Puhe sirkushuvien turhuuden puolesta

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Modernien yhteiskuntien kiistämätön, olemuksellinen ominaisuus – niiden perusluonto – on syvä taipumus joukkoliikehdintään.

Moderni ihminen, joukkoihminen. Psyyke, joka ei pohjimmiltaan kestä modernien yhteiskuntien keskinäistä verkottumista, ihmispaljoutta, kaiken kompleksisuutta, ajautuu joukkolliikeiden pariin, hakee niistä turvan ja saa sen.

Kyllä historiaa on luettu, liikaa, lukekaa sitä vähemmän.

Paras turva vaarallisia joukkoliikkeitä vastaan on joukkovietin kanavoiminen tavalla, joka on vähemmän vaarallinen riippuen siitä mitä vaarallisella tarkoitetaan.

Historiaahan voisi lukea monella tavalla, tuhoa menestykseksi.

Ja kun tämä maa kärsii jatkuvasta leikkauspolitiikasta yhtä perverssiä osa-aluetta lukuunottamatta, voidaan tämä ristiriitainen tilanne selittää yllä mainitulla kanavoimisella.

Eurooppalainen nationalismi elää hetken aikaa kukoistustaan urheilukisojen muodossa, kun aikuiset miehet ovat päättäneet asettua nurmelle jahtaamaan palloa tavalla, jossa ei periaatteessa ole minkään tason järjellistä elementtiä mukana mutta joka on kaikkein järkevin ja jopa voimakkain toimi, jota ihminen on historiansa aikana keksinyt sisäisen rauhansa ylläpitoon.

Viettipohjan aggressiivisia puolia ohjataan riittävän turhaan toimintaan.

Mitä korkeampi modernin kehitysaste, sitä korkeampi hulluuden aste. Se selittää, miksi turhuus ottaa vallan sukupuoleen, ikään, uskontoon tai muuhun vastaavaan katsomatta.

Turhuus tunkee läpi lattiaeristeiden.

Suomi-myytti ei kisoihin päässyt mutta se ei estä sitä, etteikö rahaa voisi tähän turhuuteen upottaa.

Kun media, kunnat, pahoinvointialueet, valtio, ihmiset kärsivät kroonisesta mielikuvituksen puutteesta, yleisradiolla poletteja tuntuu riittävän.

Kun miehet purkavat viettejään kentällä ja katsomassa, yleisradion lehtereillä tätä kommentoidaan päivä ja ilta toisensa perään kalliilla rahalla, isolla budjetilla kuin kyseessä olisi maailmanlopun lähetys.

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Jalkapallo kanavoi modernien yhteiskuntien olemuksellisen joukkoliikehdinnän verrattain harmittomalla tavalla. Siksi jalkapalloa on tuettava.

Pelin neroutta ei koskaan tulla ymmärtämään ennen kuin se tuhotaan.

Tuki eli pylväs

Lauseita eli imperatiiveja on päätetty säilyttää kaikkinensa yksi kappale ja lakkauttaa niistä loput, tehdä niistä loppu, lopullisesti.

Lause eli imperatiivi on kaikkien tiedossa. Se on voittanut euroviisut, sen tahtiin tanssitaan yökerhoissa ja tanssilavoilla.

Sketsihahmoilla on hokemia kuten neuroottisilla ja psykoottisilla potilailla. He värähtelevät pakkomielteidensä ohjaamina.

Ehdottomuus ja toisto ovat vain heijastuksia poliittisesta ylivertaisuudesta.

Vahvat johtajat puhuvat vähän, sanovat yhdessä lauseessa kaiken. Painokkaasti.

Toistoa tarvitaan että viesti menee tyhmille perille. Vain niin mitataan politiikan eli propagandan onnistumista.

Viisaimmat omaksuvat ne heti.

Kirjoittaisin lauseen eli imperatiivin tähän niin monta kertaa kuin se yleisessä informaatiossa on opastettu kirjoittamaan mutta koetan säästää merkkejä tulevaa talvea varten.

Siitä on tulossa hyvä, hyinen.

Juomatavoista, tavattomuudesta

Mikään ei pysäytä sitä mikä on todettu kaikkein pysyvimmäksi. Eivät sodat, lamat, korot ja inflaatiot.

Kuuletteko sivistyksen pirteän äänen, edistyksen valoisan säteen – ne tätä yhteistä projektiamme vievät eteenpäin.

Taloudellista kurjistamispolitiikkaa on jollakin tavoin kompensoitava ja kyllä tiedetään että miten.

Tämä sätkivä peltipurkki jonka vinha vimma eurooppalaistua, sivistyä kuin eurooppalainen imperialisti, ottaa tärkeitä askelia kohti omaa mahdottomuuttaan.

Suomalaisia emme ole, venäläiset ovat murhaajia, ja tässä asiassa emme ota mallia Ruotsista.

Tavattomuudella traumatisoitu yhteisö hajottaa itseään sisältäpäin, kadottaa juurensa, tavattomuuden. On tehtävä tuohon tavattomuuteen niin jyrkkä ero, luotava performanssi koko maailman nähden.

Omaa puhtautta on todistettava, se on periferioiden ikuinen taakka. Kuuleeko keskus, täällä meillä on hienoa kuin siellä teillä.

Eikä maailma edes katso.

Uusi sukupolvi on aina edellistä parempi, moraalisempi, eurooppalaisempi, sivistyneempi, parempi, parempi he, kuulkaa, ovat matkustaneet örveltämättä Espanjassa, ostaneet Lidlistä halpaa punaviiniä ilman päihtymistarkoitusta, uskotteko, juoneet sen vain sen tähden että se oli halpaa ja puhuneet hyvää englantia.

Milloin saadaan maidot viinakauppaan?

Ehdotan että 3,5-prosenttinen maito on siirrettävä pois maitokaupoista.

Piimälle pitäisi määrätä kieltolaki.

Poliittinen tyhjiö eli vaalipäivä

Valta kuuluu korporaatiolle.

Kun sanotaan, että Eurooppaa johtaa poliittisesti riippumaton toimielin, niin tarkalleen ottaen mistä tämä toimielin riippuu eli kuka ja mikä Eurooppaa johtaa.

Parlamenttiin valittavat jäsenet väitetysti riippuvat äänestäjistään eli algoritmista, joka ehdokkaita suosittelee äänestäjälle, jonka tietokone-, peli- ja viihdeteollisuus on palauttanut alkeelliseksi napinpainajaksi, reaktioiden kimpuksi.

Turha sellaiselle on valtaa antaa. Valta ei kuulu kansalle vaan algoritmille. Algoritmi kuuluu algoritmin omistavalle korporaatiolle. He eivät jaa reseptejään, ne ovat mummolta peräisin.

Valta kuuluu korporaatiolle.

Vastaa tyhmiin juupas-eipäs kysymyksiin, kone kertoo sinulle täydellisesti matchin. Näinhän toimii jo ihmisten parittaminenkin.

Nelikenttä kertoo sinulle, kuinka vaarallinen olet järjestelmälle eli demokratialle. On muistettava historia, äärioikeisto, ja yhdistettävä se nykyhetkeen.

Äärioikeisto on aina olemassa, mutta se muuttaa aina muotoaan. Katsokaa nyt heitä, vastustavat sodan rahoittamista rauhanrahastosta.

Maailma kavennetaan, siitä tehdään ihanasti omaksuttava. Se liukuu läpi ruoansulatuskoneiston, sulaa pehmeästi, tekee hyvää suolistolle.

Sitten laitetaan eläimet laitumelle juoksemaan toisiaan päin.

Valitaan heille kuninkaat, puolueet ja ohjelmat, joita he seuraavat hyiseen veteen asti luulossa, että kuningas, puolue ja ohjelma ovat sinne itsekin menneet.

Sitten huolestutaan kulttuurista, keskustelukulttuurista, ihmisten kunnioittamisen kulttuurista, kielenkäytöstä, rasismista, fasismista, kuplista, somesta, mielenosoituksista, äänestysaktiivisuudesta, passiivisuudesta, nuorista, mielenterveysongelmista ja koirien lääkkeiden kelakorvauksen puutteesta.

Kuinka monta neuvostoa on Euroopassa?

Olen laskenut niitä olevan monta, ne kaikki. Yksi niistä välittää ihmisoikeuksista mutta ei välitä niitä. Sitä ei kuunnella, koska sillä ei ole päätösvaltaa juridisessa väkivaltajärjestelmässä.

Laki se olla pitää.

Ihmisoikeuksia välittää moraalinen ylemmyydentunto ja poliittinen vasalliasema. Puutarha, valistuksen koti, demokratian koti.

Sanotaan, että Eurooppaa johtaa komissio.

Ja että komissio on riippumaton toimielin, koska sitä eivät äänestäjät valitse. Siksi se on niin hyvä, koska se on riippumaton ennen kaikkea äänestäjistä.

Miten ei ole aiemmin ymmärretty tämän järjestelyn poliittista innovatiivisuutta?

Riippumattomuus on kaikkinensa hyvä asia, koska silloin ei riipu kenestäkään. Voi tehdä vapaasti valintoja, ilman ulkoisia voimia, kuin tyhjiössä, heittää arpakuutiota.

Siis että riippuvuus voi syntyä ainoastaan äänestämällä, äänestyssuhteella, äänillä eli paperilappusilla. Muutoin ontologisesti on olemassa vain riippumattomuutta.

Näin tämä on käsitettävä. Mistä näitä iltasatuja voi ostaa?

Eurooppaa väitetysti johtaa tyhjiöpussi, josta on imetty kaikki ilma pois. Tuossa hapettomassa tilassa he johtavat tätä rauhanprojektia kohti seuraavaa rauhaa.