Kategoria: Mietteet

Nyt on korkea aika viritellä Suur-Suomi-hanketta: laskea ja määritellä alueet, jotka me tarvitsemme ja sitten uhata sotilaallisella voimallamme, jos näitä alueita ei luovuteta hymyssä suin!

Kaatumisuhan alla oleva imperiumi asettelee palasiaan uusiin asentoihin ja valmistelee Suur-Amerikkaa, joka olisi kykenevä yhä dominoimaan tätä palloa.

Eurooppa on tässä yhtälössä katsottu kortti ja huonoksi todettu sellainen. Se jää perifeeriseksi välialueeksi, jolta voidaan anastaa alueita ja jota voidaan marssittaa sotiin.

Tällä kertaa hallitsevassa asemassa olevien miljardöörien liike Yhdysvalloissa on nimensä mukainen: Amerikasta on tehtävä suuri, aiempaa suurempi, koska niin ovat myös vastavoimat aiempaa suurempia.

Kyse on vaihtoehtoisesta toimintatavasta, kun ensisijainen – operaatio Ukraina – näyttäisi jättävän suuren laskun ja aiempaa vahvemman vihollisen. Putin ei kaatunutkaan, Venäjää ei pilkottukaan palasiksi, mutta voittajana Amerikka tästä kuitenkin selviää: Euroopan kokonaisvaltainen liikekannallepano ja pyssyhankinnat ropisevat sotateollisen kompleksin taskuihin. On pidetty huoli, etteivät Eurooppa ja Venäjä muodostaisi yhdessä taloudellista uhkaa lännen ykköselle.

Nyt on aika seuraavien liikkeiden, seuraavien johtajien. Peli kovenee, kun länsi muuttuu villiksi länneksi. Eurooppa ajautuu kaaokseen kahden rintaman sodassaan ja taloudellisessa kurimuksessaan.

Amerikka rakentaa linnakkeen, suuren linnakkeen, ja valmistautuu suureen sotaan. Yhtenäinen länsi suuralueena on kuopattu hanke, joten Amerikan on rakennettava oman brändinsä alle riittävän kokoluokan suuralue.

Ja te nousevat valtiot, BRICS-valtiot, jotka kauniissa idealismissanne rakennatte tasa-arvoista ”moninapaista” maailmaa, tiedoksenne, että napoja on yksi – olkoon se myös meidän alistettujen ja hylättyjen eurooppalaisten mottomme.

Amerikka, me kannustamme teitä vaikka meidät hylkäsittekin.

Hullut päivät ovat nyt käsillä: tarjouksiin on tartuttava kovakouraisesti, muuten jää ilman. Suomellakin olisi nyt historiansa sauma Suur-Suomen rakentamiseen.

Jos tässä jää sivusta seuraajaksi, häviää pelin, jossa ei ole enää edes niitä sääntöjä, joilla aiemmin poseerattiin.

Peli on tässä leirissä jo avattu laivakaappauksella. Alku on lupaava.

Anarkiaan on vastattava anarkialla – kullakin olkoon oikeus määritellä ja riistää itselleen se, mitä selviytyäkseen kokee tarvitsevansa.

Hyvää huomenta, sotilasjuntta!

Missä toden ja epätoden, faktan ja fiktion, tapahtumien ja sepitteiden välinen jännite on purettu ja sen energiat visusti talletettu – missä mieli merkkeihin kytkettynä on ainoa oleva – missä oleva on tosiolevaisesti ehdottoman yksiulotteinen!

Niin, siellä – siellä ruutu aukaistaan eikä eroa havaita siinä, sattuuko ohjelmistossa olemaan huippukallis tv-sarja vai uutislähetys huippukalliista studiosta. Näkökenttämme täytetään ennustuksilla, jotka ruokkivat mieltämme niin, että ennustukset aina käyvät toteen ja epätoteen.

Yhteenlangennut todellisuus puhuu yhdestä suusta, joka on sulauttanut itseensä tarinat ja todellisuuden, joka tarinoita inspiroi. Niiden välinen kuilu on rakennettu umpeen, ja me seisomme syntyneessä välitilassa, jossa maa ei kansoita jalkojen alla ja jossa siksi alaspäin ei tohdi katsoa!

Kuilut on avattu aivan muille rintamille. Ja ne ovatkin sellaisia kuiluja, joihin ei siltoja rakenneta.

Tätä todellisuutta nyt viedään maailmalle kuin demokratiaa ja peruskoulua. Kun niistä ei ollutkaan enää vientivetureiksi, jää jäljelle se, jossa osaaminen on – ja pakkohan se on myöntää – niitäkin vahvempaa, mutta joka on pitänyt siveyssyistä pitkään kätkeä.

Lohikäärme irti kahleistaan on upea, mahtipontinen otus.

Sotilas, pappi ja poliitikko kierrättävät samoja lauseenparsia, peräti ovat samoja hahmoja, jotka milloin puhuvat toimittajalle, milloin ohjaajalle.

Ja kuinka kaikkea tätä salaa on janottu niin pitkään kuin saatamme muistaakaan. Vihdoinkin me kunnolla tahdomme. Siveys – se on viimein voitu viskata olan yli merenpohjaan; nyt voimme antaa itsemme purskautua ulos täysin estoitta – voimme antaa näkymättömien voimien kulkea lävitsemme vastustelematta, antaa niiden energian virrata ulos ja siten: puhdistaa ja puhdistautua.

Turvallisuus menee kaiken edelle, sanoo sotilasjuntta, tärkein on maanpuolustustahto, sanoo sotilasjuntta ja seisoo vakavana, uhmakkaana ja päämäärätietoisena.

Toimettomuus ajaa ihmisen kilpailemaan vähenevistä tuoleista – siinä leikissä on huudettava kovempaa, osoitettava tärkeytensä. Niin saadaan aikaan tehokas puuhaaminen, näytösluonteisuus.

Pysähtyvä, hiljentyvä, pohtiva vajoaa, kuolee.