Kop kop, hyvää päivää, olen faktantarkastaja ja tulin tarkastamaan taloudessanne asustavat faktat.
Eihän taloudessa ole ollut tai siellä jaettu disinformaatiota?
Joudun tarkastamaan teidän kirjahyllynne ettei sieltä löydy Maria Nordinin kirjoja.
Jahas, tuon Orwellin kohdalla joudutaan nyt puuttumaan asiaan sillä tavoin, että Orwellista on kyllä sallittua lainata otteita mutta niitä otteita ei ole sallittua käyttää kuvaamaan tätä meidän vallitsevaa yhteiskunnallista ja poliittista järjestystä täällä Puutarhassa, näet me olemme todenneet sellaisten vertausten yksinkertaisesti olevan disinformaatiota.
No mutta täältähän löytyy oikein filosofiaakin, mutta olkaahan varovaisia sellaista lukiessanne – odottakaas, kun laitan näihin sellaisen varoitustekstin ja muistutuksen siitä, mistä löytyy luotettava tiedonlähde, katsos tuossa tarrassa on tuollainen QR-koodi, jolla sitten voi kirjaa lukiessa lukea samalla luotettavampaa ja päivitettyä tietoa tuolta internetistä. Mutta siis suosittelen filosofian lukemista, sehän on mukavan sivistävää ja mieltä avartavaa, mutta jos sitä liian kirjaimellisesti lukee, niin siitä voi tulla näet uhka itselle, omalle terveydelle sekä laajemminkin yhteiskunnalle. Näet esimerkiksi Kantin periaatteet oman järjen käytöstä pätevät kyllä yhä, mutta näinä aikoina järjenkäyttö on pitänyt täsmentää hieman uudella tavalla, katsos kehitys kehittyy ja näin, niin se järjenkäyttö tarkoittaa vain niihin tietolähteisiin luottamista, jotka me olemme määritelleet luotettaviksi, ja luotettavia ne ovat siksi että ne eivät jaa disinformaatiota, siis esitä vaihtoehtoisia, siis vääriä, näkökulmia tai seikkoja, siis. Nehän ovat uhka demokratialle, olettehan siitä tietoisia, olettehan.
Katsos, kun on tuo internet, se on hirvittävän iso paikka ja kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkaista siellä mitä tahansa, niin eihän siinä pieni ihminen pysy enää mukana eikä tiedä, mihin tässä pitäisi uskoa ja mihin olla uskomatta, kun on niin valtavasti kaikkea tarjolla. Siksi on näet tärkeää, että me yhdessä sitten määrittelemme tai siis kerromme teille, että mikä on totta ja mikä ei, ikään kuin standardisoimme tiedon. Demokratiaahan tässä me kaikki suojelemme, yhteisellä asialla, ja kyllähän tällainen kognitiivinen turvallisuus on osa tätä kaikkea muuta turvallisuutta mitä meillä on demokratiassa muutenkin, ja nykyisin entistä tärkeämpi tuon internetin, somen ja disinformaation myötä tämä turvallisuuden aspekti. Ja onhan moni muukin asia standardisoitu, kuten vihannekset. Kuka nyt käyriä kurkkuja haluaisi ostaa? Kuluttajallehan tilanne on paljon mieluisampi, kun kurkut ovat samanlaisia, tuttuja ja turvallisia kaikkialla, ja niiden laatua valvotaan tarkasti. Ihan sama asia on kyseessä nyt tämän informaation kohdalla – kukapa nyt käyrää tietoa haluaisi ostaa?
Ja katsos, jossain diktatuureissa ja sen sellaisissa pahoissa valtioissa ne pahat johtajathan käyttävät tällaisia tilanteita hyödykseen ja sensuroivat kaiken hallintoa uhkaavan ja sitä kritisoivan sisällön, rajoittavat sananvapautta – siis ihmisoikeuksia! – ja vain orjuuttavat kansaa. Mutta sitten tällaisissa demokratioissa – eikö olekin upea keksintö, demokratia!? – tällaistahan ei voi tapahtua, siis koska demokratiassa kansa hallitsee itseään, ja sitten tulee vaalit, joissa kansa voi aina äänestää nykyiset hallitsijat pois, paitsi silloin kun se olisi uhka demokratialle, siis tapahtuisi disinformaation vaikuttamana. Nämä kaksi asiaa, huomaatteko, liittyvät hyvin vinhasti toisiinsa!
No niin, jokos hahmotatte tämän kuvion, minusta tämä on hirveän selkeä ja looginen. Niin, ja kyllähän faktantarkastajien työ on koko ajan entistä tärkeämpää ja arvokkaampaa, näin olen kokenut kyllä asian, tulevaisuuden ammatti kyseessä – tämä ihan vinkiksi teidänkin jälkipolvellekin. Että tässä ollaan tosi tärkeiden asioiden ja arvojen – ennen kaikkea arvojen! – parissa, tekemässä hyvää, parempaa maailmaa.