Juuso Kokkonen – Sivu 6 – Juuso Kokkonen

Itse kehu

Curriculum Vitae.

Miksi ihmiset eivät ole kaltaisiani neroja?

Kuvitelkaa maailma jota minä johtaisin. Ja te seuraisitte strategiaani täsmällisesti kuin orjat.

Se olisi täydellinen maailma.

Minulla ei ole ideaa, mistä se maailma koostuisi. Se olisi autoritaarinen maailma, täydellisen demokraattinen.

Se olisi täydellinen maailma.

Minä kärsin siitä, että olen muita parempi ja älykkäämpi. Muut kärsivät siitä, etteivät ole älykkäitä ja hyviä kuten minä.

Älykkäät kärsivät toisista ihmisistä, jotka eivät vastaa odotettuja standardeja.

Muut kärsivät älykkyydestäni, vaikka he voisivat imeä sitä itseensä kuin elämänvoimaa.

Älykkäät ihmiset ovat pelottavia, tyhmät turhauttavia. Myös älykkäät ovat turhauttavia.

Minä olen standardi. Olkaa hiljaa.

Jos vain ihmiset ymmärtäisivät nerokkuuttani kuten minä olen oppinut ymmärtämään, ette uskokaan kuinka korkealla korokkeella nyt istuisin.

En usein paljasta toisille itseäni. Olen niin heikko: veätydyn kuoreeni analysoimaan.

Olen erittäin taitava diplomaatti, kunhan asia on huomioni arvoinen. En taivu enkä anna almuja. Vastapuoli ei voita minua säälillä.

Sairautta on, sääli.

Vielä tänäkin päivänä olen itselleni suurin mysteeri. En käytä enää päivääkään itseni kieltämiseen.

Olen täydellinen, kaunis, älykäs ja moraalinen.

Pullotan minusta yli pursuavaa älykkyyttä lasipulloihin.

Tulkaa noutamaan, mutta laskekaa hintanne hyvin. Muuten olette ääliöitä.

Olette ääliöitä, minä olen täydellinen. Siksi korokkeeni on yhä näin matala: teidän valheelliset joutavuutenne viiltävät särön kiiltävään kuoreeni.

Tehkää paremmin, loogisemmin ja rehellisemmin.

Tehkää vähemmän. Hengittäkää, aistikaa. Älkää olko kaiken aikaa noin saatanan innoissanne asioista. Ettekö tiedä, että koko järjestelmä on mätä ja saattaa kaatua huomenna?

Tämä sota on jatkunut pitkään. Olen äänieni kanssa liittoutunut koko maailmaa vastaan. Te pidätte minua hulluna, vaikka kaiken aikaa yritän vain tyydyttää janoista älykkyyttäni, josta te ette ymmärrä pisaraakaan.

Kukaan muu ei pidä minua hulluna kuin minä itse. Teen itsetuhoisia ratkaisuja, joilla suojelen omaa eksistenssiäni. Se on neuroutta, estetiikkaa.

Onko se hulluutta? En halua että ymmärrätte älykkyyttäni. Ja vaikka haluaisinkin, ette kykenisi siihen: olen niin kiero, kerrostunut ja moniulotteinen. Ja te olette niin tyhmiä.

Jos olisi ihminen, joka minua ymmärtäisi, se olisi minulle suuri voitto ja tragedia.

Te ette taaskaan ymmärtäneet tuota virkettä. Te ette ymmärrä ristiriitoja, poleemisia voimia, ääripäitä, jotka rakentavat kaiken elämän. Te pelkäätte ääripäitä, ääriajattelua, tapausta, joka on yhtä aikaa taivas ja maa, sota ja rauha.

Onko se hulluutta?

Te haluatte varmuutta, nollaa tai ykköstä. No, niitä minä en myy. Olette säälittäviä, menkää jonon hännille siitä.

Johonkin muuhun jonoon, siis. Minä en ymmärrä, että te ette ymmärrä maailmaa niin kuin minä sen ymmärrän eli loogisimmalla mahdollisella tavalla.

Olen suuri sielu, henkevä, luova. Voimistan harhaluulojani ulkoisella informaatiolla. En ole kypsä mihinkään tehtävään. En ole motivoitunut mihinkään toimeen.

Tiesittekö, että minä voisin parantaa syövän, jos minua vain huvittaisi.

Tiesittekö, että minä voisin kirjoittaa loistavaa filosofiaa, jos minua vain huvittaisi.

Tiesittekö, että minä voisin haalia itselleni valtavan omaisuuden, jos minua vain huvittaisi.

Olen aina oikeassa.

Kykyni ovat rajattomat. Mutta aikalaisteni seurassa olen epäkelpo eläin, vieras vieraassa tuvassa. Koskettelen ihmisten naamoja, ja he luulevat käsiäni kärpäseksi.

Olen ikuisesti reserviin sijoitettu voimavara. Vaarallinen jäte, kahlehdittu pää, joka voisi vaikka heti käynnistää joukkoliikkeen. Jos minuun koskee, räjähdän.

Yksikään ihminen ei ansaitse huomiotani.

Ehkä joku joskus ansaitsee huomioni, mutta standardeistani en luovu.

Myönnän epätoivossani tehneeni valintoja, joita kadun. Elämään ei pidä suhtautua neuroottisesti. Ihminen on ansa, johon älykäs astuu.

Keskustelen vain kuolleiden hahmojen kanssa. Ne ovat loistavia keskusteluja: vain kuolleet ymmärtävät nerouttani.

He eivät puhu ääneen. Siksi heihin voi aina luottaa.

He ovat kuolleet syystä.

Aikalaiseni eivät avaa minulle suutaan. Olen tehnyt heille selväksi, että se ei kannattaisi.

Tyhmä ymmärtää vähän mutta sen että älykkäämmälle ei kannata avata suutaan.

Tunnen itseni valtavan tyhmäksi. Miksi ihmiset eivät ole kaltaisiani neroja?

Miksi kirjoitan omasta mielestäni näin loistavia tekstejä?

Heräsin yöllä ja kirjoitin tämän tekstin.

EU+ tilausohjeet ja -ehdot

Hyväksyn ehdot.

Joko olet EU+ tilaaja?
Tilauksella saat saman vanhan levyn ilman mainoksia
Tilauksella pääset näkemään eksklusiivisia sisältöä
Saat erityisoikeuden pienen vihreän miehen lämpimään syliin
Uusimmat rauhansuunnitelmat suoraan näytöllesi
Kaikki puheet voimasta suorana ja vääränä
Myös offline-toisto mahdollista
Algoritmiohjattu suosittelija suosittelee juuri sinulle sopivaa tukimuotoa
Maksat nyt kestojäsenyytesi suoraveloituksella
Rahat menevät lyhentämättömänä
Yritäpä perua sopimusta yritäpä
Tästä yhtenäisyydestä et halua jäädä paitsi
Vaikka en minä sinun haluistasi tiedä

Yhä rakennetaan rauhansuunnitelmaa soittamatta rajan toiselle puolen
Miksi sinne soitella
Maailma jossa on joutoaikaa matkustella, suunnitella ja poseerata aina vaihtuvin ryhmittymin
On tyhjyyden ja pelon täyttämistä

Haetaan: Vapaan maailman johtaja

Etsimme nyt hyvää tyyppiä.

Oletko sinä seuraava tulevaisuuden tekijä?

Ja mitä tasan tarkalleen teet – mikä tekee juuri sinusta tekijän? Minkälaisen rakennuksen aiot rakentaa, kuinka aiot tulevaisuuden koristaa? Kuinka aiot korttisi lukea? Kuinka aiot korttisi hankkia?

Vai aiotko räksyttää korteitta, puhkua ja puhista, ja kiihdyttää virtuaalisten merkkien junaa?

Mikäli vastasit, saatat olla juuri etsimämme henkilö!

Etsitään nyt hyvää tyyppiä johtamaan innokkaista ja positiivisista ihmisistä koostuvaa dynaamista organisaatiota, verkostomaista salaisten tunnelien kompleksia, joka näyttäytyy toisteisena toisteisena toisteisena iskulauseina.

Edellinen johtajamme vaihtoi kilpailevan yrityksen leiriin, kuten lienet iskulauseista lukenut, mutta me yhä uskomme omaan kilpailukykyymme!

Etsitään nyt hyvää tyyppiä joka puhuu just oikeilla sanoilla – tyyppiä joka kerää myös muut hyvät tyypit ympärilleen niin että politiikasta tulisi taas lämmintä ja pehmeää, pumpulimaista yhdessäoloa, jossa voidaan yhdessä pöyristellä, pöyristellä ja aina vain pöyristellä niitä asioita kohtaan, jotka ovat vieraita ja mahdottomia ymmärtää.

Etsimme nyt hyvää tyyppiä, joka palauttaisi asioiden normaalin järjestyksen, sen järjestyksen, jossa kaikki meidän pumpulia vähänkin uhmaavat eli diktaattorit eivät ole legitiimejä poliittisia vihollisia vaan koko ihmiskunnan vihollisia.

Eikö yksikään tyyppi hae meitä?

Haemme tyyppiä, joka tuntee ihmiskunnan eikä pelkää puhua siitä. Koska haemme johtajaa, joka ajaisi kaikkien välttämättä hyväksymiä asioita, luonnollisia asioita, hyviä asioita.

Onko sinut koulutettu tietyissä eksklusiivisissa pöydissä?

Oletko saanut kutsuja syvälle Alppien uumeniin?

Osaatko sanoa monta kertaa peräkkäin: demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio? Nimenomaan tuossa järjestyksessä! Entä osaatko: vaihtaa järjestystä kesken rimpsun?

Oletko mittaamattoman sokea? Oletko oikealla tavalla omahyväinen?

Saatko akateemisen eliitin puolellesi?

Osaatko kääntää kritiikin sinua kohtaan kritiikiksi vähemmistöjä ja sorrettuja kohtaan? Osaatko teettää selvityksiä?

Pelkäätkö että demokratia eräs yö koputtaa ovellesi? Pelkäätkö ihmistä – irrationaalista, likaista eläintä enemmän kuin käärmettä? Pelkäätkö karvaista kättä sänkysi alla?

Onko niin että et kykene olemaan väärässä koska jos olet väärässä myönnät olleesi väärässä ja myönnät olleesi väärässä vain niissä asioissa joissa voit myöntää olleesi väärässä?

Onko logiikkasi pettämätön?

Kokemus puutarhan hoidosta katsotaan välttämättömäksi eduksi tehtävässä.

Tunnet säännöt pohjalla kuin omat kätesi. Et tunne sääntöjä; ne leijuvat.

Tehtävä on luonteeltaan ikuisesti väliaikainen. Meillä nautit erinomaisista työsuhde-eduista.

Oikeusvaltion periaatteiden, eli tiettyjen valtioiden luonnollisen oikeuden puuttua tiettyjen valtioiden sisäisiin asioihin, tuntemus katsotaan työssä onnistumiseksi ehdottomaksi ominaisuudeksi.

Myös talouden ja taloushallinnon tuntemus – eli veronmaksajien rahojen jakeleminen välttämättömiin asioihin – on välttämätöntä.

Lähetäthän hakemuksesi meille mahdollisimman pian – aikaa ei ole hukattavaksi.

Mutta miksi tarvitsisi vapaa maailma johtajan jos sellainen maailma on kerran vapaa?

Pieni vihreä mies

Niin tuli historia ja käänsi itse sivunsa.

Me taistelemme demokratian puolesta viimeiseen mieheen asti, vaikka emme usko sukupuolittuneisiin ilmaisuihin!

Demokraattisen liikkeen suuri johtaja, tuo pieni vihreä mies, joka näyttöruudulla on puhunut niin paljon, että koko pallon ympäri on jouduttu kaivamaan lisää datansiirtokaapeleita – mies, jonka luona on käyty niin usein, että ilmasto on saastunut kenties peruuttamattomalla tavalla – kuuletteko? – tuo mies vetää nyt viimeisiä henkäyksiään suuren demokraattisen liikkeen johtajana. Käsi korkealla, ylpeänä demokraattina ehdottoman demokraattisen maan ehdottoman demokraattisena johtajana hän kunniakkaasti seisoo laivansa kannella sen surkeaan loppuun saakka!

Eikä tarvitse olla edes suuri käydäkseen läpi ne lopun ajat, jotka kaikki suuret johtajat ovat aina käyneet. Ne harhamieliset, näytösluonteiset palaverit, joita käydään enää hiipuvien viettien voimasta, kun koko olemassaolemisen tapa on kaatunut alta – ne tunkkaiset ja pöllyiset bunkkerit, jossa yhä siirrellään muovisotilaspataljoonia suuren kartan päällä vihollisen territoriota kohti. Ja samaan aikaan vihollinen kolkuttelee ovella. Silloin ei enää uskota sanan vakavassa mielessä – se on enää puhdasta eläimellistä olemassaoloa, jossa kaiken romahtaessa maailma vielä kerran piirretään omille verkkokalvoille niin kuin sen on haluttu tapahtuvan.

Niissä hetkissä on kaikki ihmisen kauneus, koko elämän voima. Niitä hetkiä varten kaikki rakennetaan: sodat, taistelut, imperiumit, valloitukset, veri, hiki, tuska – että saapuu se hetki, jolloin kulissit romahtavat. Vaikka nähdään, että kulissit romahtavat ja kaikki on mennyttä, silti yhä kuljetaan raiteet loppuun asti. Ei enää uskota, todellisuutta ei kielletä. On vain puhdas tuhoutuminen: viimeisinä hetkinään eläin pyristelee kaikkein voimakkaimmin – se paljastaa kaikki syvimmät vaistonsa, sen mihin sen koko oleminen on perustunut.

Pieniä miehiä ovat suuret johtajat. Mutta oliko tämä suuri johtaja todellinen suuri johtaja vai ainoastaan esille nostettu nukke? Uskoiko hän niitä profeettoja, jotka olivat historian oikealla vai väärällä puolella?

Niin tuli historia ja käänsi itse sivunsa. Kuinka pitkään kykenikään simulaatio omaan merkkipeliinsä! Vaan onko sittenkin todellisuus olemassa, maa yhä maassa ja ilmassa vastaleikatun nurmen tuoksu?

Niissä viimeisissä vaiheissa, joissa sota on enää muodollisuus, lopputulos on selvä, tappio kirjattu, niissä ehdottomasti ei neuvotella rauhaa. Jos koko henkinen ja fyysinen omaisuus on lähetetty sotaan, rauhaan ei ole varaa: tällöin on kyse binäärisestä järjestelmästä, josta tulee aina yksioikoinen – eli tuho. Malttamaton strategi laittaa kaiken peliin keskinkertaisten korttien tähden. Rauhaa ei neuvotella, koska rauha ei ole vaihtoehto. Se ei ole ollut vaihtoehto, siitä ei tule vaihtoehtoa. Rauhan tekemällä joutuisi vastuuseen – tuhoutumalla voi yrittää vielä pelastaa itsensä.

Itsetuhossa on jotain mystillisen kaunista, herkkää, inhimillistä. Suuri harhaluulo ja suuri romahdus!

Näitkö, kuinka historia pelasti itsensä!

Jos pieneen vihreään mieheen pumppaa riittävästi heliumia, se paisuu ja leijuu ilmassa! Sitä voi tönäistä niin se nousee yhä korkeammalle ja puhuu yhä suuremmalle joukolle!

Ei voi rahassa mitata sitä arvoa, joka demokratian puolustamiseen annetaan, paitsi miljardeissa.

Jos pieni vihreä mies ilmestyy näytöllesi puhumaan, nouse seisomaan ja osoita kunnioitusta pienelle vihreälle miehelle. Demokratia eli henkilökultti.

Nyt ovat demokratialta loppumassa miehet, naiset, aseet ja rahat. Miehet ja naiset pakenivat tai kaatuivat; aseet myytiin; rahat tuhlattiin. Kiitos ei ole kirosana. Totalitaarisilla liikkeillä on yleensä paskainen loppu, mutta se kielletään aina loppuun asti. Sen jälkeen siitä ei puhuta.

Totalitaariset liikkeet ilmestyvät puhumaan näytöille. Ne aina ilmestyvät puhumaan näytöille. Ne puhuvat näytöille ja näytöt kunnioittavat totalitaarista liikettä käsimerkein ja hurraamalla.

Näytöt synnyttävät totalitaarisia liikkeitä. Liikkeet synnyttävät totalitaarisia näyttöjä. Pitäkää silmänne irti näytöistä, piilottakaa ne peiton alle ja menkää ulkoilmaan, lakatkaa käsimerkkinne ja tunkekaa kätenne syvälle maahan.

Katsokaa – oli aika, jolloin kaikki tiet veivät suuren johtajan luo. Tuon lempeän, oikeudenmukaisen, vääryydet korjaavan ja kaikkien meidän puolesta uhrautuvan johtajan!

Ja katsokaa! Tulee tulee yö, pimeä yö.

Vaalit eivät pelastaneet Eurooppaa. Vaalit peruttiin. Vanhan maailman viimeinen linnake vuotaa verta.

Pelastus ja turbulenssi

On kuin isi kärsisi dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

Voi ei, isi lähti nyt mettälle ilman meitä!

Jos lasta täytyy kehottaa aikuistumaan, niin onko lapsella mitään edellytyksiä aikuistua?

Ja meneväthän nämä prosessit aina käsi kädessä: lapsen epäitsenäistyminen on vanhemmalle peruste pitää lapsesta kiinni – toisaalta vanhempien ote on lapselle peruste olla itsenäistymättä.

Kumpikin kärsii tilanteesta, mutta jokapäiväinen oleminen perustelee huomisen jatkumisen entisellään. Sitten päädytään tilanteeseen, että nurkissa lojuu 80-vuotias lapsi, joka on jo niin höppänä, että on väistänyt kokonaan sellaisen elämänvaiheen kuin aikuisuus.

On kuin isi kärsisi dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Me emme pysy kärryillä, kuinka monta näitä identiteettejä on ja mikä niistä juuri nyt puhuu.

Pitkä oli se puhe, joka meitä syytti omien arvojemme laiminlyönnistä. Hämmentävä oli se puhe, joka ei yhteiseen whatsapp-ryhmään laittanutkaan liekkiemojeita, emojeita. Ei ollut hyvää fiilistä siinä yhtään.

Naamiot on nyt riisuttu. Naamat ovat vereslihalla. Veren seasta voi nähdä vain oranssit hymyilevät hampaat. Niitä ei ole pesty.

Että maailma ei ollutkaan yhtä isoa perhettä laulamassa käsi kädessä yhteislauluja.

Että ensin petti itä, sitten länsi. Nyt rintamia on kaksi, mutta joukkoja ei ole kumpaankaan. Käy kuten Saksalle on aina käynyt: propagandan siivittämä tappio, hajaannus ja ulkoa sanellut ehdot tulevaan.

Suuret valtiot tunnistavat vain suuria valtioita. Pienet valtiot ja pienten valtioiden epämääräiset liittoumat räksyttävät – mutta mitä sitten?

Jos suuret päättävät lisäpöytäkirjoin jakaa kartan, kartta on sitten jaettu. Ei siinä auta huudella, että ei noin voi tehdä, kun toiset juuri osoittavat, että niin voi tehdä.

Valta on valtaa, voima on voimaa.

Pienen valtio turma on suureen valtioon luottaminen. Mutta pieni ei pienuutensa tähden muuta voi. Niinpä hän luottaa suureen. Ja siitä syntyy historia.

Pieni valtio on aina kertakäyttöinen. Kerran se käytetään, sen verta kuin tarve on. Pienen valtion tähtihetki on käytön hetki, jota seuraa poisheittämisen hetki.

Suuri valtio on ikuinen.

***

Lähdin opiskelemaan arkkitehtuuria, turvallisuusarkkitehtuuria. Haen inspiraatiota muun muassa Alvar Aallon töistä.

Vain suuret sielut kykenevät johonkin niin suureen kuin arkkitehtuuriin: siinä on käytännön hyödyllisyys kyettävä sulavasti yhdistämään esteettiseen nautintoon. Ja maailma, joka on radikalisoinut käytännön, halveksuu kaikkea estetiikkaa – katsokaa ympärillenne.

Suuret sielut ja suuret valtiot kykenevät arkkitehtuuriin ja sotiin. Ja sotien päättämiseen. Ja kaikkeen, mikä niistä seuraa.

Jos ei aseta itseä maailman keskipisteeksi, on alistettu.

Paimen osoitti sauvallaan karjalle suunnan. Karja ryhtyi juoksemaan aidattua häkkiään ympäri. Juoksua riitti ja maa kului jalkojen alta. Pöly täytti ilman, henkeä ahdisti.

Ja nyt – ei ole paimenta, ei sauvaa käskemässä juoksuun. Sauva on laskettu maahan, paimen loikoilee puun alla – ja karja: juoksee kahta kauheammin!

Karjalla ei ole enää johtajaa, pelätään – heistä jokainen on nyt johtaja. Heistä jokainen huutaa juoksunsa ohessa vatsansa kuralle. Pian ovat voimat viedyt, potilas kuolleeksi todettu, mutta sitkein kala sätkii vielä lautasella!

Ja kuinka kävi paimenen, tuon härskin ja ovelan?

***

Suurvallat aloittavat sodat ja päätävät ne omien aikataulujensa mukaisesti.

Vuosisatoihin ei ole ollut suurvaltavapaata sotaa. Eikä sotavapaata suurvaltaa.

Sota on suurvallan velvollisuus ja oikeus. Se on portti suurvaltuuteen mutta vain, jos sodan voittaa.

Olipa kerran uskomus, että pieni valtio voittaisi sodan suurta valtiota vastaan. Siitä tuli kaunis uskomus: vuorotellen sitä käytiin kaunistamassa. Sen luokse vaellettiin kaikkialta, pitkiä matkoja vaikeissa oloissa. Kaikki halusivat nähdä tuo ihmeen, ottaa siitä osansa. Sille lahjoitettiin arvokorjua, suuria herkkuja, muinaisia esineitä. Sen harteille asetettiin toivo.

Sanottiin, että kohta ja huomenna. Ja huomenna sanottiin, että kohta ja huomenna. Ja aina seuraavana päivänä uskottiin edellistä kiivaammin, että kohta ja huomenna.

Vastakkainen evidenssi vahvisti oman teorian: näin toimii tosiuskovainen.

MUTTA MISSÄ ON TOTUUS?

Totuus tulee suuren vallan suusta ja ainoa totuus tulee suurimman vallan suusta. Totuudella suuri valta pelastaa itsensä totuudelta, joka saisi sen näyttämään huonossa valossa. Valo ei suuren vallan kohdalla ole koskaan huono, välillä vain himmeä.

Nyt julkilausuttuja totuuksia on kaksi, joista toinen on ainoa. Se ainoa totuus on nyt se, että kaikki on pienen valtion syytä niin kuin aina historiassa on sota sen syy, joka sodan häviää.

Karja on jämähtänyt alkuperäiseen, vanhan katalogin totuuteen: he seisovat yhä pellolla ja odottavat hetkeä, joka on kohta ja huomenna. Voitteko kuvitella, kuinka suuria ja mustia ovat heidän otsikkonsa – kuinka totta on heidän propagandansa.

Heidän toivonsa kukoistaa niin mustana, että moni sekoittaisi sen epätoivoon. Mutta vain vahva, luottavainen ja älykäs sitoo itsensä, rahansa, uskottavuutensa ja kaiken henkisen pääomansa tarinaan, joka tapahtuu kohta ja huomenna.

Sota häämöttää jo niin lähellä, että sitä kannattaa ruveta toteuttamaan. Kohta ja huomenna. Muuten se ei toteudu.

Kolmaskin totuus on, mutta se on pitkä ja epätotta. Kaikki todisteet tullaan pyyhkimään pois.

Suuri valta on suurin valta.

Fragmentum III

Ihminen eli informaation kauttakulku

Ekolokero täytetty vihjeillä tulevasta

Hautakammio eli iho
hieroglyfi jaloilla

Mitä korkeammalle nouset, sitä matalammalla ovat pilvet
Ja päinvastoin

Runoja ei osteta
koska ne eivät myy

Delegaatio hävisi taistelunsa
ja pimeys kasvattaa

Akateeminen jäte

”Sijoitin itseeni ja hävisin kaikki rahani.”

Miksi näitä lapsiraukkoja tungetaan korkeakouluihin masentumaan?

Niin, kuules, tuo on kyyninen kysymys. Asiaa on katsottava huomattavasti valoisammalta kantilta. Nimittäin kyseessä on investointi, iloinen investointi, tuottava investointi.

Hulluutta on kouluttaa korkeasti, katsoa lukuja ja vaatia lisää koulutusta.

Hulluutta on kaikenlainen politiikka, joka näkee lukuja, ei maata.

Tässä ajassa ihminen on, näet, yritys, yrittäjä, johon sijoitetaan pääomaa. Ihminen toimii talouden lakien mukaisesti: kun lapsiraukka astuu ovista sisään, hän on vasta pieni startup-yritys. Hänessä on aihioita, pöhinää, ideaa – mutta se tarvitsee pääomaa.

Tuotetaan ylijäämää, muka-akateemista jätettä, jota kauhotaan paikasta toiseen. Yleisihmisiä valmiina lakkaamaan.

Luodaan tietoa ja tietopääomaa, jota kukaan ei ole halukas ostamaan, koska kenelläkään ei ole rahaa eikä kukaan tarvitse tietoa.

Rahat kasvavat voittajien taskuissa. Korkoa koron päälle – näihin kenkiin et enää jalkaasi laittaisi!

Edes ilmainen tietopääomakykytyövoima ei kelpaa, koska se on aina taloudellinen riski ja sitoo resursseja, joita ei ole, koska tehokkuus on syönyt ne.

Pääoma vaeltaa tuulessa, voimakkaana, ja kerää itselleen armeijaa.

Miksi aina pääoma pääoma pääoma, sama levy, huono levy.

Myydään velkavankeus ja unelma, mutta riistetään unelma ja jätetään tyhjä alusta, jossa on selviydyttävä.

Te siis olette täällä sijoittamassa itseenne. Teidän pääomaanne on teidän osaamisenne, joka teidän on osattava sanoittaa kuin te olisitte ohjelmisto, jonka ominaisuudet on lueteltu katalogissa. Te olette tekemässä yrityksistänne parempia, laaja-alaisempia, tuottavampia – ja tulee vielä aika korjata hedelmät puusta.

Yhteiskunta, joka on korkeakoulutetun työn loukussa, jossa korkeakoulutettujen työtä ei ole, on hulluutta ja menestys. Luvut näyttävät hyvältä, vaikka ne laskevat.

Jätteen määrä on verrokkimaita alhaisempi. Menestyksen junasta on pudottu. Siihen ei ole koskaan päästy.

Edelliset sukupolvet kuitenkin taistelivat rauhan, itsenäisyyden ja nostivat maata ja sekään ei riittänyt.

Itsetuhoinen järjestelmä vähentää joka viikko tuoleja, joilla istua. Yksinkertaiset asiat ovat sadistisia pelejä. Silti ihmiset pelaavat valtavalla innolla.

Tunnista etuoikeutesi ja ne edut, jotka sinulle ahkeruutesi, asemasi ja tutkintosi nojalla kuuluvat. Asetu asfaltille makaamaan niin pitkäksi aikaa, että ne toteutuvat. Syytä järjestelmää huijauksesta. Syytä itseäsi kalaksi, joka ei tunnista vettä, jossa ui.

Ole itsellesi armollinen; huonomminkin voisi mennä. Mikä on arvosi mitta?

Yksi pieni askel, sattuma, ja olet voittajien leirissä: mitään tästä ei ole jäljellä ja voit vain ihmetellä yleistä kyynisyyttä. Mutta kuuletko? – armeija on tulossa sinunkin ovellesi.

Ja mitäpäs me muuta voisimme, niin kerro, kerro toki, kun siinä kyynisesti valitat. Et tosiasiassa pysty muodostamaan mitään positiivista teoriaa tästä politiikasta, yhteiskunnasta, järjestelystä, olemisesta. Olet surkea anarkisti, kapinallinen, epäonnistuja. Pitäisikö sinulle kantaa kaikki ovelle ilman, että olet tehnyt yhtään mitään, evääsi liikuttanut tämän projektin eteen? Ymmärrä jo, että näin tämä nyt vain menee: jotkut voittavat ja toiset eivät. Kannattaa voittaa. Kannattaa kannattaa. Kannattaa olla ahkera ja lahjakas ja silti voit päätyä häviäjäksi ja silti asua maailman onnellisimmassa maassa, joka tarvitsee lisää korkeakoulutusta ja korkeakoulutettuja, koska maan hyvinvointi on laskemassa ja korkeakoulutus lisää ihmisten hyvinvointia, tulotasoa, elintasoa, ravitsemustasoa, tasoa – onhan se jo nimeen kirjattu sisälle: KORKEA.

Ihmisen loppu koittaa tilanteessa, jossa ihmisen ainoa kuviteltavissa oleva toiminto on palkkatyö, jota ei kuitenkaan ole.

Palkkatyötä on, mutta ihmiset eivät suostu tekemään sitä. Heidät on ohjelmoitu väärin.

Palkka ei riitä niihin etuihin, jotka huijauksessa luvattiin.

Talous kasvaa ensi vuonna kuin hyvinvointi. Näin on mitattu. Kohta on taas vasemmistohallitus.

Kasvaa kituva riuku kuivassa maaperässä. On lottovoitto syntyä ja kenties myös kuolla.

”Sijoitin itseeni ja hävisin kaikki rahani.”

Menestyjät muistetaan. Suomalainen voittaa aina, mutta eivät kaikki heistä.

Minun ehdotukseni on yleinen lakko kaikkia yleisiä asioita kohtaan ja ennen kaikkea niitä.

Kiinalainen teko

Emme tee, meitä tehdään.

Kiina edustaa uutta universalismia, harmoniaa.
Kun kyllästymme sotimiseen, väittelyyn ja politiikkaan, käännämme katseen itään.
Integroidumme osaksi samaa järjestelmää.
Olemme yhtä organismia.

Maailmassa, joka ei sodi kuin harmoniaa vastustavia vastaan.
Vihollista ei tuhota vaan se integroidaan.
Yksi organismi ei voi taistella itseään vastaan.
Ellei sillä ole autoimmuunitauti.

Toistuvat

Ryhdy kirjoittamaan ja kirjoita aina sama ajatus

Kiina on täällä: kukin suuralue muuttuu kaltaisekseen
Olemme kaikki yhtä, rajojen erottamia
Yhdessä samassa vankilassa, kapinallisia vailla aseita
Väsymys tappelemisesta, luovutus ja helpotus
Harmonia, valvonta, teknologia

Upota syvälle koodiksi koodien maailmaan
Sinut löydetään vaikka et olisi eksynyt
Olet eksynyt vaikka et ole liikkunut
Liike tekee hyvää
Liike nyt, ei

Ryhdy kirjoittamaan ja kirjoita aina sama ajatus

Tapahtumat toistuvat, uni sulautuu uneen
He katsovat ylhäältä ja tarttuvat aivokemiaasi
Kemia on sana sille mitä et ymmärrä
Niin toimii kieli ja todellisuus, erillään
Korkeat rakennukset näkevät kauas

Tapahtumat toistuvat

Siirtynyt kasvu kellarissa

Risuineen käpyineen mätänee maa.

Nato toimii nerokkaasti kuin kartelli: ensin se manipuloi jäseneksi, sen jälkeen korottaa osallistumismaksua.

Addiktio syntyy vähitellen ja tulee piste, jossa potilas on diagnostisesti määriteltynä koukussa. Siinä tilassa koukkua ei enää irroteta, koska se olisi kivuliasta.

Kuinka onkaan maailma nyt turvallinen kun valtiot yksi toisensa perään panostavat turvallisuuteen.

Näin voi jatkua pitkään, koko sukupolven ajan, viimeiseen ihmiseen asti.

Puolustusmenoja on nostettava. Lukuja, numeroita, prosentteja. Turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Ja työpaikkoja sinne, mistä kaikki hehkuu!

Että tietty bkt-osuus PROSENTTEINA tuo turvallisuuden tai turvallisuuden tunteen näiden kasvavien uhkien keskellä.

MIKÄ ON OIKEA PROSENTTILUKU?

Kasvata uhka kasvattamalla menoja ja osta niin turvallisuuden tunne aiempaa kalliimmalla.

Hukuta sukupolvi, toinenkin, varat, asunnot, säästöt, autot.

Niin toimii kartelli.

Luo kysyntä ja tarjonta. Kasvata niitä laittomasti keinovalolla kellarissa.

Rahat menevät taskuihin.

Talouskasvu on siirtynyt vuodella, ihan itse.

Leikkauksia on tehtävä. Hyvinvointivaltio on historiaa: nyt juhlimme sotilasjunttaa.

Velkaa on otettava ennätysmäärä. Älä kysy mihin.

Turvallisuus menee kaiken edelle, sanoo sotilasjuntta.

Sotilasjuntta on perusteltu siten, että olemme lukeneet omasta propagandastamme että vihollinen haluaa vallata alueitamme.

Kun tarpeeksi toistamme asiaa, se voi muuttua todeksi. Sitä toivomme, koska silloin olisimme oikeassa.

Siksi tarvitaan sotilasjunttaa että olemme valmistautuneita kun vihdoin lyömme itseämme naamaan.

Ette usko kuinka hyvin olemme valmistautuneita, olemme valmistautuneet vuosikymmeniä.

Risuineen käpyineen mätänee maa pystyyn mutta onneksi se kaikki tapahtuu turvassa.