Kuolevaisuudesta

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija.

1.
Älä sano mitään, ellei sinulla ole tutkimustietoa asiasta!

Älä tutki, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa asiasta!

Tutki, jotta saat rahoitusta. Sanoita rahoitushakemuksesi taitavasti mutta älä valehtele. Koko järjestelmä on: valhe.

Rahaa on yhä vähemmän, tutkijoita koulutetaan yhä enemmän, kilpailu kiristyy. Maailma on kova, mutta ihminen tarvitsee työtä.

Älä lue tutkimuksia, älä tulkitse niitä, ellet ymmärrä niistä kaikkea. Keskity pieneen sektoriin.

Kerro mitä olisi tutkittava ja mitä on tutkittavana. Odota tuloksia. Älä hämmästy.

2.
Sano! Älä sano vääriä asioita,
väärään aikaan.

Älä puhu, mikäli et tunne asiaa!

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija. Kehu kysymystä. Kysymykset ovat aina hyviä.

Sano sitten jotain.

Täytä sanomisesi täytesanoilla. Puhu demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Hyvien asioiden. Siihen ei tarvita asiantuntijuutta.

Niitä asioita on tutkittu, läpikotaisin. Ne tietävät kaikki.

Niiku jotenki.

Älä suututa ketään! Etenkään itseäsi!

Älä suutu! Tai näytät hölmöltä,
naurettavalta, tosikolta.

3.
Muista korostaa, että mielipiteesi ovat sinun, eivät edustamasi korporaation. Et omista mielipiteitäsi. Ne on sanottu jo sinua aiemmin. Et omista niitä. 

Korporaatio omistaa ne.

Osoita kuolevaisuutesi. Sano vain niistä asioista joista tiedät. Et tiedä niistä. 

Osoita kuolevaisuutesi. Olet pieni linkki suuressa verkostossa. Tiedät vähän etkä siitäkään.

Yksi ihminen ei voi tietää, ei sanoa, ei puhua. Ajatteleminen on väärin, se on luonteeltaan virheellistä.

Se ei pohjaudu tutkimukseen. Se voidaan osoittaa faktantarkastajilla paikkansapitämättömäksi. Se olisi noloa.

Mutta kannat kortesi kekoon tässä verkostossa sanomalla vain sen mitä faktantarkastajat eivät voi kumota. Sitä on vähän. 

Sitten, kun me yhdistämme kaikki palaset, me yhdessä voimme lopulta tietää, 
kaikesta kaiken.

Voittajia, häviäjiä

Saadaksesi jalkaa voittajien puolelle on tyrkytettävä itseään kuin yleistä kauppatavaraa.

Näin sinustakin tulee voittaja!

Ruokalähettiyhtiöllä miljoonia takonut ja sen miljardeilla suuremmille korporaatioille myynyt Juhani kertoo voittajien lehdessä, että saadaksesi jalkaa voittajien puolelle on tyrkytettävä itseään kuin yleistä kauppatavaraa. Kun yritykset hakevat työntekijöitä tai harjoittelijoita, virallisella hakemuksella ei ole varsinaisesti arvoa: niiden lukeminen on yrityksissä ”ajan tuhlaamista”.

Virallinen hakemusmenettely on näin ollen valhepeli, kulissi. Voittajaksi voi päästä pelaamalla peliä, joka löytyy rivien välistä ja jota riittävän fiksut ja epätoivoiset ovat valmiina pelaamaan.

Juhani ei tässä kerro mitään uutta. 

Mutta Juhania kannattaa kuunnella. Juhanilla on hienot verkkosivut, jossa on mustavalkoisia pärstäkuvia – joissa osassa pärstä on sopivasti hieman vinossa – toisista voittajista kertomassa, kuinka hyvä tyyppi Juhani on. 

Juhani on hyvä tyyppi.

Hänen ilmiömäinen bisnesideansa oli se, että marginalisoitu, lakkoilun ja oikeuksiensa suhteen riittävän tietämätön väestönosa, joka on valmis tekemään mitä vain mihin hintaan vain, laitetaan kuljettamaan kalliita, hienoja, suolaisia ruoka-annoksia lakkoilusta ja oikeuksista tietävälle, masentuneelle väestönosalle suoraan kotiovelle.

Muotoillaanpa asia uudestaan.

Maahanmuuttajataustainen perheenisä kärrää talvipakkasella polkupyörällään työttömälle, työkyvyttömälle tai muuten vain kelvottomalle, suomalaisen koulutusjärjestelmän kasvattamalle, yksiössä asuvalle ihmisriekaleelle mäkkäriruoan kotisohvalle. Ruoan maksaa Kela.

Toinen maahanmuuttajataustainen ajaa Toyota Yariksella – joka ei voi olla mennyt katsastuksesta läpi mutta on silti – sushilounaan keskustassa sijaitsevan markkinointitoimiston ovelle. Kuski maksaa kuljetusmaksustaan auton huollot, bensat, parkkisakot. Toimistolta saavutaan villasukat jalassa ovelle hakemaan ruoat.

Tästä kaikesta Juhani nettosi ennätyksellisen kasan rahaa. Innovaatio, innovaatio! Ja nykyisin Juhani kirjoittaa voittajien lehdessä, kuinka tulla voittajaksi.

Pakoreittien markkinasta

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi.

Joutenolossa, jossa pakoreitit on visusti padottu, joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan sen, mitä tavallisesti alati pakenee rakentamalla aina vain lisää pakoreittejä.

On syntynyt mahtava pakoreittien markkina, jonka lumo etäännyttää joutenolosta. Markkina suosii tarpeetonta häsellystä.

Hautakammiot vuorataan kylmäverisen tehokkaasti ja järkevästi niin, ettei vahinkoa pääse edes vahingossa tapahtumaan. 

Kaiken keskellä olisi nähtävä jossain jotain mieltä, jotain, mitä kohti astella. Ja kuitenkin järki sanoo vain, että sitä, mitä kannattaisi tehdä, ei kannata tehdä.

Näyttäisi siltä, että kaikki on tehty. Että tekemällä tekisi vain hallaa sille, mitä on tehty. Näin on tilanne ollut pidemmän aikaa. Silti on tehty, hallaa.

Työtä ilmenee loputtomasti vain niissä hetkissä, kun työpaikalla muutkin ovat töissä. Kun on käynnissä sopivanhenkinen itseään ruokkiva, kollektiivinen puuhastelu.

Työ loppuisi sillä hetkellä, kun älyttäisiin olla avaamatta tietokonetta ja teamsia.

Samalla tavoin loppuvat pandemiat, kun lopetetaan testaaminen.

Ja yhtä lailla sodat loppuisivat, kun lopetettaisiin propagandan lukeminen.

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi. Ja töitähän on, rahaakin on.

Ne molemmat ovat mielikuvituksen tuotteita, systemaattisesti markkinoituja, siis kauppansa tekeviä.

Työ ja raha suojaavat joutenololta, mielentilalta, joka saattaisi tehdä ne tyhjäksi, ja jota siksi on siis paettava.

Ratkaisuksi on tarjottava kuplan etsimistä. Ja kun kuvittelee sellaisen löytäneensä, on siihen panostettava heti kuin hölmö, rakennettava itselle avovankila.

Vauvankäyttöohjeet

Onnittelut valinnasta, olette valinneet laatua, kestävyyttä ja ylellisyyttä!

Rakkaat näköradion kuulijat, olen saanut paljon vihaista ja turhautunutta kansalaispalautetta siitä, että valtio ei ole toimittanut vauvojen mukana käyttöohjeita. Että ihmisnisäkäs tulla tupsahtaa maailmaan ilman mitään, on vallankäyttöä ja eriarvoistavaa. Pitäisikö minulla mukamas olla jossain DNA:ssa koodattuna se, mitä nisäkkään kanssa tulisi tehdä, te kysytte – ja aivan aiheesta!

Vanhemmuuden oletetaan olevan jotain, jonka ihminen osaisi luonnostaan. Nämä ovat just niitä rakenteita, rakenteita, rakenteellisia rakenteita, joista puhutaan ja jotka ovat niin kovin vahingollisia, meille kaikille. Voitteko kuvitella, luonnostaan! Voi olla mahdollista, että ihan lähihistoriassa se ohjekirja on jostain syystä tipahtanut sieltä äitiyspakkauksesta pois. Että aiemmin se olisi siellä ollut – nimittäin jollain ihmeellisellä tavallahan ihminen on selvinnnyt ja lisääntynyt tällä maapallolla, ilmeisesti melko pitkään.

Mutta onneksi teillä on minut. On aika korjata nämä valtion vääryydet, joten minäpä kerron teille vauvankäyttöohjeet!

Ihmisnisäkkään jälkeläinen on surkea olento, pitkään, ja parhaimmillaankin koko ikänsä. Onnittelut valinnasta, olette valinneet laatua, kestävyyttä ja ylellisyyttä!

Päättymättömäksi projektiksi minä sitä kutsuisin. Päivästä toiseen jälkeläinen ottaa sen, minkä antaa. Se syö mutta ei osaa käyttää mikroa. Se nukkuu mutta itkee. Se konttaa, kun sen pitäisi kävellä. Se makaa, kun sen pitäisi seistä.

Sitä koulutetaan, leiritetään, sivistetään, uudelleenkoulutetaan, eikä siitä ikinä tule valmis, mutta vanhempiaan hän jaksaa hävetä. Siinä palkka.

Surkeaksi ovat sairaat, katkerat ja yksinäiset journalistit onnistuneet vauvan ja vauva-arjen brändin rakentaa. Kannattaako heitä kuunnella – noita elämästä vieraantuneita, syntetisoituja kaupunkilaiskyklooppeja, jotka majailevat lasisessa talossa, syövät kalliita lounaita ja esiintyvät niin kovin tärkeinä?

***

Mistä vauvoja saa, saako niitä Prismasta ja saako niistä tuplabonukset, te pohditte. On syytä huomata, että yleensä vauvoja ei hankita Prismasta, sillä pakastealtaat on varattu mm. kokonaisille broilereille ja kalkkunoille. Vauvaa ei yleisesti ottaen ole kannattavaa hankkia pakastettuna – niiden vitamiiniarvot pysyvät parempina tuoreena.

Ja vaikka vauvoja voisikin toisinaan hankkia Prismasta, niistä ei saisi tuplabonuksia, kuten ei Veikkauksen arvoista, yli 1,2% alkoholia sisältävistä juomista eikä tupakkatuotteista.

Parhaiten vauva säilyy valolta ja kosteudelta suojattuna huoneenlämmössä. Huoneen lämpö riippuu huoneesta, josta lämpö mitataan. Tarkemmin: huoneen lämpötilasta! Ja se ei ole vakio!

Vauvaa ei saa missään nimessä kuivattaa mikroaaltouunissa taikka uunissa. Uuni voi kärsiä vaurioita!

Mutta en minä kohdista kritiikkiäni suinkaan vauvoja kohtaan – pehmeitä, suloisia vaahtokarkkejahan he ovat. Jätän kritiikin vauvoja kohtaan ihmisvihaajille, noille alhaistakin alhaisemmille, luolissaan kyräileville selkäänpuukottajille.

Surkea kohtalo on kuitenkin tuottaa jälkeläisiä maailmaan, joka ei tarvitse ihmistä. Se on taakka valtiontaloudelle: johonkin nämä ihmiset lohduttomine päämäärineen on sijoitettava, jotain heille on keksittävä. Vauva ei ole halpa ja riskitön projekti, investointinakin se on hyvin riskialtis! Lasta varten on romantisoitava tulevaisuudesta, vannottava väärä vala, rakennettava kulissit ja palkattava ihmisiä pitämään ne pystyssä. Ja kuitenkin: reunat repsottavat, talous murenee!

Vauvaa ei tule vahingossa pestä astianpesukoneessa kattiloiden kanssa – vaikka äkkiseltään tämä kuulostaisi veden ja luonnon säästämiseltä.

Vauvaa ei tule pestä pyykinpesukoneessa värillisten pyykkien kanssa – vauvan luontainen väri saattaa kärsiä vaurioita.

Vauvaa ei tule siirtää jääkaappiin, mikäli vauvalle kehittyy kuumetta – jääkaapin kylmälaitteistoa ei ole suunniteltu kuumeisia vauvoja varten.

***

Vauvaa on alusta pitäen opetettava yrittäjämäiseksi, joustavaksi, resilientiksi. Sitä on heiteltävä seinään kuin superpalloa, jotta se kehittää kyvykkyyttään palautua takaisin muotoonsa – jotta se kehittää kyvykkyyttään ottaa iskuja vastaan – jotta se kestää iskut, joita tyhjyys ja merkityksettömyys aamuöisin sängyn alta uusliberaalia ihmistä kohtaan kohdistavat. 

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Vauvan verkostoitumiskyvykkyyttä on vaalittava: on opetettava tarttumaan kaikkiin liaaneihin ja roikkumaan niissä pelkän peukalon varassa, takertumaan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin laajentaa verkostoa, on kuljetettava vauvaa foorumista toiseen, tehtävä sille LinkedIn-tili, opetettava se puhumaan lempinimillä ja huonolla suomen ja englannin sekoituksella. 

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Vauvalle on opetettava heti alusta alkaen keinoja, joilla vauva voi muodostaa itsestään mielenkiintoista ja merkityksellistä dataa, jota korporaatiot voivat sitten hyödyntää ja josta vauva voi kuvitella itse hyötyvänsä. Spotify Wrappedista on hyvä aloittaa – uuh, ihanaa dataa minusta, on vauva saatava fiilistelemään mieluiten mahdollisimman varhain. Näin vauvasta voi kasvaa vähitellen tehokas datasubjekti korporaatioiden hallitsemaan maailmaan.

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Korporaatioista ja yrittäjistä

Kuudessa päivässä korporaatio luo järjestyksen, seitsemäntenä etuasiakkuusohjelman ja älypuhelinsovelluksen.

On olemassa kahdenlaisia entiteettejä. Muita entiteettejä ei ole.

On korporaatioita ja yrittäjiä. Korporaatiot ovat aikoinaan olleet yrityksiä, yrittäjät ihmisiä. Mutta markkinat ovat tehneet tehtävänsä, kehitys kehittyy, näet, ja nyt olemme tässä.

Ihmisvihamielisessä hyvinvointivaltiossa hyvin voivat korporaatiot ja niiden liitännäiset, huonosti ihmiset.

Korporaatio on näkymätön voima, käsi, jalka, ruumis, ikuisuus. Kuudessa päivässä se luo järjestyksen, seitsemäntenä etuasiakkuusohjelman ja älypuhelinsovelluksen.

Niin etevä on korporaatio!

Korporaatioihin uskotaan, mutta korporaatioita ei voi nähdä. Harhaiseksi kutsuttakoon sitä, joka sellaisen on kertonut nähneensä. Niitä ei voi koskettaa, niiden kanssa ei voi keskustella. Niiden apua voi rukoilla – ja ehkä ne kuulevat. Mutta eivät ne kuuntele!

Korporaatio on ikuinen, pysyvä, totuus, tieto. Korporaatio vedättää, luo ongelmia ja ratkaisee niitä – ja silloin sitä ylistetään: oi korporaatio, kuinka ylevästi ratkaisit tämänkin ongelman!

Yrittäjä on muuttuva, muuttuja, kohde, luulo ja erhe.

Yrittäjä on aistein havaittavissa. Ja kyllä yrittäjän havaitsee aistein: yrittäjä on levoton, se hyppii ja pomppii, juoksee, tekee kuperkeikkoja levottomuutensa hillitsemiseksi. Mutta levottomuus ei jätä yrittäjää koskaan rauhaan – öisinkin on yrittäjän herättävä kertomaan korporaatiolle olemassaolostaan.

Näetkö, miten upeasti yrittäjä siinä yrittää – pitäisikö häntä palkita?

Yrittäjä on korporaation hengenruokaa. Yrittäjän levottomuus pitää korporaation vireänä, saa aikaan sen hengenliikkeet ja mielenliikutukset. Yrittäjä ja korporaatio muodostavat erottamattoman liiton – ja yrittäjä, hän kokee suurta tyytyväisyyttä tässä liitossa.

Muita entiteettejä ei ole.

Ajatusten myymisestä

Nuorta ihmistä pitäisi lyödä, sopivasti, turvallisesti, riittävän usein. Ongelma on, kun lyödään väärin tai ei lyödä ollenkaan.

Onko elämässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä myymään omia ajatuksiaan kuin käytettyä autoa? 

Ja ketkä ovat ne heikkosieluiset, jotka ovat ovat erehtyneet hyvää hyvyyttään tätä kaunista valhetta ajatusten erityislaatuisuudesta ja tärkeydestä kertomaan? 

Eikö teitä hävetä? – Katsokaa, kuinka olette jälleen yhdelle nuorelle ihmiselle rakennuttaneet petollisen pilvilinnan!

Ja hän tulee romahtamaan niin syvälle, kun hän viimein joskus, toivottavasti, ei-sitten-kuitenkaan, tajuaa missä maanpinta on. Teitä hän tulee sitten syyttämään henkisenvammantuottamuksesta.

Nuorta ihmistä pitäisi lyödä, sopivasti, turvallisesti, riittävän usein. Ongelma on, kun lyödään väärin tai ei lyödä ollenkaan. Molemmissa tapauksissa lopputulema on aina lopulta sama: ihminen on joko uhri tai jumala niin että lopulta eroa ei ole, ja yhtä kaikki hänen välitön suhteensa maailmaan vääristyy.

Sitten alkaa terapia.

Pitkä kuntoutuminen, eheytyminen.

Ihminen näkee valon. 

Luo uskon, tulee uskoon.

Kaikki tämä osoittautuu niin kertakaikkisen voimaannuttavaksi kokemukseksi, että ihminen alkaa myymään omaa kokemustaan ja ajatuksiaan muille. Kirjoittaa, ajattelee, kirjoittaa lisää, ajattelee lisää.

Tragedia.

Potilas palaa lähtöpisteeseen.