Kategoria: Mietteet

Sivaltaa maailma kaikesta ohi

Varoitustarroista ja asiakkaista.

1.
Istua, olla, keskittyä.
Kuunnella, sitoutua.

Uudet impulssit jyräävät jo ennen kuin edellisiin on ehtinyt reagoida.

Joskus oli vaikea sitoutua avioliittoon, iäksi. Nyt se on mahdotonta.

Vaikeaa sen sijaan on sitoutua elokuvan katsomiseen. Olisi niin paljon muutakin mahdollista.

2.
Istuminen tappaa kuin tupakka. Tuoleihin ei ole laitettu varoitustarroja.

3.
Mitä neroutta on matkimisessa, sopii pohtia. 

Onko mitään niin alhaista kuin matkiminen, sopii pohtia.

Alkaako kaikki suuruus matkimisesta, sopii pohtia.

Parempi on vain tehdä, toisinaan
ei.

4.
Jumala ei koskaan kuollut. Häntä vain mukilotiin saunan takana.

5.
Tragedia: dioja ei saatu näkyviin.

Dia, anakronismi. Toiset puhuvat kalvoista kuin konkreettisista kalvoista.

6.
Päiväkodissa on 28 asiakasta.

Yhden henkilön potilashuoneet lisäävät itsemurhariskiä.

7.
Informaatio ei voi valehdella. Koska se on informaatiota.

8.
Avaan suuni, sinne kaadetaan viime syksyn lehdet, puista.
Sitten aloitan jälleen alusta.

9.
Sitä rakentaa keskeneräisiä huoneita, avaraa tilaa
ja merkkejä uusiokäyttää
eli käyttää.

10.
Tulee aika seuraavan näytöksen eikä sitä ole harjoiteltu.
Vain tavarat ympärillä pysyvät.

Niistä ihmisistä, jotka eivät ole

Joko nyt saa huutaa.

Järjestelmä elää vaiheessa että se eliminoi sisäiset vihollisensa, puolueen petturit.

Vaihe on kestänyt pitkään eikä sen kestoa voi vieläkään arvioida koska järjestelmä on kykenemätön tutkimaan itseään. Se törmää metafyysisiin rajoitteisiin jotka eivät ole ylitettävissä.

Joko pitää olla huolissaan tai jotain muuta normatiivista. Vaikka tilanne on vakava, se on täysin luonnollinen: ennustettava ja kiertokulkua noudattava. Kyllä tämäkin päättyy tavalla tai toisella, hyvin ja huonosti. Sitä veikkaan ja olen toiveikas.

He joilla on viholliseen yhteyksiä muita kuin vihamielisiä, poistetaan näkyvistä. Vihollinen on vihamielinen, häneen on suhtauduttava vihamielisesti.

He jotka eivät suhtaudu viholliseen vihamielisesti ovat vihollisen ystäviä eli vihollisia.

Periaate säilyy, eliminoinnin keinot muuttuvat. Nykyään on ihmisoikeuksia eli keksittyjä lakeja. Ihmisen voi tappaa monella tavalla, se on oikeus.

Olkoon miten makaa, näin aina päädytään tapahtumaan. Se on loogillisinta ja väistämättömintä mihin väkivaltainen järjestelmä kykenee. 

Poliittinen järjestelmä on väkivaltainen. Parempaan emme kykene eikä pidäkään kyetä. Tämä ei ole normatiivinen väite vaan eksistentiaalinen.

Järjestelmä paljastaa kasvonsa, vääristyneet, kyyneleiden tahrimat. Lex aeterna.

He jotka ajattelevat toimivansa rauhan puolesta ovat pettureita. Rauha edellyttäisi että kuuntelee muutakin kuin omaa propagandaa.

Kuuntelu eli rikos. Ymmärrys eli rikos ihmisyyttä vastaan. Poliittisen luonne on ehdoton ja siksi rakas.

Oma propaganda on niin turvallista että siinä pitäydytään eikä muuta pidäkään vaatia. Ei ihminen mahdottomiin kykene.

Avoin yhteiskunta, avoin keskustelu, avoin tiede eivät ne erota meitä muista. Järjestelmä joka näitä asioita mainostaa saattaa olla kaikista sulkeutunein.

Me emme vaikuta, he vaikuttavat. Koska me olemme veritas aeterna.

Kulttuuriperinnön siirtäminen maan rajojen ulkopuolelle

Suomi on päättänyt alkaa varastoida hulluutta rajojensa ulkopuolelle. Jos sattuu täältä loppumaan, voidaan sitä hakea sitten Norjasta tai muusta Nato-maasta.

Kuin nuuskaa tai alkoholia mutta niillä erotuksilla että nuuskaa ei maasta saa, viinaa kyllä mutta vain valtion monopolista josta se ei ole toistaiseksi loppunut paitsi kieltolain aikana.

Tai jos maa ja kansakunta tuhotaan, niin kulttuuriperintömme rippeet voi sitten käydä kaivamassa ylös salaisista bunkkereista. On jotain mistä aloittaa suomalaisuusideologia uudestaan.

Kun sanotaan, että Suomi tekee, niin kuka tekee ja kenen käskystä ja mikä on osuuteni tässä prosessissa.

Suomi varautuu ja valmistautuu sellaisella kollektiivisella innolla että sillä lämmittäisi kokonaisen kaupungin. Nyt kun liitossa ollaan, on hulluus kollektivisoitava koko laajuudella.

Jos hulluutta varastoidaan maan rajojen ulkopuolella, tarkoittaako se, että sitä on nyt vähemmän meillä täällä vai että juuri päinvastoin. Minun hulluuttani ette vie.

Miksi juuri hulluutta? Sitä täällä on aina ollut ja sen kanssa on opittu elämään. Kuin lämmin takkatuli se pitää kansan villasukissa.

Mieluummin olisi varastoitava niitä asioita, jotka nyt ovat ongelmallisia mutta jotka joskus voisivat vielä osoittautua tarvittaviksi. Ammattiliitoista, hyvinvointivaltiosta, perustuslaista, sosialisteista, konservatiiveista, uskovaisista ja maalaisista soisi aloitettavan. 

Eläkeläiset voisi varastoida niin ikään: heidän viisauttaan ja elämänkokemustaan saatetaan joskus kaivata mutta ei nyt kun heitä on liikaa.

Minä lähden varastoimaan vettä lattialankkujen alle.

Rauhamme eli hybridiauto

Pohjaan oli kirjoitettu säännöt, pohjaiset.

Unohtuu kaikki se, mitä rauhasta on opetettu, siitä ilmiöstä, asiaintilasta. Miten sitä voisikaan muistaa, kun on muisti ulkoistettu, hakukoneelle.

Ulkoistettu muisti, merkkien virtaan kytketty mieli, neuroverkko.

Muistan eilisen ja sen yhden informaation, juuri äsken tai hetki sitten. Että olisi rauha ollut, ei mahdu todellisuuteeni.

Se on täynnä ikuista vihollisuutta, päättymätöntä hybridisotaa, joka ei ole alkanut ja joka alkoi eilen eli on ollut aina eli se on sen hybridisodan idea, ei se auto.

Hakukoneen muisti, loputon, vailla tilannetajua. Taju on sillä alistettu ennalta määrätyille päämäärille eikä tilanteille. Hakukone, uskollinen palvelija eli renki vai isäntä.

Rauha on hyvä kunhan se on meidän rauhamme eli sodanjulistus kun olemme sodan hävinneet. Rauha on vain sodan jatke.

Meillä ei ole sotilaita, ei sotateollisuutta, emme halua sotaa mutta oikeudenmukaisen rauhan haluamme eli sen mukaisen mikä on oikeus ja kohtuus.

Haen koneella mitä muistan rauhasta. Hän oli hyvä, antelias, sääntöpohjainen, sääntöpohjainen, sillä oli pohja, jossa oli säännöt.

Mitkä säännöt missä pohjassa.

Pohja hukkui järveen, säännöt kirjoitettiin veteen.

Poliittinen teosofia

Minä en ole suvereeni, älkää minua palvoko.

Suvereeni ei päätä poikkeustilasta
vaan luo sen.

Laillinen järjestys seuraa muuttuneita olosuhteita. Poikkeustila määrätään olevaksi laillisin perustein, laillisella hallinnolla. 

Siihen ei tarvita suvereenia. Suvereeni ei siis ilmesty, kun määrätään poikkeustilaa. Suvereenin voima on jo tapahtunut, muuttuneissa olosuhteissa.

Suvereenin ominaisuuksiin kuuluvat kyky ja resurssit luoda poikkeustila. Poikkeustilan luominen on viimeisin ja nerokkain poliittinen keksintö, jolla suvereeni voi olla näyttäytymättä. Suvereenia ei ole immanenttina.

Mutta suvereeni on, aistit ylittävänä voimana.

Suvereeni on se, joka luo riittävät ja välttämättömät ehdot poikkeustilan julistamiselle. Poikkeustilan julistus on saatava aikaan, kun sille ilmenee tarve eli kun julkinen valta pitää oikaista.

Suvereeni ei voi kuitenkaan tyytyä tähän: suvereenin ollakseen suvereeni on omistettava sekä avaimet poikkeustilaan että lääke jolla luotu tila on mahdollista ylittää.

Suvereeni ei julista poikkeustilaa. Suvereeni ei päätä poikkeustilassa. Sen on tarjottava ja rajattava selviytymisvaihtoehdot. Se on suvereenin tehtävä.

Laillinen järjestys päättää poikkeustilassa annettujen työkalujen pohjalta kuinka se selviytyy poikkeustilasta. Onko mikään valinta vapaa?

Rajaamalla oikein ja taitavasti, suvereeni saa tahtonsa läpi ilman että paljastaa itseään. Suvereenin taitoa on pakottaa tahtonsa pakottamatta.

Suvereenia ei voi kaataa. Hän takaa vapaan tahdon.

Olen arkistoinut kaikki sopimukset

Sopimusten sisältö on salainen.

En suostu hyväksymään näitä ehtoja. Kuka on ne kirjoittanut?

Kuinka monta kertaa on hyväksyttävä jotta tulisi hyväksytyksi?

Sodan hävinnyt osapuoli ei sanele ehtoja. Voittajan ehdot ovat uuden sodan siemen.

Mikä sota, ketä vastaan, joko se loppui, niinpä.

Jos hyväksyn, en tosiasiassa hyväksy vaan esitän hyväksyväni. Niin voi pärjätä.

Synnyn tähän maailmaan ja sitten minulta odotetaan jo hirveästi.

Luen kaikki ehdot ennen kuin hyväksyn ne. On tiedettävä mihin on ryhtymässä. En ryhdy koska aikani kului.

En muista kaikkia allekirjoittamiani sopimuksia mutta näin paljon niitä ei ole. Olen arkistoinut ne kaikki ja noudatan niitä kaikkia

mikäli ne ovat yhä voimassa tai niissä on optio jatkokaudesta. 

Elämä on sopimus joka tehdään Entiteetin kanssa. Hän pitää hallussaan veto-oikeutta.

Liitto ei suojaa sopimuksia jotka koskevat elämää. Elämästä ei ole liittoumaksi koska elämä ei ole intressi eikä aate.

Jos niin olisi, tilanne olisi käsitettävä huonoksi.

Elämä sanelee työehtosopimuksen. Sitä vastaan voi lakkoilla jos kykenee lopettamaan.

Lakko-oikeus on luonnonoikeus eikä sitä voi viedä. Luonto myöntää oikeuksia, ei omista niitä.

Oikeuslaitos ei käsittele luonnonoikeuksia.

Lakko, lakata, lopettaa. Ihminen voi aina lopettaa. Sen edessä kaikenlainen totalitarismi seisoo tyystin voimattomana.

Vai voiko?

Näitä ehtoja en hyväksynyt. Piirsin ne kattoon.

Joukko ja liike

Talvi varastoi joukkoliikkeet maakellareihin.

Joukon liike, teholtaan kelvollista, persoonaltaan mekaanista, suuntautuu kohti dekadenssia, pienuutta, mitättömyyttä. Se kieltää yläpuolisen.

Joukko palauttaa ja elvyttää ihmisen olemisen perusyksikön, kantalauman, herättää sen henkiin ja siten hivelee ihmisen primitiivisimpiä psykologisia mekanismeja. 

Varoitan teitä! Pysykää valppaina kaikenlaista joukkoliikehdintää kohtaan!

Joukko, modernin yhteiskunnan ilmiö, moninkertaistaa alkukantaisten viettien voimaa. Joukko on hypnoottinen, kaikkivoipuuden tila, jota leimaa vahva samastumisen kokemus.

Ennen muuta joukko on yksilöä, sen ajattelua ja älyllistä toimintaa taannuttava ilmiö. Joukko lisää yksilön tunneperäisiä reaktioita ja niiden voimakkuutta.

Modernien yhteiskuntien historia on osoittanut tällaisten liikehdintöjen vaarallisuuden. Ne kykenevät mitä brutaaleimpiin toimiin erilaisia ihmisryhmiä vastaan.

Tarvitsemme jatkuvasti valppautta: on havaittava riittävän ajoissa pienimpiäkin syöpäläisiä ennen kuin ne ehtivät levittäytyä ja rakentaa etäpesäkkeitä. Toisinaan tässä epäonnistutaan: joukkoliike saa pysyvän, vankan otteen yhteiskunnasta.

Liike palvoo asiaansa, itseään. Se toimii sovussa konsumerismin kanssa. Se ei uhkaa vallitsevaa, se kutistaa vallitsevan.

Talvi varastoi joukkoliikkeet maakellareihin, joiden lämpötila sallii liikkeiden hengissä säilymisen. Kevät laittaa liikkeet kaivautumaan esiin koloistaan, horroksestaan, jatkamaan siitä mihin jäivät.

Liike naamioituu.

Puistot, kadut, pihatiet vallataan ihmismassoilla. Liikkeet saattaa erottaa jonkinlaisesta yhteneväisestä pukeutumistavasta tai muusta ulkoisesta seikasta, jolla kuuliainen jäsen osoittaa uskollisuuttaan liikettä kohtaan. 

Organisoidut marssit, puheet ja muut rituaalit kuuluvat repertuaariin. Ne vahvistavat joukon jäsenten samastumiskokemusta ja luovat uskonnollis-ekstaattista mielentilaa.

Näitä ihmisiä ei tule lähestyä omin päin.

Maaorjista, joille on myönnetty hallintaoikeus kahteen lehmään

On omistettava jana, jolla on suunta, jota kuvastaa nuoli.

Entiteetti, joka kanavoi kuluttamaamme informaatiota, hallitsee maat ja mannut. Käpyäkään et mailta myy ilman lupaa.

Entiteetti ilmestyy tasaisin väliajoin maaorjan tiluksille, tarkistaa kuinka on maidensa ja orjansa laita. Kahvia ei tarvitse kiireiselle keittää.

Maaorjaltaan pullottaa hikipisaratkin, myy ne, informaatioksi.

Mutta tärkeintä ei ole omistaa informaatiota. Se on huono omistettavaksi. Informaatio rimpuilee eikä pysy aitauksessa. Se lipeää otteesta ennen kuin on omistaja ehtinyt siitä laskuttaa. 

Laskutettavaa se kerryttää niukasti, jos ollenkaan. Niukkuuden lait eivät päde, siksi markkina köyhdyttää informaation omistajat.

Heistä tulee maaorjia. He saavat tilan, maat ja kaksi lehmää mutta ovat tilivelvollisia entiteetille.

On omistettava jana, jolla on suunta, jota kuvastaa nuoli. On omistettava prosessi, jossa informaatio kulkee, pisteestä A pisteeseen B.

Se on kuin omistaisi sähköverkon mutta ei myisi sitä sijoittajille, ulkomaille, vaan pitää sähköverkon itsellään, koska se kannattaa, se tuottaa. 

Entiteetti voi tuottaa ja uusintaa itsensä vain monopoliasemassa. Hallitsemalla sitä, missä kaikki ovat, missä maailma tapahtuu, asema rakentuu.

Entiteetti tarvitsee maaorjansa tuottamaan informaatiota, janalle jolla on suunta jota kuvastaa nuoli joka osoittaa kohti toista maaorjaa. Orjat on pidettävä hengissä.

Uuteen päivään herätään. Se on kylmä.

Historia ja neuroosi keksintöinä

Poliittinen aloite: historian opetusta on lisättävä, ihmisoikeudeksi.

Hitleristä ja Stalinista kirjoittaminen ei poistu muodista, ei vaikka muoti poistuisi. Parhaalta se maistuu, kun heitä verrataan tämän ajan diktaattoreihin eli presidentteihin. Silloin sillä myydään ostovoiman heikkenemisestä huolimatta.

Ja siksi.

Siinä mennyt koetaan menneenä ja nykyisyytenä, ennen kaikkea nykyisyytenä. Siten nykyisyyttä on lohdullista ja helppolukuista katsoa.

Suoratoistopalvelut ja muu informaatioviihde ovat tehneet Hitleristä ja Stalinista kuolemattomia. Hologrammit heistä kiertävät nykyhetken keskuudessa.

Heistä voi kirjoittaa uusia tietokirjoja, ne myyvät, koska länsimainen ihminen on kiinnostunut historiasta. Historia häntä ei kiinnosta, hän kuluttaa.

Historia auttaa ymmärtämään nykyhetkeä, jota ei voi ymmärtää ilman historiaa, koska historia seuraa nykyhetkestä. Historia on ehdotonta, nykyhetki kaikkein ehdottomin.

Yhtäaikaa hylätään historia ja pidetään se ennennäkemättömällä tavalla hengissä ja voimissaan, projekti kuuluu. Historia on vuoristorata, tyhjennetty ja puhallettu tila, heliumilla täytetty Hitler-vappupallo. Meillä on pakkomielle sitä kohtaan.

Pakkomielle voi tuottaa sen tason järkevyyttä, joka vakuuttaa ja vetoaa samanmielisiin. Ehdottomasti se tuottaa tehokasta julkisen mielipiteen muokkaustyötä.

Historian poliittinen valjastus toteutuu näin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Että terroristien kanssa ei neuvotella, on tiedettävissä vain historian avulla.

Neuroosi tarkoittaa sitä, että mennyt trauma estää nykytilanteen näkemisen. Vihollisen nauttiessa samasta mielentilasta lopputulema voidaan arvata.

Se on loppu, joka ei lopu. Ellipsi, inertia, vaunu joka ei menetä liikettään.

Historian hologrammien edessä voidaan kaikin luvin olla katsomatta vallitsevaa tilaa, nykyhetkeä. Vaan aistia ja arvioida sitä hologrammien kautta, on kuin tietäisimme, mitä tapahtuu ja mikä seuraa.

Historiasta tiedetään, on luettu ja holokaustin uhreja muistetaan vuosittain, jos muisti suinkin riittää.

Päiviä on niin paljon.

Osta naamio, sido se yllesi

Passiivisuuden ja vieraantuneisuuden maailma myy sinulle naamioita, lukemattomia. Ne mahdollistavat korkeintaan pienten erojen narsismin.

Valikoima on pitkä, hinta on oikea, inflaatio on huomioitu. Saat ostaa yhden naamion, varanaamioon eivät varat riitä.

Naamio on laitettava heti päälle ostotapahtuman jälkeen. Laita se heti päälle! Sido se tiukasti!

Kohtaat maailman naamio kasvoillasi. Piilotat itsesi naamion taakse ja pidät huolen, ettei se paljastu. Siksi naamio sidotaan tiukasti.

Naamio kytkee sinut maailmaan. Se rajaa olemisesi, ajattelusi, toimintasi vastaamaan sitä todellisuutta, joka naamioiden myötä on asetettu vallitsevaksi. Se todellisuus, jossa vain naamiot voivat näyttäytyä.

Ilman naamiota olet alasti, olet haavoittuvainen, olet alkukantainen. Joudut raa’an tilanteen alle: on toivottava, että naamio pysyy päällä. Sidoitko sen riittävän napakasti? Kestääkö naru?

Parhaimmillaan hyvin sidottu naamio johtaa tilanteeseen, jossa et enää muista ostaneesi naamiota, pitäväsi sitä kasvoillasi. Naamio sulauttaa sinut osaksi todellisuutta, halusi yhtyvät todellisuuden kanssa. Naamio olet sinä. Olet yhtä todellisuuden kanssa.

Heille, joiden pää ei sovi naamioiden standardikokoon, myydään tiskin alta näkymättömyysviittaa. Se kannattaa ostaa, koska maailmaa ei tule kohdata alasti.