sopimukset

Sopimusten sisältö on salainen.

En suostu hyväksymään näitä ehtoja. Kuka on ne kirjoittanut?

Kuinka monta kertaa on hyväksyttävä jotta tulisi hyväksytyksi?

Sodan hävinnyt osapuoli ei sanele ehtoja. Voittajan ehdot ovat uuden sodan siemen.

Mikä sota, ketä vastaan, joko se loppui, niinpä.

Jos hyväksyn, en tosiasiassa hyväksy vaan esitän hyväksyväni. Niin voi pärjätä.

Synnyn tähän maailmaan ja sitten minulta odotetaan jo hirveästi.

Luen kaikki ehdot ennen kuin hyväksyn ne. On tiedettävä mihin on ryhtymässä. En ryhdy koska aikani kului.

En muista kaikkia allekirjoittamiani sopimuksia mutta näin paljon niitä ei ole. Olen arkistoinut ne kaikki ja noudatan niitä kaikkia

mikäli ne ovat yhä voimassa tai niissä on optio jatkokaudesta. 

Elämä on sopimus joka tehdään Entiteetin kanssa. Hän pitää hallussaan veto-oikeutta.

Liitto ei suojaa sopimuksia jotka koskevat elämää. Elämästä ei ole liittoumaksi koska elämä ei ole intressi eikä aate.

Jos niin olisi, tilanne olisi käsitettävä huonoksi.

Elämä sanelee työehtosopimuksen. Sitä vastaan voi lakkoilla jos kykenee lopettamaan.

Lakko-oikeus on luonnonoikeus eikä sitä voi viedä. Luonto myöntää oikeuksia, ei omista niitä.

Oikeuslaitos ei käsittele luonnonoikeuksia.

Lakko, lakata, lopettaa. Ihminen voi aina lopettaa. Sen edessä kaikenlainen totalitarismi seisoo tyystin voimattomana.

Vai voiko?

Näitä ehtoja en hyväksynyt. Piirsin ne kattoon.