Kategoria: Mietteet

Informaation alttari

Järsivä ihminen polvistuu, kohottaa katseensa, nostaa kätensä, rukoilee pelastusta. Huutaa.

Mistä puhua, kun yhteinen, mistä puhua,
puuttuu?

Puhuminen vailla jaettua kontekstia
on puhumattomuutta.

Vapautuminen kontekstien tukahduttavasta häkistä
lisää yksilön mahdollisuuksia

muodostaa omia konteksteja, valita propagandansa,
antaa algoritmien toimia,

villinä ja vapaasti, kuin aropuput.

/ / / /

Kollektiivinen häkki korvataan yksilöllisellä häkillä. Näin ihminen ei voi syödä toista ihmistä.

Hän syö itseään, järsii kuin noiduttu luihinsa asti.

Puhumisen ja keskustelemisen lamaannuttava sietämättömyys vieraannuttaa ihmistä ihmisestä,
työntää ihmistä rukoilemaan

pelastusta informaation alttarilla.

/ / /

Puhumattomuuden ja voimattomuuden aikana voittajaksi ilmoittautuu julkinen tiedonvälitys,
eli virallinen propaganda.

Vapautumisen paradoksi, näkymättömän keskusvallan lisääntyvä valta.

Yksilölliset kontekstit eivät tuota vastavoimaa, ne ovat tyhjiä merkkejä,
tyhjyydessä.

/ /

Kaiken luonteeltaan totalitaarisen keskusvallan päämäärä on
atomisoitu yksilö,

joka ei osaa puhua.

Karhu!

Tällä kirjoituksella ei ole avainsanoja.

Imperialistit pitävät aina toista osapuolta imperialistina.

Narsistit pitävät aina toista osapuolta narsistina.

Niin pitkään kuin tahtoa noudatetaan, näin ei ole.

Heidän on mahdotonta käsittää, että maailma ei sijaitse itsessä. Toisen toiminta on suora, pistävä loukkaus itseä kohtaan.

Siitä on syytä loukkaantua, syvästi.

Imperialisteille ja narsisteille toisen tahto, toisen toiminta, toisen vastarinta, ilmestyy ja tupsahtaa eteen kuin karhu metsässä. Sitä on mahdotonta käsittää.

Karhun liikkeitä ja sielunelämää ei voi ymmärtää järkiperäisesti. Vain manaajat voivat niistä jotain kertoa, loitsuillaan.

He kokoontuvat suuren pöydän ääreen, rutistavat toisiaan käsistä, lausuvat synkronoidusti runolliset rituaalinsa, kuin sotajoukko, ja silmät suljettuina, kasvot taivasta kohti koettavat tavoittaa jumalallisen sanan ja totuuden.

Informaatio eli simulaatio

Oikosulku siintää, mutta ei länneltä ole vielä viimeisiä temppuja nähty.

Länsi on voittanut!

Ukraina on voittanut!

Todellisuus on simulaatio!
Venäjältä loppuivat aseet, ammukset,
sotilaat, usko, toivo, rakkaus
välittömästi, kun käynnistyi invaasio. 

Länsi ja Ukraina voittivat jo ennen kuin koko sota alkoi, koska Putin ei valloittanutkaan koko Eurooppaa.

Ukraina oli ja on suvereeni, itsenäinen valtio! Katsokaa, kuinka hellyttävän viaton ja demokraattinen on sen ilme. Kuinka voitte olla antamatta sille lisää aseita?

Länsi ja Ukraina voittivat jo vuonna 2004. Ne voittivat 2014. Ne voittivat 2022. Ja ne voittavat 2024!

Presidenttien näytösluonteinen maailmankiertue on jälleen liikkeellä, osta lippusi nyt!

Simulaatio ei viittaa todelliseen, kuin nimellisesti, hakee siitä inspiraatiota. Simulaatiota ei voi päihittää. 

Simulaatio tarkoittaa informaatiosta rakentuvaa ontologista tasoa, joka on irti tapahtumisesta mutta silti todellinen. 

Siis sellaiseksi kuviteltavissa, informaation avulla, eli todellinen. Simulaatio ei valehtele, se valikoi.

Simulaatiota voi ohjata, hallita ja kontrolloida. Sen kanssa on oltava tarkkana.

Liiaksi simulaatio ei voi tapahtumisesta irrota, muuten se kokee oikosulun.

Kun tapahtumisessa ilmenee muutoksia, on simulaation seurattava tarkasti. Sitä on käännettävä uusiin asentoihin.

Putin valitsi väärin, valitsi tapahtumisen, mutta oikein hän ei olisi voinut valita. Länsi elää simulaatiossa, ikuisesti siihen kytkettynä, kuin näyttelijät, joiden maski on liimaantunut kasvoihin, se kulkee kohtauksesta seuraavaan, lausuu vuorosanansa, uhkuu ja puhkuu, vetäytyy sitten luolaansa ja teurastaa kokonaisen valtion.

Simulaation ohjaksiin Putin ei koskaan yllä. Väärään suuntaan juoksevat pääomavirrat.

Voitto ei merkitse, jos se ei tapahdu simulaatiossa.

Simulaatio on ainoa oleva, merkittävä oleva. Siksi Putin hävisi eikä voita.

Kilpailukykyeläimet, tuhat uutta

Mitä on tiede, mikä on tieteen tehtävä, siihen ei pyhä kirja anna vastausta.

Globaalin pääoman varareservaatti, konkurssiaallon kourissa rypevä, idänkaupan ja -suhteet tyystin lopettanut, traumatisoitunut, militarisoitunut, itsetunto-ongelmista kärsivä, liian monta rakennemuutosta liian nopeasti kokenut, liian monta kertaa hulluuden esiintymismuotoa liian nopeasti muuttanut valtio, kansakunta – siis Suomi – on nyt pääomakilpailukykyhallituksensa johdolla päättänyt parantaa maan kilpailukykyä.

Hallitusta ei tule palkita innovatiivisuudesta vaan alistumisesta. Siitä ei tule palkita.

Kilpailukyvyn parantaminen – liukas, mitääntarkoittamaton käsitemato – on nykyään ainoa tehtävä, joka hallituksille voidaan myöntää. Siinä paikataan laivaa aina kerrallaan yhdestä kohdasta.

Ja katso! – Laiva on puolillaan vettä! – Ja se kelluu!

Korporaatiot ovat alistaneet valtiot nöyriksi, kuuliaisiksi yrittäjiksi, joiden toimeksi on määrätty uudenlaisen, ravinteikkaamman perusravinnon tuottaminen korporaatioille. Sen on oltava luomua, mielellään ilmastoneutraalia ja suolistolle hyväksi.

Parempi ravinto auttaa korporaatioita hallitsemaan maailmaa, yhä kokonaisvaltaisemmin, tehokkaammin ja huomaamattomammin. Naamioimaan sen ”kehitykseksi”, ”tieteellisiksi läpimurroiksi”, jotka pelastavat ihmiskunnan varmalta tuholta.

Maan pääomakilpailukykyhallitus on vastannut tähän haasteeseen: Suomeen tuhat uutta kilpailukykyeläintä!

Näin on tiede valtionuskonto, myös valtion uskonto. Mitä on tiede, mikä on tieteen tehtävä, siihen ei pyhä kirja anna vastausta.

Siksi on kuunneltava korporaatioita.

Lisää koulutusta, nopeammin, enemmän tohtoreita, nopeammin! Kyse on tuotannosta ja tuotannon lait vaativat: tuotannon on tehostuttava. Näin sanoo tehtaan johtaja.

Tiede – yhtä kuin tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Etenkin kahta jälkimmäistä. Ensimmäinen on niille alisteinen: tutkimus vailla innovaatioita – ja nimenomaan pääomaa palvelevia innovaatioita – on luokiteltu hyödyttömäksi, pahimmillaan jopa vaaralliseksi.

Sellainen voisi kasvattaa ihmistä, auttaa näkemään tämän kaiken yläpuolelle.

Mutta miksi olisi sellainen itsetuhoisuus mielekästä, kun tiede vallitsevassa järjestelyssämme voi tuottaa todellisuuden, onnellisen tietoisuuden, teknologian, leivän ja sirkushuvin?

Parhaimmillaan jopa: tarkoituksen, merkityksen.

Siis pahimmillaan.

Kuolevaisuudesta

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija.

1.
Älä sano mitään, ellei sinulla ole tutkimustietoa asiasta!

Älä tutki, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa asiasta!

Tutki, jotta saat rahoitusta. Sanoita rahoitushakemuksesi taitavasti mutta älä valehtele. Koko järjestelmä on: valhe.

Rahaa on yhä vähemmän, tutkijoita koulutetaan yhä enemmän, kilpailu kiristyy. Maailma on kova, mutta ihminen tarvitsee työtä.

Älä lue tutkimuksia, älä tulkitse niitä, ellet ymmärrä niistä kaikkea. Keskity pieneen sektoriin.

Kerro mitä olisi tutkittava ja mitä on tutkittavana. Odota tuloksia. Älä hämmästy.

2.
Sano! Älä sano vääriä asioita,
väärään aikaan.

Älä puhu, mikäli et tunne asiaa!

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija. Kehu kysymystä. Kysymykset ovat aina hyviä.

Sano sitten jotain.

Täytä sanomisesi täytesanoilla. Puhu demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Hyvien asioiden. Siihen ei tarvita asiantuntijuutta.

Niitä asioita on tutkittu, läpikotaisin. Ne tietävät kaikki.

Niiku jotenki.

Älä suututa ketään! Etenkään itseäsi!

Älä suutu! Tai näytät hölmöltä,
naurettavalta, tosikolta.

3.
Muista korostaa, että mielipiteesi ovat sinun, eivät edustamasi korporaation. Et omista mielipiteitäsi. Ne on sanottu jo sinua aiemmin. Et omista niitä. 

Korporaatio omistaa ne.

Osoita kuolevaisuutesi. Sano vain niistä asioista joista tiedät. Et tiedä niistä. 

Osoita kuolevaisuutesi. Olet pieni linkki suuressa verkostossa. Tiedät vähän etkä siitäkään.

Yksi ihminen ei voi tietää, ei sanoa, ei puhua. Ajatteleminen on väärin, se on luonteeltaan virheellistä.

Se ei pohjaudu tutkimukseen. Se voidaan osoittaa faktantarkastajilla paikkansapitämättömäksi. Se olisi noloa.

Mutta kannat kortesi kekoon tässä verkostossa sanomalla vain sen mitä faktantarkastajat eivät voi kumota. Sitä on vähän. 

Sitten, kun me yhdistämme kaikki palaset, me yhdessä voimme lopulta tietää, 
kaikesta kaiken.

Keskushallinto ja vaalit

Keskushallinnon valvomat vaalit, jotka poliittista barbariaa käsittävät – niitä on monia, lukuisia. Niiden kaava noudattaa ennalta tiedettyä linjaa.

1.
Keskushallinnon valvomat vaalit, jotka poliittista barbariaa käsittävät – niitä on monia, lukuisia. Niiden kaava noudattaa ennalta tiedettyä linjaa.

Demokratia on määrätty tapahtumaan keskushallinnon alaisuudessa. Siinä tilassa on mahdollista järjestää vaaleja, joita voidaan kutsua vapaiksi.

Vapaus seuraa, kun todellisuuden rajoista on ensin päätetty. Missä, miten ja milloin päätökset tehdään, siitä ei tiedetä, ei puhuta.

Mutta päätöksiä valvoo – keskushallinto. Siitä ei tiedetä, ei puhuta. 

2.
Uusi maailmanjärjestys on suuralueiden aikaa. Ne ovat poliittisesti ja maantieteellisesti liian moninaisia, abstrakteja kokonaisuuksia demokratialle.

Suuralueiden aika tarkoittaa teknokraattista keskushallintoa ja riittävän innovatiivista uuskieltä. Siksi meillä on yhä demokratia.

Suuralueiden maailmassa näkymätön keskushallinto seuraa välttämättä vallitsevista olosuhdetekijöistä. Peli pakottaa mukautumaan, sopeutumaan.

Uuskieltä opetetaan – yliopistoissa, televisiossa. Siitä ei tiedetä.

3.
Uuskielen innovatiivisuuden aste kulkee suorassa kausaalisuhteessa hallinnollisen sopeutustarpeen voimakkuuden kanssa. Sitä on ilmennyt.

Oman suuralueemme ja sen keskushallinnon pulmaksi koituu välitila. Siinä entinen lipuu yhä kauemmaksi ja uusi tavoittamattomaksi. 

Sisäisen eheyden nimissä sotatila ilmenee jatkuvana, pysyvänä asiaintilana. Pysyvä sotatila tapahtuu rauhan nimissä, itsepuolustuksen nimissä.

Että vihollinen on kuin me – yhtä ja samaa. Siitä ei puhuta.

Äänestämisestä

Penkkiurheilu on raskaan sarjan propagandaa. Se vie ihmiseltä ajan, järjen ja terveyden.

Äänestäminen tarkoittaa eräänlaista joukkokäyttäytymistä, joka tekee ajattelusta ja demokratiasta loogisia mahdottomuuksia.

Äänestäminen lukitsee ihmisen. Äänestäminen muuttaa demokratian ostotapahtumaksi, ihmiset fanaatikoiksi.

Osa äänestäjistä osoittautuu brändiuskovaisiksi.

Kun demokratialla ei ole muuta tarjottavaa, ihmiset huumaantuvat äänestämisestä. Siihen sidotaan oma persoona, mieli, todellisuus. Se saa aikaan tunteen kuin kansanvalta toteutuisi.

Ja toteutuuhan se!

Kun mitään eroja ei ole, demokratia vaipuu gallup- ja numeropeliksi. Katsojalle se ilmenee penkkiurheiluna, jossa hän voi kuitenkin kokea olevansa yksi pelin pelaajista. Kuin hänellä olisi vaikutusta pelin lopputulokseen.

Ja onhan hänellä!

Penkkiurheilu on raskaan sarjan propagandaa. Se vie ihmiseltä ajan, järjen ja terveyden. Se alentaa ihmisen passiiviseksi sirkushuvien vastaanottajaksi.

Ja vaaleissa kaikki ovat voittajia!

Mutta pian peli päättyy, huomenna on työpäivä, on hankittava toimeentuloa. 

Voittajia, häviäjiä

Saadaksesi jalkaa voittajien puolelle on tyrkytettävä itseään kuin yleistä kauppatavaraa.

Näin sinustakin tulee voittaja!

Ruokalähettiyhtiöllä miljoonia takonut ja sen miljardeilla suuremmille korporaatioille myynyt Juhani kertoo voittajien lehdessä, että saadaksesi jalkaa voittajien puolelle on tyrkytettävä itseään kuin yleistä kauppatavaraa. Kun yritykset hakevat työntekijöitä tai harjoittelijoita, virallisella hakemuksella ei ole varsinaisesti arvoa: niiden lukeminen on yrityksissä ”ajan tuhlaamista”.

Virallinen hakemusmenettely on näin ollen valhepeli, kulissi. Voittajaksi voi päästä pelaamalla peliä, joka löytyy rivien välistä ja jota riittävän fiksut ja epätoivoiset ovat valmiina pelaamaan.

Juhani ei tässä kerro mitään uutta. 

Mutta Juhania kannattaa kuunnella. Juhanilla on hienot verkkosivut, jossa on mustavalkoisia pärstäkuvia – joissa osassa pärstä on sopivasti hieman vinossa – toisista voittajista kertomassa, kuinka hyvä tyyppi Juhani on. 

Juhani on hyvä tyyppi.

Hänen ilmiömäinen bisnesideansa oli se, että marginalisoitu, lakkoilun ja oikeuksiensa suhteen riittävän tietämätön väestönosa, joka on valmis tekemään mitä vain mihin hintaan vain, laitetaan kuljettamaan kalliita, hienoja, suolaisia ruoka-annoksia lakkoilusta ja oikeuksista tietävälle, masentuneelle väestönosalle suoraan kotiovelle.

Muotoillaanpa asia uudestaan.

Maahanmuuttajataustainen perheenisä kärrää talvipakkasella polkupyörällään työttömälle, työkyvyttömälle tai muuten vain kelvottomalle, suomalaisen koulutusjärjestelmän kasvattamalle, yksiössä asuvalle ihmisriekaleelle mäkkäriruoan kotisohvalle. Ruoan maksaa Kela.

Toinen maahanmuuttajataustainen ajaa Toyota Yariksella – joka ei voi olla mennyt katsastuksesta läpi mutta on silti – sushilounaan keskustassa sijaitsevan markkinointitoimiston ovelle. Kuski maksaa kuljetusmaksustaan auton huollot, bensat, parkkisakot. Toimistolta saavutaan villasukat jalassa ovelle hakemaan ruoat.

Tästä kaikesta Juhani nettosi ennätyksellisen kasan rahaa. Innovaatio, innovaatio! Ja nykyisin Juhani kirjoittaa voittajien lehdessä, kuinka tulla voittajaksi.

Lue lisää: HS Visio ja filosofia

Nousu, sota ja lasku

Laskun aika ei ole, vielä.

Eurooppa, Puutarha, sivistyksen, kukoistuksen, jalojen arvojen, demokratian, rauhan puolestapuhuja –  se tarvitsee tasaisin väliajoin annoksen kovia huumeita, suoraan suoneen. 

Sotaan valmistautuminen on huumetta, kovaa sellaista. Se tuottaa terävimmän, puhtaimman nousun.

Sotaan on mahdotonta valmistautua niin että sota vältettäisiin. Sota tarkoittaa laskua. 

Mutta sen aika ei ole vielä. 

Sota on se lääkehaitta, jonka Jumala on kaiken kattavaan sivistykseen sisällyttänyt. Näin lääke tulee  kumonneeksi oman vaikutuksensa.

Mutta aina on plasebovaikutus, potilaan oma hallusinaatio, harhakuva. Se tuntuu hyvältä.

EU:n ja Naton avulla yhdistetty Eurooppa ei ole omasta riippuvuudestaan päässyt eroon, vaikka pitkään niin luuli. 

Löytyi sittenkin uusvanha tapa hankkia tarvittavia tuotteita katukaupasta. 

Kun ainetta tarvitaan, sitä saadaan. Ja jos sitä on saatavilla, sitä kohtaan ilmenee tarve. 

Eturistiriitoja ei tarvita ennakkoehtona, ne voidaan keksiä, luoda. Sitä varten on eliitti. He saavat tästä palkkansa.

Yhdistetty eliitin Eurooppa saattaa osoittautua poliittisen historian yhdeksi vaarallisimmista projekteista. Maanosan patoutunut addiktio on nyt sullottu yhteen, jaetun hulluuden piiriin.

Eliitin kollektiivinen mielentila, jossa rauhanrahastosta tuetaan sotaa, on häiriintynyt pysyvällä, lopullisella tavalla. Lopullisuus tarkoittaa sotaa.

Sota tapahtuu, koska muutakaan ei voida eikä kyetä.

Pakoreittien markkinasta

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi.

Joutenolossa, jossa pakoreitit on visusti padottu, joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan sen, mitä tavallisesti alati pakenee rakentamalla aina vain lisää pakoreittejä.

On syntynyt mahtava pakoreittien markkina, jonka lumo etäännyttää joutenolosta. Markkina suosii tarpeetonta häsellystä.

Hautakammiot vuorataan kylmäverisen tehokkaasti ja järkevästi niin, ettei vahinkoa pääse edes vahingossa tapahtumaan. 

Kaiken keskellä olisi nähtävä jossain jotain mieltä, jotain, mitä kohti astella. Ja kuitenkin järki sanoo vain, että sitä, mitä kannattaisi tehdä, ei kannata tehdä.

Näyttäisi siltä, että kaikki on tehty. Että tekemällä tekisi vain hallaa sille, mitä on tehty. Näin on tilanne ollut pidemmän aikaa. Silti on tehty, hallaa.

Työtä ilmenee loputtomasti vain niissä hetkissä, kun työpaikalla muutkin ovat töissä. Kun on käynnissä sopivanhenkinen itseään ruokkiva, kollektiivinen puuhastelu.

Työ loppuisi sillä hetkellä, kun älyttäisiin olla avaamatta tietokonetta ja teamsia.

Samalla tavoin loppuvat pandemiat, kun lopetetaan testaaminen.

Ja yhtä lailla sodat loppuisivat, kun lopetettaisiin propagandan lukeminen.

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi. Ja töitähän on, rahaakin on.

Ne molemmat ovat mielikuvituksen tuotteita, systemaattisesti markkinoituja, siis kauppansa tekeviä.

Työ ja raha suojaavat joutenololta, mielentilalta, joka saattaisi tehdä ne tyhjäksi, ja jota siksi on siis paettava.

Ratkaisuksi on tarjottava kuplan etsimistä. Ja kun kuvittelee sellaisen löytäneensä, on siihen panostettava heti kuin hölmö, rakennettava itselle avovankila.