Hallitus joka tarjoaa kansalleen leipää, viinaa tai mielialalääkkeitä, selviytyy.
Mutta pelkkä leipä ei aina riitä. Leipä tarvitsee aina päälleen toivon tai toivottomuudessa unohduksen.
Kaikkia päihteitä ei kannata yhteisvaikutusten vuoksi nauttia mutta osaa kyllä.
Leipä tuo elämän, elämä toivottomuuden mutta toivottomuudessa ei voi elää vaikka elämme toivottomuuden aikaa.
Nyt kehutaan että nuoriso ei enää juo. Että se on viisastunut vaikka nuorenkin keho tarvitsee nestettä.
Kukaan ei kysy mielialalääkkeistä.
Luukku on vaihtunut monopoliliikkeestä toiseen, raha juoksee eri polkua kuin aiemmin eikä se vieläkään hengästy.
Nyt ei suomalainen raha voita aina koska elämme yhteisvaluutan aikakautta.
Viinassa ihminen oli sentään itsensä auktoriteetti. Lääkkeissä hän on välikäsi.
Se tässä on muuttunut.
Uskonto on mielialalääkettä kansalle ja kansa on mielialalääkkeen uskonto.
Viinaa pystyi määräämään itselle. Se oli parasta mitä ihminen pystyi itselleen määräämään.
Tämä hallitus on siitä hyvä että se kehittää uusia laillisia tapoja unohtaa elämän hirveyden.
Sellaisiakin jotka hyödyttävät yhä enemmän eri tahoja jotka voivat sitten rahoittaa tutkimusta joka sitä itseään hyödyttää.
He jotka helpotuksen tuovat polkupyörillään loskassa elävät jo paratiisissa jonne hirveyttä elävät eivät koskaan yllä.
Viina hävisi tutkimussodan. Siksi sitä myydään yhä isommilla prosenteilla ruokakaupoissa ruokaläheteille.
Se on sitä eurooppalaista juomakulttuuria.
Eurooppalainen lääkekulttuuri tarkoittaa sitä että lääkkeitä voidaan nauttia pienissä määrin vaikka keskellä työpäivää osana seurustelua.
Leipä on Suomessa kamalaa mutta kaikessa muussa noudatamme yleiseurooppalaista linjaa.