Olen rekrytoinut vähintään pyhien ajaksi sijaiskirjoittajan.
Maailmasta on hävinnyt kaikki aiemmin pyhänä tuntemamme. Nyt pyhää on vain ego. Sen pyhyyden tunnistaa silloin, kun se tulee loukatuksi.
Kun siis sanotaan, että ”pyhien ajaksi”, niin sillä tarkoitetaan ikuisuutta, koska ego ei kuole koskaan. Kaupat ovat aina auki, alkoholiakin saa kohta oven taakse, eikä pimeää tule kaamoksessakaan. Kärsimme unettomuudesta, neuroottisuudesta, muistikatkoksista, putkinäöstä ja masennuksesta, joka aiheutuu elämän murskaantumisesta itsestään liukuvaksi mössöksi, jota uudet ravintosuositukset suosittavat syömään aiemman mössön sijaan.
Joulun juhliminen on rasistista, koska joulu on kristillinen juhla. Kun juhlan yhteydessä puhutaan ”pyhistä”, niin voi herranjumala sitä rasismin määrää.
Nyt mainitsin herranjumalan viitatakseni rasistisesti kristilliseen Jumalaan, jonka nimeä ei saisi lausua turhaan. Sitä paitsi: kuka on herran jumala?
Tämäkin joulu on ollut yhtä rasismia rasismin perään. Me muka luulemme olevamme puhtaita pulmusia, mutta tosiasiassa kannamme länsimaisen sivilisaation rasistista perintöä selässämme ahkerammin kuin kukaan muu.
Ymmärtäkää jo – rotuteoriat on haudattu vuosikymmeniä sitten: rodut elävät vain koirissa ja intersektionaalisessa feminismissä.
Ja te jotka vastustatte antirasistista liikettä: olette rasisteja. Kaksi negaatiota kumoavat toisensa, niin sanoo logiikka.
***
Eksyin aiheesta, koska aloin rankaisemaan itseäni vaillinaisesta sanavalinnasta. Niin suuri on loukattu egoni.
Pyhien ajaksi palkattu sijaiskirjoittajani on joko kenialainen lapsi tai tekoäly. Kyse on budjettiratkaisusta niin kuin kaikessa.
Jos sijaiskirjoittajani on tekoäly, sen on kenialainen lapsi kouluttanut ensin louhittuaan maaperästä mineraaleja suuria datakeskuksia ja mikrosiruja varten. Jos sijaiskirjoittajani on kenialainen lapsi, tekoäly ei ole vielä yltänyt yhtä korkeaan osaamistasoon kirjoittamisen saralla kuin kenialainen lapsi.
Ikinä ei voisi arvata, mihin kaikkeen halpatyövoimasta onkaan. Halpatyövoimalla ei ole mitään tekemistä rodun kanssa.
Jos tulevaisuus on sitä, että tekoäly kouluttaa halpatyövoimaa, niin se on varmasti hyvä tulevaisuus. Mihin heitä koulutettaisiin – sitä ei vielä tiedetä.
Ja mistä löydetään riittävän halpaa työvoimaa sen jälkeen, kun globaali unelma ja mainoslause köyhyyden poistamisesta on saatu toteutettua?
Ja milloin halpatyövoimaa voi tilata Wolt-kuljetuksella ovelle? Voisiko Woltissa tilata ovelle pelkän roduttoman lähetin?
Sijaiskirjoittajani kirjoittaa puolestani, jotta minun ei tarvitse kaiken aikaa olla kirjoittamassa, mutta jotta voin kuitenkin osoittaa sosiaaliselle verkostolleni, että jatkan kaiken aikaa tätä näköalatonta toimintaa.
Olen riisunut itseltäni tekemisen mielekkyyden ja korvannut sen julkisella esiintymisellä, joka enää vain hivelee egoani.
Miksi sanon vain?
Olen päätynyt loukkuun, jossa sosiaalinen verkostoni odottaa minulta tekoja, joihin en itse kykene, mutta en myöskään pysty myöntämään tätä puutteellisuuttani.
Minulla ei ole puutteita.
Olen päätynyt jatkuvan näyttäytymisen sykliin, jossa pakkoaktiivisuus syö minulta kyvyn hengittää ja joka on jättänyt jäljelle pelkän kuoren.
Katsokaa, kuinka kuoreni säihkyy.
Olen heimoni vanki, normien häkissä, vaikka tämän kaiken piti olla suurta vapautta.
Tämä on suurta vapautta.
Olen täyttänyt elämäni bisneksillä eli päämäärättömällä häsellyksellä. Nyt sijoitan kryptoihin. Töitä on niin paljon, että en aina ehdi kirjoittamaan. Haluaisin kuitenkin omistautua enemmän asioille, joista pidän ja jotka ovat minulle tärkeitä.
Sijaiskirjoittajan avulla minun toiminnastani kertyy nyt sellaista dataa kuin haluaisin minun toiminnastani kertyvän. En ole aina tyytyväinen siihen, millaista dataa minun toiminnastani muodostuu, koska oletan sosiaalisen verkoston odottavan minulta tietynlaista suoriutumista.
Minä odotan enemmän, koska minuun on asennettu tietynlainen maindsetti.
Koko ajan on mentävä eteenpäin, kehityttävä ja tehtävä enemmän. Jos pysäyttää siipien liikkeen, vajoaa nokka edellä maahan. Niin toimii dynaaminen, nuorekas sivilisaatio.
Rahoittajat vaanivat joka kulmalla. Rahoittajat uskovat jatkuvaan kasvuun. Pörssit ovat jatkuvassa nousussa kuin olisivat nousuhumalassa. Ja ovathan ne! Siinä kaikki tuntuu ikuiselta, hyvältä, toiveikkaalta.
Nyt kun ihminen luulee kasvavansa ylöspäin, hän kasvaa alaspäin. Se tuntuu kasvulta ja määritelmällisesti on sitä.
Minä uskon jatkuvaan kasvuun, vaikka se olisi pelkkä simulaatio, velkarahalla rakennettu kupla. Sieltä se kasvu ponnistaa lukuihin, joita meille työnnetään. Luvut kertovat todellisuuden. Kunhan vain kiihdytämme simulaatiotodellisuuttamme, kaikki on hyvin, kaikki kasvaa ja huomenna on parempi kuin tänään.
Rakastan sitä, kun voin ihailla sellaista dataa itsestäni, johon olen tyytyväinen. Ne hetket saavat unohtamaan maailman kauheudet: julmat tuhoamissodat, kolonialismin, rasismin ja globaalin epäoikeudenmukaisuuden.
Uskon vakaasti, että olemalla aktiivinen ihminen saa arvostusta ja kunnioitusta toisilta ihmisiltä. Mikä on ihminen ja missä heitä on?
He ovat pelkkiä palloja ja painalluksia.
Kaikki tapahtuu kovin nopeasti. Eilinen on jo unohdettu ja kaikki se informaatio silloin.
Pelkään kuolevani, vaikka voisin löytää kuolemassa elämän.