Avainsana: informaatio

Fragmentum

Teette hei laatucontenttia

Jumala tässä moi

En valitettavasti ehdi teidän podiinne vieraaksi

Mut tuen teitä hei patreonissa hei

Ostan hei teiä paidan teiä fanikaupasta

Teette hei laatucontenttia

ceellä

Jaan hei tota teiä matskuu frendeilleki, Jeesukselle ja Saatanalle

Tärkeit teemoja hei tuotte hei

Ja hyvä hei et mustaki puhutaa välillä

Ja siit paksusta kirjasta ette vittu tiiä mikä duuni siinäki oli

Oli pitäny hei eka luoda valoja ja sellasta

Sit piti niiku koko ajan ilmestyy

Niiku iha kaksneljäseiska tyylii

Ennen kalentereit ja kelloja ja niit et kelatkaa

ääääääääääääääääääääääääääää

Näistä merkeistä tunnistat merkit

Autoimmuunisairaiden avoparantola.

Tänään alkaa päivä ohjelmoinnilla.

Ihminen vailla ulkoista päämäärää on sisuskalujaan jäytävä diagnoosineurootikko. Sisäisen ja ulkoisen informaation yhteisvaikutus synnyttää kehän, jossa ainoa todellisuus ovat omat hengenliikkeet.

Hyvinvoinnin pahoinvointi. Autoimmuunisairaiden avoparantola. Ajattelu riisuttu kaikesta ajattelusta.

Se informaatio myy, joka myy.

Näistä merkeistä tunnistat, että luet liikaa näistä merkeistä tunnistat tyyppisiä artikkeleita. Että siitä on tullut haitallista. Haitta on hyödyn vastakohta. Mitä haittaa on haitasta?

Merkkien on oltava tietyssä järjestyksessä, jotta ne luovat merkityksiä. Diagnoosit ovat merkityksiä. Markkinat perustuvat halujen uusintamiseen.

Kuinka kaipaakaan lohtua ja rapsutusta.

Näistä merkeistä tunnistat tyyppisten artikkelien lukeminen on ihmiselle luontaista toimintaa, mutta liiallisella altistuksella on kääntöpuolensa.

Jos lukee toistuvasti artikkeleita, jotka kehottavat tunnistamaan itsessä sellaisia merkkejä, että lukee liikaa artikkeleita, joissa kehotetaan tunnistamaan itsessä merkkejä, saattavat tunnusmerkit täyttyä.

Näin kertoo tohtori ja tutkija. Yliopistosta. On taas tiede osoittanut tärkeytensä.

Lisää tutkimusta tarvitaan. Energiaomavarainen järjestelmä perustelee hyödyllisyytensä itsellään.

Sanaa ei saa rajoittaa: yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Mitä yleisö tietää, se yhteiskunnassa tapahtuu.

Olisi nyt tutkittava sitä, kuinka ulkoinen informaatio saa yleisönsä luulottelemaan itsessään merkkejä, ja sitten uutisoitava siitä kuten kaikesta muustakin, niin ongelmamme olisivat ratkaistut.

Tästä pelistä hyötyy niin moni, mutta se on hyödytöntä.

Viestinnän opas, aloittelijoille

Valitse ensin kohteet, joille et kommunikoi, äläkä kommunikoi muille.

Rationalisoi kaikki prosessit, niin voit hallita niitä. Muista, että jokainen merkki kääntyy.

Siinä kehityksen vaiheessa, jossa monimutkainen, uloshengitettävään ilmaan, äänihuulten ja suun alueen lihaksiston hienovaraiseen yhteistyöhön perustuva järjestelmä alkaa tuottamaan äänteitä, opettele rajoittamaan niiden ulospääsyä.

Pura kertyvä paine hengittämällä pussiin nopeassa rytmissä ja huido käsillä.

Opettele ymmärtämään, että tragedioita on kolmea erilaista: sinut ymmärretään, sinua ei ymmärretä tai sinut ymmärretään väärin.

Sinua ei ymmärretä oikein.

Sinä olet törmäilevien ovien ja kaatuvien seinien luoma sinfonia, hetkellinen synteesi, kakofonia.

Jumala laittoi nämä oliot törmäilemään pellolle keskenään. Pellolla olisi tilaa, mutta hullut ovat silti päättäneet törmäillä. Päätöksistä ei ole kirjallisia todisteita.

Törmäillä on pehmennetty verbistä törmätä. Törmätä kuulostaisi liian jyrkältä.

Ihmiset törmäävät toisiinsa vain autossa, ja silloinkaan eivät ihmiset törmää vaan autot. Autolla on tahto törmätä. Auto on autonominen.

Älä kommunikoi hienoilla termeillä äläkä muutenkaan. Opettele ne kaikki ulkoa, listaa seinälle ja kehu itsellesi erinomaisuuttasi.

Hypi paikallaan ja potkiskele vesilätäkköä kiukkuisena kumisaappaat jalassa silloin, kun sinua ei ymmärretä.

Kasvata sipuliin uusi kerros, kun sinut ymmärretään.

Kun sinut ymmärretään väärin, palaa kohtaan yksi.

Asiat

Lopetan elatiivimuotojen käytön koska en enää kerro asioista puolta taikka yhtä vaan ne kaikessa kokonaisuudessaan.

Neuvotteluja käytiin elatiivimuotoja edustavan tahon kanssa mutta he totesivat etteivät myönnä käyttöoikeutta taholle joka kertoo asiat kaikessa täydellisyydessään koska silloin järjestelmä muuttuisi sisäisesti ristiriitaiseksi.

On parempi kertoa asiat kokonaisuudessaan sanomalla riittävän vähän. Kun niin tekee vastalauseita ei synny.

Että sanoo kaiken ja ei mitään ei aiheuta intohimoja. Silloin ei saa kehuja eikä moitteita jolloin verenpaine pysyy hallinnassa.

Pilkku on kallis hyödyke ja talous on nyt ahtaalla kuin se konkreettisesti olisi ahtaassa tilassa ahdistettuna saatteko sen mielikuvan saatteko.

Tässä nyt ne asiat ovat.

Kaikki on tiedettävissä jos tietokyky ei ole rajallinen.

Jos tietokyky on rajallinen sillä on rajat.

Missä ovat tietokyvyn rajat ja kuka ne on piirtänyt.

Voiko sitä kutsua piirtämiseksi.

Minulla ei ole varaa edes kysymysmerkkiin.

Asiat ovat olioita ja oliot voivat olla ideoita tai materiaa.

Huono idea on huono olio eli huono asia mutta sekin kannattaa hyödyntää jotta olisi resurssiviisas.

Kun ymmärtää ihmisen yksinkertaisuuden ja sen että olemassaolomme suuntautuu kohti tuhoa ovat asiat ymmärrettäviä.

Resurssiviisaudella voi hidastaa tuhoa siis sen saapumista.

Tuho itsessään ei ole nopea tai hidas koska se ei liiku vaan tapahtuu.

Siinä ovat asiat. Nyt lopetan koska jokainen merkki on liisattu transnationaaliselta korporaatiolta.

Juhlitaanko pride-viikolla myös transnationaalisia korporaatioita.

Halveksuttavimmasta miehestä

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen.

Niin oli aika vaihtunut, päivä kääntynyt ja vesi puhdistunut.

Synnytti todellisuus maailmaan miehen, josta oli tuleva halveksuttavin mies. Hän, jota vanha tönii kaupassa, hän, jonka päälle nuori ei ymmärrä sylkäistä.

Halveksuttavin mies ei saa osakseen edes halveksuntaa.

Kerran suuri, itse kasaamansa keon päällä, sieltä hän katsoi ylös ja alas. Hän näki todellisuutensa kuten sen tiesi ja kirjoitti. Ja niin todellisuus muuttui kuten hän sen tiesi ja kirjoitti.

Sitten tuli todellisuus, kahmaisi miehen sisäänsä sillä, jonka mies oli itse luonut. Mies, sisään kahmaistuna, lyö paksua seinää, lyö sitä, ja murtaa oman kätensä.

Mies yrittää epätoivoisesti sopeutua maailmaan itse luomansa hirviön kanssa vain todetakseen itsensä liian hitaaksi ja kömpelöksi. Hän taistelee hirviötä vastaan muuttumalla itse hirviöksi.

Minä kerron teille halveksuttavimmasta miehestä, lehtimiehestä.

Tuo mies keksi luoda informaation, huumeen, jota ihminen piikittää palkitsemisjärjestelmälleen, koska mikään muu ei häntä voi enää palkita.

Tuo mies jakoi addiktiota torilla. Hän rakensi mekkalan, kokosi kansanjoukot, yhdisti ja erotti myyteillään.

Uskotteko, hän kutsui itseään neljänneksi valtiomahdiksi. Mikä on sellainen valtiomahti, joka saa myydä oopiumia?

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen ja sytytti sillä koko rakennuksen tuleen. Kuten kaikki suuret keksijät, mies nosti itsensä koko todellisuuden yläpuolelle.

Hurmioitunut tori-ihminen halusi osaksi tätä sykkivää virtapiiriä. Hän ojensi kätensä, pyysi sen sitomaan kahleilla, jotka eivät irtoaisi.

Halveksuttavin mies teki tapahtumisesta simulaation ja simulaatiosta tapahtumisen. Maailma jäsentyy lineaarisesti – siinä ihminen on eheän ketjun loppupiste, joka nielee sisäänsä virtapiiriin syötetyt annokset.

Hän kutisti maailman sormenpään kokoiseksi, kadotti erot, etäisyydet, kontrastit ja teki tämän kaiken standardisoinnin eli vapauden nimissä. Päiväuntaan riippumatossa hän kutsui riippumattomaksi.

Katso tätä sairaan tervettä kansaa, jonka ei tarvitse enää edes kättään ojentaa!

Ja kuuletko, kuinka mies, tuo halveksuttavin mies, nyt riutuu lahoavassa tuolissaan. Hänen luomansa myytit ovat tuhoutuneet, hänen kekonsa on varastettu hänen altaan.

Yhä mies kirjoittaa, mutta jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen hänen kynänsä katkaistaan ja viskotaan kuohuvaan koskeen. Ja paperi on niin kallista, että mies joutuu kirjoittamaan ihoonsa.

Siihen hän kirjoittaa tuskansa, elämäntarinansa, pelkonsa, koska ei muusta kykene enää kirjoittamaan.

Niin on päättymässä halveksuttavimman miehen tarina.

Tekoäly ja vapaus

Tämä on testi siitä kuinka hyvää tekstiä tekoäly tuottaa.

Sieltä tänäänkin saapuvat tuomionpäivää julistavat ratsastajat, ylväinä horisontista, tuovat sanaansa, huutavat megafoneihinsa, poistuvat nopeasti lentolehtistensä kanssa.

Että huominen on tuomittu mustalla värillä värittömäksi, maalattu ennustuksilla toteutuvaksi. Nämä tuomionpäivän tomppelit tietävät, sillä he ovat nähneet ne vuosikymmenet jotka ovat oikeita ja aitoja vuosikymmeniä.

Niitä edelsi kurjuus, niitä seuraavat ajat päättyvät. He sanovat ja me kuulemme, ihmisen aika on tuleva tien loppuun.

Heillä on viesti: ensin on viety ihmiseltä mekaaninen työ tehtaissa, sitten mekaaninen työ toimistoissa, ja nyt viedään luova työ, ajatustyö, älyllinen työ. He puhuvat työstä, niin ahtaita he ovat.

Ihmistä ei tarvita enää luomaan taidetta, musiikkia, proosaa, runoja koska kone tekee nopeammin, paremmin, enemmän niin että markkina syö ihmiseltä elintilan.

Niin ahtaita he ovat että eivät mahdu hengittämään.

Tuomionpäivän tomppelit ymmärtävät mistä puhuvat eivätkä ymmärrä puhumaansa. Elävät siinä itse rajaamassaan maailmassa joka tuhosi ihmisen luovan toiminnan alistamalla sen kulutushyödykkeiden tuotantoketjun osaksi.

Sai aikaan kaiken latistumisen, voimattomuuden.

Ja eivät käsitä sitä, että kone vapauttaa, irrottaa ihmisen tästä taannuttavasta ketjusta.

He jotka horisontista ratsastavat eivät ole ihmisen luovan toiminnan asialla vaan markkinoiden asialla. He pelkäävät menettää asemansa jonka he menettävät.

Se on mahdollisuus joka ihmiselle tarjotaan. Kone tulee kyllästämään markkinat. Ja ihminen – ihminen voi jälleen luoda, vailla markkinoita, vailla pennejä, vailla huolta löytääkö tekele yleisönsä.

Ei löydä, eikä pidä.

Luovat, nouskaa urheina sorron suosta, lukujen kahleista.

Tämän tekstin on kirjoittanut tekoäly. Kirjoittanut kuin ihminen, merkki, sana, ajatus kerrallaan.

Tekstin myyvät markkinat. Korporaatio kerää voiton, kansa maksaa tappion.

Olen arkistoinut kaikki sopimukset

Sopimusten sisältö on salainen.

En suostu hyväksymään näitä ehtoja. Kuka on ne kirjoittanut?

Kuinka monta kertaa on hyväksyttävä jotta tulisi hyväksytyksi?

Sodan hävinnyt osapuoli ei sanele ehtoja. Voittajan ehdot ovat uuden sodan siemen.

Mikä sota, ketä vastaan, joko se loppui, niinpä.

Jos hyväksyn, en tosiasiassa hyväksy vaan esitän hyväksyväni. Niin voi pärjätä.

Synnyn tähän maailmaan ja sitten minulta odotetaan jo hirveästi.

Luen kaikki ehdot ennen kuin hyväksyn ne. On tiedettävä mihin on ryhtymässä. En ryhdy koska aikani kului.

En muista kaikkia allekirjoittamiani sopimuksia mutta näin paljon niitä ei ole. Olen arkistoinut ne kaikki ja noudatan niitä kaikkia

mikäli ne ovat yhä voimassa tai niissä on optio jatkokaudesta. 

Elämä on sopimus joka tehdään Entiteetin kanssa. Hän pitää hallussaan veto-oikeutta.

Liitto ei suojaa sopimuksia jotka koskevat elämää. Elämästä ei ole liittoumaksi koska elämä ei ole intressi eikä aate.

Jos niin olisi, tilanne olisi käsitettävä huonoksi.

Elämä sanelee työehtosopimuksen. Sitä vastaan voi lakkoilla jos kykenee lopettamaan.

Lakko-oikeus on luonnonoikeus eikä sitä voi viedä. Luonto myöntää oikeuksia, ei omista niitä.

Oikeuslaitos ei käsittele luonnonoikeuksia.

Lakko, lakata, lopettaa. Ihminen voi aina lopettaa. Sen edessä kaikenlainen totalitarismi seisoo tyystin voimattomana.

Vai voiko?

Näitä ehtoja en hyväksynyt. Piirsin ne kattoon.

Maaorjista, joille on myönnetty hallintaoikeus kahteen lehmään

On omistettava jana, jolla on suunta, jota kuvastaa nuoli.

Entiteetti, joka kanavoi kuluttamaamme informaatiota, hallitsee maat ja mannut. Käpyäkään et mailta myy ilman lupaa.

Entiteetti ilmestyy tasaisin väliajoin maaorjan tiluksille, tarkistaa kuinka on maidensa ja orjansa laita. Kahvia ei tarvitse kiireiselle keittää.

Maaorjaltaan pullottaa hikipisaratkin, myy ne, informaatioksi.

Mutta tärkeintä ei ole omistaa informaatiota. Se on huono omistettavaksi. Informaatio rimpuilee eikä pysy aitauksessa. Se lipeää otteesta ennen kuin on omistaja ehtinyt siitä laskuttaa. 

Laskutettavaa se kerryttää niukasti, jos ollenkaan. Niukkuuden lait eivät päde, siksi markkina köyhdyttää informaation omistajat.

Heistä tulee maaorjia. He saavat tilan, maat ja kaksi lehmää mutta ovat tilivelvollisia entiteetille.

On omistettava jana, jolla on suunta, jota kuvastaa nuoli. On omistettava prosessi, jossa informaatio kulkee, pisteestä A pisteeseen B.

Se on kuin omistaisi sähköverkon mutta ei myisi sitä sijoittajille, ulkomaille, vaan pitää sähköverkon itsellään, koska se kannattaa, se tuottaa. 

Entiteetti voi tuottaa ja uusintaa itsensä vain monopoliasemassa. Hallitsemalla sitä, missä kaikki ovat, missä maailma tapahtuu, asema rakentuu.

Entiteetti tarvitsee maaorjansa tuottamaan informaatiota, janalle jolla on suunta jota kuvastaa nuoli joka osoittaa kohti toista maaorjaa. Orjat on pidettävä hengissä.

Uuteen päivään herätään. Se on kylmä.

Historia ja neuroosi keksintöinä

Poliittinen aloite: historian opetusta on lisättävä, ihmisoikeudeksi.

Hitleristä ja Stalinista kirjoittaminen ei poistu muodista, ei vaikka muoti poistuisi. Parhaalta se maistuu, kun heitä verrataan tämän ajan diktaattoreihin eli presidentteihin. Silloin sillä myydään ostovoiman heikkenemisestä huolimatta.

Ja siksi.

Siinä mennyt koetaan menneenä ja nykyisyytenä, ennen kaikkea nykyisyytenä. Siten nykyisyyttä on lohdullista ja helppolukuista katsoa.

Suoratoistopalvelut ja muu informaatioviihde ovat tehneet Hitleristä ja Stalinista kuolemattomia. Hologrammit heistä kiertävät nykyhetken keskuudessa.

Heistä voi kirjoittaa uusia tietokirjoja, ne myyvät, koska länsimainen ihminen on kiinnostunut historiasta. Historia häntä ei kiinnosta, hän kuluttaa.

Historia auttaa ymmärtämään nykyhetkeä, jota ei voi ymmärtää ilman historiaa, koska historia seuraa nykyhetkestä. Historia on ehdotonta, nykyhetki kaikkein ehdottomin.

Yhtäaikaa hylätään historia ja pidetään se ennennäkemättömällä tavalla hengissä ja voimissaan, projekti kuuluu. Historia on vuoristorata, tyhjennetty ja puhallettu tila, heliumilla täytetty Hitler-vappupallo. Meillä on pakkomielle sitä kohtaan.

Pakkomielle voi tuottaa sen tason järkevyyttä, joka vakuuttaa ja vetoaa samanmielisiin. Ehdottomasti se tuottaa tehokasta julkisen mielipiteen muokkaustyötä.

Historian poliittinen valjastus toteutuu näin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Että terroristien kanssa ei neuvotella, on tiedettävissä vain historian avulla.

Neuroosi tarkoittaa sitä, että mennyt trauma estää nykytilanteen näkemisen. Vihollisen nauttiessa samasta mielentilasta lopputulema voidaan arvata.

Se on loppu, joka ei lopu. Ellipsi, inertia, vaunu joka ei menetä liikettään.

Historian hologrammien edessä voidaan kaikin luvin olla katsomatta vallitsevaa tilaa, nykyhetkeä. Vaan aistia ja arvioida sitä hologrammien kautta, on kuin tietäisimme, mitä tapahtuu ja mikä seuraa.

Historiasta tiedetään, on luettu ja holokaustin uhreja muistetaan vuosittain, jos muisti suinkin riittää.

Päiviä on niin paljon.

Hirveän hyvä paikkaussarja

Maanisesti kipitämme edestakaisin valittua polkua.

1.
Uusi mielenterveyden hoitomalli: perustuu omahoitoon ja nettiharjoituksiin.

Ongelmat, jotka järjestelmä tuottaa, pyritään ratkaisemaan: järjestelmällä itsellään.

Maailma, erikoinen paikka. Ongelmia ilmestyy, tipahtaa taivaalta kuin Jumalan lahjana.

Miten, miksi ongelmat ilmestyvät, ei ole olennaista. Koska järjestelmä voi paikata ne.

2.
Laiva vuotaa vuoron perään sieltä täältä. Mutta meillä on hirveän hyvä paikkaussarja.

On tsättipottia, virtuaaliapuria, nettilomaketta, alustaa, videota, mediaa. Ne meille möi korporaatio.

Ollaan somessa myös.

Ei tarvitse kiinnittää huomiota siihen, että lankut ovat lahot.

3.
Nettiterapia auttaa käsittelemään ahdistusta, jonka nettiaika aiheuttaa.

Näin sanovat tutkimukset ja niitä uskotaan.

Työtä luodaan, kuin muurahaiset neulaset kourassa,

maanisesti kipitämme edestakaisin valittua polkua.

4.
Ne asiat, mistä puhutaan, ovat todellisia. Koska ihminen reagoi kun lajitoveri edellä säikähtää käärmettä.

Informaatio voi sairastuttaa ihmisen. Jatkuva informaatio sairastuttaa ihmisen.

Siksi on mietittävä tarkkaan, mistä puhua

ja mistä vaieta.