Kategoria: Mietteet

Paperilennokit

Kolmas maailmansota käydään paperilennokein, joita siirtolaiset taittelevat freelance-yrittäjinä.

Paperilennokkeja ilmatilassa, ilman tilassa, ilman tilaa.

Nyt on lupa ampua ne alas ilmasta. License to kill.

Ilma on täynnä hybridejä, kadut ja moottoritiet.

Ilmatilasta puuttuvat rajamerkit, se on pelkkää höttöä, eivätkä pilvet hattaraa.

Kolmas maailmansota käydään paperilennokein, joita siirtolaiset taittelevat freelance-yrittäjinä.

Hallinto-oikeus päätti niin. Siirtolainen elää digitaalisella alustalla eikä näe päivän loppuvan.

Sillä aikaa kantaväestö kuuntelee rasistisia puheita ja kaivaa rasistisen perusolemuksensa esiin.

Jokainen varustautuu ostamalla paperilennokkeja äpistä siirtolaiselta pilviyhtiöstä joka ei ole koskaan tehnyt voittoa muuta kuin voittamalla todellisuuden.

Valtiolliseen toimijaan uskotaan.

Pysyvässä hätätilassa reagoidaan jokaiseen ääneen, lietsotaan jokaista tuulenvirettä, ällistellään kaikkia loukkauksia yleistä lakia kohtaan.

Neljäs maailmansota soditaan äppejä vastaan freelance-siirtolaisilla, jotka ovat ainoita sotaan suostuvaisia. Heidät rekrytoidaan äpissä.

Muistisairaus

Kaikkien synapsien tuottaman energian adekvaatti säilytysmetodi.

Suurkaupunki tarkoittaa ylhäältä ohjattua muistisairaiden joukkokonstellaatiota.

On palattu puhtaiden alkuviettien tilaan keskelle viidakkoa, miljoonien ihmisten sekaan keskelle suojatietä, joka jatkuu.

Se on aika ilman kieltä ja kielellistä kommunikaatiota, pelkkiä alastomia reaktioita.

Koska kieli on aina muistiin painamista, ei muistisairaalla ole kieltä.

Että tarkistaa jokaisen sanan merkityksen ja tarkoituksen niin kuin se on yleisesti ilmaistu ja pyytää toista älyä tekemään älyn kanssa sen, mitä oli itse aikeissa älyn kanssa tehdä.

Mitä laajempaa on synapsien tuhoutuminen, sitä suurempaa on onnellisuus. Eläin ei tunne onnellisuutta.

Totaalinen informaatio saa voimansa ja energiansa kohteensa aivoalueiden lamauttamisesta. Kaikkien synapsien tuottaman energian adekvaatti säilytysmetodi.

Maailmassa, jossa kaikki on tiedettävissä, ei yksittäisissä aivoissa tapahdu mitään muuta kuin krooninen tulehdustila.

Yksi näkymätön keskusyksikkö, ei toimija, vaan todellisuus.

Muistinsa menettänyt tyhjä, rauhoittunut kallo on kaikkein parhaiten menestyvä yksikkö, riisuttu linkki.

Muistavien lopullinen ratkaisu julistetaan mutta sitä ei muisteta.

Totaalinen informaatio

Kaikki kokemus on informaatiota.

Mielikuvitusrahaa mielikuvitussotaan. Informaation patologia. Simulaation räjähdys.

Uhka, joka on niin todellinen kuin se on itse kerrottu.

Itse tuotetun todellisuuden ekstaasi ja aggressio, viimeinen oljenkorsi säilyä näkyvissä eli elävänä.

Sotilasjuntta, kroonisesti sairaan viimeiset harhanäyt.

Turvallistamisen sisäpoliittinen ulottuvuus ja ulkopoliittinen performanssi. Ja toisinpäin.

Maa, joka on näin vakuuttunut mielikuvitusvastustajastaan, on määritelmällisesti skitsofreeninen.

Tässä tilassa potilasta ei tule missään tapauksessa lähestyä vaan on annettava hänen toimia.

Kaikki on kiistämätöntä, yhtenäistä sulavaa virtaa, joka tekee ajattelusta mahdottomuuden. Järjestely hyväksytään välttämättömyytenä.

Uhan todellisuus on todellista todellisempaa.

Kokemus on aina todellinen, subjektivismia ei voi kiistää.

Kokemus on enää informaatiota. Kaikki kokemus on informaatiota.

Virukset, sairaudet, sodat, rauhat, valo, ilmasto.

Sotaa käy vain informaatio, joka on kaapannut kansantaloudet vaikutuspiiriinsä.

Informaation totaalinen sota tuottaa invalidinsa, itseään vimmaisesti järsivät traumaatikkonsa.

Koulutuksen ja kehityksen barbaria, jossa kaikki voidaan tietää eikä mitään ymmärtää. Tekoälyn eli laskelmoivan ajattelun puutarha.

Huumeiden käyttö yleistyy, mutta tosiasiassa on vain yksi huume vaihdettu toiseen.

Sodalla ei ole alkupistettä eikä loppupistettä. Vihollinen on rakennettu järjestelmään sisään eikä sen kanssa voi neuvotella.

Itse itselle tuotettu propaganda olisi julistettava maailmanperintökohteeksi.

Sodat, joita ei ole käyty, on käyty jokaisessa ruudussa.

Sodat, jotka on käyty, ei ole käyty.

Nyt valmistaudutaan sotaan, jonka uusin jakso on esitetty suoratoistona tilaajille jo ennakkoon.

Vajaavaltaisten luokkaretki

He ovat oikeuksistaan tarkkoja.

Änkyttävät vajaavaltaiset on pidettävä yhdenvertaisuussyistä istumassa pöydissä tai niiden reunoilla. He ovat oikeuksistaan tarkkoja. Tilan on oltava esteetön, turvallisempi kuin keskimääräisen tilan.

Heidät laitetaan istumaan kuin linnut orrelle, kehutaan heidän suuruuttaan ja omaa sekä sitten poistutaan huoneesta ja soitetaan sinne, missä on valta.

Heistä, joilla ei todellista valtaa ole, kuuluu loputon änkytys ja jankkaus, joka riepottelee kärsivällisyyttä. Halua heiltä ei puutu.

Eurooppa, onneton ja sekava vajaavaltaisten luokkaretki suurvaltojen maailmassa.

Kun tilaat yhden, saat bussilastillisen.

Sitten katseellasi etsiskelet noita ruskettuneita hahmoja, keksit perusteluita, mitä tuokin täällä tekee.

Ajatelevat että jos heitä on monta ja he änkyttävät kukin hieman eri rytmissä, tuo polyrytmiikka tekee heistä voimakkaan.

He aina keksivät jonkin tärkeilyn lajin kiihdytettäväksi niin, että sitten ei taas muusta puhutakaan.

Pakko heidät on kuitenkin aina kutsua, vaikka suuret johtajat tietävät, mikä sekasorto siitä syntyy.

Sanovat että maa puolustaa itsenäisyyttään mutta sitten neuvotteluihin saapuu kuorollinen poliitikkoja.

Mikä järjestely on tämä Eurooppa?

Eletään ajatuksessa että sodat aloitetaan ja päätetään tyhjiössä.

Moititaan osapuolta kun se ei lopeta sotaansa.

Kukaan ei katsonut karttaa.

Nyt sitten yritetään saada kaikki irti siitä pienestä lohdutuspalkinnosta, osallistumismitalista ja tullaan samalla paisuttaneeksi tuo palkinto sellaisiin mittoihin, että se valuu lattialle.

Muistisairas ei muista enää vuodentakaisia tavoitteitaan. Kun tavoite asetetaan aina ad hoc suhteessa mahdolliseen palkintoon, voidaan kadut täyttää voitonparaatilla.

Ja niin eurooppalainen poliitikko arvioi tilanteen jäävän kytemään Euroopan ja Venäjän välillä, mikä on erityisen nerokkaasti sanottu, koska poliitikko itse edesauttaa ennustuksensa toteutumista.

Vähempi puhe olisi suurin rauhan askel.

Sodan voittaja ja hymy

Politiikan pohjalla lymyää raaka voima.

Sodalla ei ole voittajaa mutta se, joka sodan voittaa, ei pysty pidättelemään hymyään.

Kun pitkä jännitys ja taistelu kääntyy omaksi eduksi ja kun vastapuoli osoittaa nöyryytensä voittajan edessä, on siinä mukava paistatella valoissa.

Ei maailma ole miksikään muuttunut. Sodan sisällöt ovat uudistuneet, eivät nekään sittenkään järisyttävästi, eikä muoto ole kokenut mitään muutoksia.

Politiikan pohjalla lymyää raaka voima, joka loppuviimein muiden keinojen loputtua valjastetaan käyttöön. Se, joka niin joutuu tekemään, saattaa olla heikoilla, mutta jos taas voima osoittautuu keinoksi saavuttaa yliote, asetelma kääntyy.

Ei tästä hulluudesta voi koskaan päästä eroon. Onneksi sota on sen mittaluokan hulluutta, että siihen aina ryhdytään.

Sanotaan, että alueita ei voi luovuttaa, koska perustuslaki kieltää moisen toiminnan.

Joka näin sanoo, ei oikein ymmärrä asiaansa, vaikka perustuslakinsa hyvin tunteekin.

Että jos toinen on ryhtynyt hyökkäämään ja valloittamaan alueita, niin että se valloituksensa jälkeen sitten luopuisi päämääristään sen nojalla että valloitetun alueen perustuslaki sanoo yhtä taikka toista, niin saisi olla melko mahtava laki, joka valloittajan pysäyttäisi.

Eikä laki itsessään merkitse mitään vaan miekka. Mutta miekkaa ei kansainvälisessä järjestelmässä ole. Siksi lakiin vetoaminen on, jos ei tyhmyyttä, niin ainakin ajattelemattomuutta.

Jos haluaa hymyillä, on joko hymyiltävä väkinäisesti ja puhuttava yleisölle musta valkoiseksi, tai sitten vastattava voimaan kovemmalla voimalla.

Ei tämä asetelma ole miksikään muuttunut. Mikään ei koskaan muutu.

Maailmanhistoria on sodan voittajien historia. Sotia voi hävitä mutta niitä ei kannata hävitä niille, jotka kykenevät kirjoittamaan historiaa.

Suur-Ruotsi

Suuralueiden maailmassa vain riittävän suuret mutta kulttuurisesti eheät yksiköt voivat selvitä.

”Kaikki kansat kaikkialla aina sijoittavat itsensä maailman keskukseen – jos voivat tehdä sen vapaasti. Jos eivät tee niin, kertoo se poliittisesta tai kulttuurisesta alistussuhteesta.”

– Yu-fi Tuan

Pohjolassa on tosiasiassa vain yksi suuri kansa, yksi suuri kulttuuri, joka sielullisten kykyjensä puolesta yltäisi suurvaltiuteen ja jonka olisi sellainen asema ehdottomasti itselleen haalittava.

Suuralueiden maailmassa vain riittävän suuret mutta kulttuurisesti eheät yksiköt voivat selvitä. Pohjolan suuralueella olisi öljyä, se olisi strategisesti keskeisellä sijainnilla, mikä tekisi siitä kokoaan suuremman toimijan.

Norjan öljyrahastoissa riittäisi hyvinvointia vuosikymmeniksi koko väelle.

Eurooppa on alueeksi liian hajanainen ja köyhä. Yksittäiset valtiot yksinään liian voimattomia.

Allsång på Skansen todistaa, että Pohjolan kulttuurinen ydin on Ruotsissa. Ruotsi on kulttuurinen suurvalta: itsevarma, puhtaalla itsetunnolla ruokittu, vailla sukupolven ylittäviä kansakunnallisia traumoja.

Ruotsi on edelleen suuri niin kuin kaikki suuret ovat ikuisesti suuria. Suomea ei ole olemassa.

Pienet voivat yrittää olla olemassa. Suomi yritettiin keksiä ja saada hengittämään mutta ikuiset asiat eivät synny yrittämällä. Nationalismin ansaan lankesi moni.

On saatu aikaan pelokas, velkainen ja alati maineestaan huolestunut, ahdistunut eläin. Historian traumoja eletään uusin reseptein aina uudestaan: tällainen eläin joutuu neuroottisesti todistamaan olemassaoloaan, nykiä suurempiaan hihoista, sen sijaan että se vain olisi ja antaisi muiden tulla luokseen.

Miksi Ruotsin suurvalta sitten tällä kertaa välittäisi puolustaa Suomea vääjäämättömässä sodassa itää vastaan?

Välialueilla on tapana joutua suuriksi raja-aidoiksi. Suomi voisi pelastaa itsensä joutumasta joutomaaksi, tallottavaksi sotatantereeksi sanomalla: me emme ole Suomi vaan Ruotsi, olemme aina olleet – rehellinen suurvallan periferia, vilja-aitta.

Tahto olla jotain muuta ei suinkaan syntynyt tahdosta olla muuta vaan kyse oli puolustusreaktiosta, jonka sai aikaan silloisen miehittäjän toimet.

Miehittäjä oli tehnyt periferiasta ensin näyteikkunan, rakentanut prameita kortteleita. Se oli osa suurta harhaa, yksi luku haitallisten vieraseliöiden joukossa.

200 vuotta on eletty harhassa, suuressa petoksessa. Se pitäisi uskaltaa sanoa lahden molemmin puolin.

Hukkuva ihminen

Pilveen siirretty tyhjä pää

Hukkuva ihminen on äänetön, rauhaisa eläin, joltakulta katoava, jolta kulta katoava.

Hän on hukkunut kaikkeen siihen sälään, jolla ehti elämänsä täyttää, päivänsä hävittää oikeaoppisesti kierrättämällä.

Tuli toinen samanlainen, uusiokäytti päivät.

Uusiokäytti.

Informaatiota, informaatiota, informaatiota.

Hän halusi varmuutta, hän luotti keinotekoisiin älyihin. Hänen oma älynsä oli luonnollinen, luonnollisen huono, vähän käytetty eli kierrätettävissä oppien mukaisesti.

Informaatiota.

Kaikkien mahdollisten aistien yliärsytys ja tukahduttaminen. Hukkuva ihminen on unohtanut monia aistejaan.

Informaatiota.

Rytmi, valo, analyysi, mielipide, teksti, video, täydellinen harmonia, kaikin olemassa olevin perustein täsmällisesti syötetty syöte.

Informaatiota.

Kosketus tuleen ja hämmentyminen: mitä on kipu? Pilveen siirretty tyhjä pää, jonka koko mahtuu ilmaiseksi tarjottavan palvelun tiedostomittoihin.

Ryhtyisit pysähtymään ja heti tulisi veloitus. Älä säilö edes kurkkuja.

Hukkuva ihminen toivoo enää nukkuvansa.

Uusi brändi

Brändiämme on nyt saatettu uuteen uskoon.

Teille jokaiselle tiedoksi,

Brändiämme on nyt saatettu uuteen uskoon; edellinen usko kävi vanhaksi. Saatto tapahtui rauhallisissa merkeissä, niiden sisällä.

Moitimme uudessa uskossa tuotteistamista, jota on ryhdytty harjoittamaan. Sen sanomalla kuitenkin vain vain jatketaan tuotteen tuotteistamista uudella tavalla. Ad infinitum.

Ihmisen sijaksi on jäänyt itsen tuotteistaminen, rakentaminen erityislaatuiseksi. Sillä hän tekee itsestään tasalaatuisen, standardin mukaisen. Pelkkä oleminen ei riitä, hiljaisuus on kuolemaksi. Tyhjyys haisee tyhjyydeltä. Tilanne on hyvin ahdas.

Pelko polttaa ihmisen molemmista päistä. Metsässä ei tapahdu mitään.

Olkoon tämä maailmaan lankeamista. Olkoon tämä Das Man. 

Kuuluminen ja kuuluvuus

Jumala on kuuro.

Kaikki kuuluu kaikille. Jos jokin ei kuulu jollekulle, kyse on suuresta rikoksesta.

Entäs he, jotka eivät kuule?

Paras ja kattavin kuuluvuus on suurissa kaupungeissa. Katveessa asuville ei kaikki kuulu. Mutta kuka heitä kuulisi – heitä, joilla on kaikkein vähiten kuuluvuutta?

Kuka ylipäätään määrää ja määrittää, mikä kuuluu kenellekin?

Ihminen ei kuulu tähän maailmaan. Hän eksyy sinne kerjäläiseksi. Eivätkä muut kuule hänen huutoaan.

Jumala on kuuro. Hän kuuroutui kuuntelemalla raskasta musiikkia liian kovalla äänenvoimakkuudella.

Jos ihminen jotain saa, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä hänelle kuuluisi tai olisi kuulumatta.

On yhä mysteeri, miten ja mistä syntyvät ne sanat ja lauseet, joita kuuluu toistaa kellontarkasti kuin papukaija.

Loppuvuosi kysellään jälleen kuulumisia.

Poliittinen liike

Liike tekee sitä, mitä liike tekee.

Tämä liike ei ole poliittinen. Katsokaa: jalkamme, kätemme ja lippumme liikkuvat rytmisesti, ei-poliittisesti.

Näin sanotaan, mutta liikkeen poliittisuus ei ole koskaan liikkeen sisällössä vaan itse liikkeen olemassaolossa.

Liike, joka on olemassa, on aina poliittinen, koska liike olemassaolollaan tekee vähintään sen erottelun, ketkä ovat liikkeen puolella ja ketkä sitä vastaan.

Liike ei voi paeta poliittisuuttaan, koska se ei voi sisällyttää siipiensä alle myös heitä, jotka eivät suostu liikkeen siipien alle istumaan. Siksi liikkeen olemassaolo tarkoittaa vähimmäiserottelun olemassaoloa.

Ja vaikka liike itsessään ajaisi erilaisten erottelujen purkamista, liike luo olemassaolollaan uuden erottelun. Siksi liikkeen sisältö on sen poliittisuuden kannalta yhdentekevä.

Vaikka liikkeen päämäärä olisi kaikkien poliittisten erottelujen poistaminen ja ihmisten yhdistäminen yhteisen ihmisyyden lämpimään syliin, olisi tuollainen liike mitä poliittisin.

Jos pasifisti ei tartu tarpeen vaatiessa aseeseen liikkeensä nimissä, ei hän ole tosi pasifisti.

Liike kaikista heikoiten sietää heitä, jotka eivät liikettä tue. Ja niin on oltava.

Tämä koskee korostuneesti kaikkia sellaisia liikkeitä, jotka julistavat ei-poliittisuuttaan. Samalla liike tekee sitä, mitä liike tekee: poliittisuutta.

Vain hyvien asioiden ajassa on erityisen vaikea käsittää ihmisiä, jotka eivät ole hyvien asioiden asialla.

Tulkoon jokainen liike juhlimaan poliittisuuttaan.

Liike on lääke.

Lääkkeet tappavat.