Täällä me vaellamme, pitkin näitä paksuja käytäviä, huoliteltuja lattioita, siististi lokeroituina kuin loisimme täällä oman maailmamme ja nauttisimme joka hetkestä.
Onttojen ovien takana me toisillemme hymyilemme, pyynäämme vaatetustamme, ilmoitamme evankeliumin sanomaa. Ja tekemisemme näyttää ja on yhtä ja samaa.
Me olemme lukeneet kaiken emmekä vielä mitään – paljon on yhä luettavaa. Ja huomennakin saavumme tänne perustelemaan olemassaoloamme – tahtovathan kaikki jäytää itseään loputtoman informaatiotyön parissa, jotta kädet eivät haisisi lannalle.
Me emme edes haista omia käsiämme. Me emme edes maista kitkeryyttä kahvissamme.
Mutta enemmän on parempi, nopeammin on nopeammin, parempi on hyödyllisempää ja hyöty on tärkeää. Ajattelemisen ja olemisen rima on yhtä korkealla kuin kynnykset esteettömiin tiloihin.
Jos tila on esteetön, siinä ei ole esteitä ja kaikki voivat sinne tulla esteistä huolimatta. Kukaan ei sinne tule, moni käy ja he kaikki viihtyvät.
Ja siksi me kaikki rakastamme demokratiaa, kunhan se on meidän demokratiaamme!
Ja meistä kaikista tulee niin tuntevia asioita, että tunnemme ja tiedämme kaiken, mitä olemme lukeneet siitä, kuinka mielistellä tiensä kohti huippua: kuinka erottua pinosta kuin liian pitkä, käyrä halko: kuinka hivellä sanoilla kuulijaansa kuin rakastavainen puolisonsa poskea.
Huippu ei sijaitse vuorella. Suomessa ei ole vuoria. Enkä minä tunne mitään.
Kuinka naurettavaa on ajattelu! Kuinka naurettavaa on tehokkuus! Ja jos ajattelisimme tehokkaammin, ongelmamme voitaisiin ratkaista.
Puhdas, hyveellinen, tietävä – oi, kuinka rakastan olemustani! Milloin minulle soitetaan ja minun tuntemustani kysytään? Milloin pääsen tuottamaan informaatiota loputtomaan informaatiovirtaan? Milloin pääsen sanomaan paljon sanomatta mitään? Milloin pääsen varomaan, etten eksy virallisista totuuksista?
Tavaroiden tuottaminen on tuhoisaa niin aivoille kuin luonnolle – mutta tiedon tuottaminen vain aivoille! Eikä tietoa voi tuottaa!
Ah, tämä maailma – niin avoin kuin pyrstöään esittelevä metso, niin vaikuttava kuin numeroitaan esittelevä taulu, niin hyveellinen kuin pahuudestaan valaistunut saarnaaja.
Enempi koulutus pelastaa koulutuksen, vähempi aiheuttaa rappiota.
Koulutus on ihmisen viimeinen oljenkorsi pelastukseen. Mutta tuho on kaikkea etevämpi.
Eliitti on demokratisoitu. Demokratia on voittanut. Iso ryhmä ajattelee enemmän ja monipuolisemmin.