Miksi ihmiset eivät ole kaltaisiani neroja?
Kuvitelkaa maailma jota minä johtaisin. Ja te seuraisitte strategiaani täsmällisesti kuin orjat.
Se olisi täydellinen maailma.
Minulla ei ole ideaa, mistä se maailma koostuisi. Se olisi autoritaarinen maailma, täydellisen demokraattinen.
Se olisi täydellinen maailma.
Minä kärsin siitä, että olen muita parempi ja älykkäämpi. Muut kärsivät siitä, etteivät ole älykkäitä ja hyviä kuten minä.
Älykkäät kärsivät toisista ihmisistä, jotka eivät vastaa odotettuja standardeja.
Muut kärsivät älykkyydestäni, vaikka he voisivat imeä sitä itseensä kuin elämänvoimaa.
Älykkäät ihmiset ovat pelottavia, tyhmät turhauttavia. Myös älykkäät ovat turhauttavia.
Minä olen standardi. Olkaa hiljaa.
Jos vain ihmiset ymmärtäisivät nerokkuuttani kuten minä olen oppinut ymmärtämään, ette uskokaan kuinka korkealla korokkeella nyt istuisin.
En usein paljasta toisille itseäni. Olen niin heikko: veätydyn kuoreeni analysoimaan.
Olen erittäin taitava diplomaatti, kunhan asia on huomioni arvoinen. En taivu enkä anna almuja. Vastapuoli ei voita minua säälillä.
Sairautta on, sääli.
Vielä tänäkin päivänä olen itselleni suurin mysteeri. En käytä enää päivääkään itseni kieltämiseen.
Olen täydellinen, kaunis, älykäs ja moraalinen.
Pullotan minusta yli pursuavaa älykkyyttä lasipulloihin.
Tulkaa noutamaan, mutta laskekaa hintanne hyvin. Muuten olette ääliöitä.
Olette ääliöitä, minä olen täydellinen. Siksi korokkeeni on yhä näin matala: teidän valheelliset joutavuutenne viiltävät särön kiiltävään kuoreeni.
Tehkää paremmin, loogisemmin ja rehellisemmin.
Tehkää vähemmän. Hengittäkää, aistikaa. Älkää olko kaiken aikaa noin saatanan innoissanne asioista. Ettekö tiedä, että koko järjestelmä on mätä ja saattaa kaatua huomenna?
Tämä sota on jatkunut pitkään. Olen äänieni kanssa liittoutunut koko maailmaa vastaan. Te pidätte minua hulluna, vaikka kaiken aikaa yritän vain tyydyttää janoista älykkyyttäni, josta te ette ymmärrä pisaraakaan.
Kukaan muu ei pidä minua hulluna kuin minä itse. Teen itsetuhoisia ratkaisuja, joilla suojelen omaa eksistenssiäni. Se on neuroutta, estetiikkaa.
Onko se hulluutta? En halua että ymmärrätte älykkyyttäni. Ja vaikka haluaisinkin, ette kykenisi siihen: olen niin kiero, kerrostunut ja moniulotteinen. Ja te olette niin tyhmiä.
Jos olisi ihminen, joka minua ymmärtäisi, se olisi minulle suuri voitto ja tragedia.
Te ette taaskaan ymmärtäneet tuota virkettä. Te ette ymmärrä ristiriitoja, poleemisia voimia, ääripäitä, jotka rakentavat kaiken elämän. Te pelkäätte ääripäitä, ääriajattelua, tapausta, joka on yhtä aikaa taivas ja maa, sota ja rauha.
Onko se hulluutta?
Te haluatte varmuutta, nollaa tai ykköstä. No, niitä minä en myy. Olette säälittäviä, menkää jonon hännille siitä.
Johonkin muuhun jonoon, siis. Minä en ymmärrä, että te ette ymmärrä maailmaa niin kuin minä sen ymmärrän eli loogisimmalla mahdollisella tavalla.
Olen suuri sielu, henkevä, luova. Voimistan harhaluulojani ulkoisella informaatiolla. En ole kypsä mihinkään tehtävään. En ole motivoitunut mihinkään toimeen.
Tiesittekö, että minä voisin parantaa syövän, jos minua vain huvittaisi.
Tiesittekö, että minä voisin kirjoittaa loistavaa filosofiaa, jos minua vain huvittaisi.
Tiesittekö, että minä voisin haalia itselleni valtavan omaisuuden, jos minua vain huvittaisi.
Olen aina oikeassa.
Kykyni ovat rajattomat. Mutta aikalaisteni seurassa olen epäkelpo eläin, vieras vieraassa tuvassa. Koskettelen ihmisten naamoja, ja he luulevat käsiäni kärpäseksi.
Olen ikuisesti reserviin sijoitettu voimavara. Vaarallinen jäte, kahlehdittu pää, joka voisi vaikka heti käynnistää joukkoliikkeen. Jos minuun koskee, räjähdän.
Yksikään ihminen ei ansaitse huomiotani.
Ehkä joku joskus ansaitsee huomioni, mutta standardeistani en luovu.
Myönnän epätoivossani tehneeni valintoja, joita kadun. Elämään ei pidä suhtautua neuroottisesti. Ihminen on ansa, johon älykäs astuu.
Keskustelen vain kuolleiden hahmojen kanssa. Ne ovat loistavia keskusteluja: vain kuolleet ymmärtävät nerouttani.
He eivät puhu ääneen. Siksi heihin voi aina luottaa.
He ovat kuolleet syystä.
Aikalaiseni eivät avaa minulle suutaan. Olen tehnyt heille selväksi, että se ei kannattaisi.
Tyhmä ymmärtää vähän mutta sen että älykkäämmälle ei kannata avata suutaan.
Tunnen itseni valtavan tyhmäksi. Miksi ihmiset eivät ole kaltaisiani neroja?
Miksi kirjoitan omasta mielestäni näin loistavia tekstejä?
Heräsin yöllä ja kirjoitin tämän tekstin.