Mikä susta tulee isona?
Aikamme ja kulttuurimme tilaa voi kuvata eräällä tietyllä sanalla niin, että tuo sana kattaa kaiken sen, mitä tarvitsee tietää ja ymmärtää ajastamme ja kulttuuristamme.
Sana on ruinaaminen. Kulttuurimme tila on se, että ihmiset ruinaavat toisilta ihmisiltä rahaa ilmaisista ”tuotteista”, ”sisällöistä” tai ”palveluista” – toisin sanoen: peräkkäisistä, tyhjistä merkeistä –, jotka on sijoitettu siihen suureen likasankoon, jota internetiksi kutsumme. Myös raha sijaitsee internetissä. Rahaa ei ole.
Tapoja ruinata on monia, mutta kaksi niistä vaikuttaisi olevan kovin suosiossa. Ensimmäinen on se, että pyydetään kuulijoita taikka lukijoita tukemaan sisällöntuottajaa rahallisesti jonkinlaisella jäsenyysjärjestelyllä, joka perustuu kuukausilahjoitukseen taikka vastaavaan. Periaate vastaa sitä, mitä olemme nähneet esimerkiksi kehitysapuun lahjoittamisen yhteydessä.
Sääli.
Puuttuu enää vuosittain järjestettävä massiivinen tukikonsertti ja show, jossa kaikkien tuntema hassunhauska tv-hahmo vierailee vakavalla mielellä – otettuaan tietenkin tarvittavat rokotteet ennen reissua – ruinaajan arkielämässä, siis tämän kotona, ihmettelemässä ja säälimässä sitä, kuinka heikkoa on ruinaajan elämä.
Elämä ruinaajalle!
Sääli ja sääliä lietsova kulttuuri tuottaa voimattomuutta, voiman menetystä. Siitä me kärsimme. Nautitaan siitä.
Toinen tapa ruinata on se, että sisällöntuottaja esittelee vitamiineja, lisäravinteita, vitamiinivesiä, lisäravinnejuomia, proteiinipatukoita, vitamiinipatukoita, proteiinikapseleita, kasvoille suihkutettavia elektrolyyttivalmisteita, yön ajaksi kasvoille asennettavia proteiiniunimaskeja taikka muuta vastaavaa, hintavaa terveystilpehööriä osana sisältöään. Se kannattaa, koska sisällön kuluttajat ovat kauan sitten menettäneet kyvyn ja mahdollisuuden syödä oikein ja ravitsevasti.
Laajassa mielessä kyse on mainostamisesta, siis manipuloinnista, mutta se muuttuu hirveän hyväksyttäväksi ja lähestyttäväksi, kun manipuloija on itse sisällöntuottaja, joka tuntee yleisönsä ja pystyy siksi kertomaan heille just sellaisista tärkeistä tuotteista, joita just hänen kuulijansa tarvitsevat. Mitä hyväntekijöitä!
Mikä susta tulee isona?
Kun ihminen muuttui turhaksi, sille annettiin tietokone, kamera, mikrofoni ja internet. Sitten ihminen luuli taas olevansa tärkeä. Luuli väärin, mutta älkää kertoko sitä ihmiselle – saattaa menettää mielenterveytensä, jota ei koskaan omistanut.
Ihminen alkoi täyttää internetiä sellaisella tahdilla, että uusia datakeskuksia nousi kuin sieniä sateella. Ei se internettikään mikään loputon ole eikä se missään pilvessä sijaitse!
Sitten tärkeä ihminen luuli, että hän tekee tärkeää työtä – että häntä kuunnellaan, hän on vaikuttaja, hän on merkittävä, hänellä on seuraajia, kukaan ei tunnista häntä kadulla, koska kaikki seuraavat häntä koko ajan somessa. Kyllä hänen pitäisi saada ansionsa mukaista rahallista korvausta, siis toimeentuloa, tekemästään työstä. Luuli väärin.
Ihminen alkoi ruinaamaan, internet täyttyi ruinaavista ihmisistä.
Hei! Tässäpä tänään tosi mielenkiintoinen podcast-jakso aiheesta filosofia, mutta sitä ennen kerron tällaisesta elektrolyyttijuomasta, jossa on kaikkea, mitä tarvitset (kun siis syöt huonosti) eikä mitään ylimääräistä! Ja nyt takaisin filosofiaan!
Ruinaamista voi nykyisin opiskella korkeakoulussa, jos on onnistunut ensin ruinaamaan riittävästi rahaa, siis paljon. Kovin korkealla ei koulu ole, eikä kulttuuri, mutta kukapa tässä olisi mitään tai ketään arvostelemaan. Aikamme on nyt tällainen, iloitkaa siitä.
Mikä susta tulee isona?
Ruinauskulttuuri paikallistuu siihen kehityksen huippupisteeseen, että mainosta ei enää erota ihmisestä. Ruinaaminen ja mainostaminen sulautuvat osaksi muuta sisällöntuottajan mönjää niin, että vitamiinivellien mainostaminen kuulostaa hyvin luontevalta osana podcast-jaksoa, jossa käsitellään uusliberalismia ja Marxin kapitalismikritiikkiä.
Mikään ei ole mitään.
Erottelukyky häviää. Menetämme kyvyn ymmärtää asioita, ilmiöitä ja niitä koskevaa kritiikkiä kirjaimellisesti. Ihminen täyttää aistinsa mönjällä ja jos kokee riittävästi empatiaa, siis sääliä, ryhtyy kuukausilahjoittajaksi. Järjestelmä sulauttaa kaiken itseensä, myös järjestelmää koskevan kritiikin ja tätä järjestelmää koskevan kritiikin kritiikin.
Peli on pelattu.
Mikään ei ole mitään.
Empatia, siis sääli, on vaikea laji, internetissä.
Poistukaa internetistä, poistakaa internet. Hävitkää, kadotkaa. Keksikää sitten jotain muuta tai lopettakaa kaikki. Ihan sama.
***
Pliis, harkitsethan ryhtymistä sisältöni tukijaksi, edes pienellä summalla. Alle 100 euron lahjoituksia en ota vastaan. Konserttia en ole järjestämässä. Kotiini en päästä ketään.