Avainsana: politiikka

Lasten kohtelusta

Lapsissa on tulevaisuus, sanovat.

Eivät määrittele tulevaisuuden laatua. Ei sitä kaiken aikaa tule jaksaa olla normatiivinen.

Mistä normit, mistä standardit ilman julistettua Jumalan sanaa? Pitääkö se hautakivistä kaivertaa ulos? Pitääkö se tuulesta tulkita, veden väristä lukea?

Missä on Jumalanne, jonka sanaa te levitätte?

Lapsia ei ole, koska ihmiset vapaasti tahtovat olla tahtomatta lapsia, niin toimii ihminen vapaassa maailmassa tahtonsa ohjaamana.

Tahto eli tyhjyys. Tila ilman ulkoisia voimia.

Lapsia ei ole mutta järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia. Siis että lapsia olisi.

Siksi ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, koska heillä on erinomainen syy siihen.

Heitä kohdellaan kuin lapsia.

Ja järjestelmä saa perusteet uusille toimilleen, joissa järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia.

Koska ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. Matematiikka on yksinkertaista.

Ihmisen ja järjestelmän syyt tukevat toisiaan ja siksi tämä kaikki menestyy niin poikkeuksellisen hyvin.

Siis ihmisen typeryys ja järjestelmän paksuus.

Tuki eli pylväs

Lauseita eli imperatiiveja on päätetty säilyttää kaikkinensa yksi kappale ja lakkauttaa niistä loput, tehdä niistä loppu, lopullisesti.

Lause eli imperatiivi on kaikkien tiedossa. Se on voittanut euroviisut, sen tahtiin tanssitaan yökerhoissa ja tanssilavoilla.

Sketsihahmoilla on hokemia kuten neuroottisilla ja psykoottisilla potilailla. He värähtelevät pakkomielteidensä ohjaamina.

Ehdottomuus ja toisto ovat vain heijastuksia poliittisesta ylivertaisuudesta.

Vahvat johtajat puhuvat vähän, sanovat yhdessä lauseessa kaiken. Painokkaasti.

Toistoa tarvitaan että viesti menee tyhmille perille. Vain niin mitataan politiikan eli propagandan onnistumista.

Viisaimmat omaksuvat ne heti.

Kirjoittaisin lauseen eli imperatiivin tähän niin monta kertaa kuin se yleisessä informaatiossa on opastettu kirjoittamaan mutta koetan säästää merkkejä tulevaa talvea varten.

Siitä on tulossa hyvä, hyinen.

Juomatavoista, tavattomuudesta

Mikään ei pysäytä sitä mikä on todettu kaikkein pysyvimmäksi. Eivät sodat, lamat, korot ja inflaatiot.

Kuuletteko sivistyksen pirteän äänen, edistyksen valoisan säteen – ne tätä yhteistä projektiamme vievät eteenpäin.

Taloudellista kurjistamispolitiikkaa on jollakin tavoin kompensoitava ja kyllä tiedetään että miten.

Tämä sätkivä peltipurkki jonka vinha vimma eurooppalaistua, sivistyä kuin eurooppalainen imperialisti, ottaa tärkeitä askelia kohti omaa mahdottomuuttaan.

Suomalaisia emme ole, venäläiset ovat murhaajia, ja tässä asiassa emme ota mallia Ruotsista.

Tavattomuudella traumatisoitu yhteisö hajottaa itseään sisältäpäin, kadottaa juurensa, tavattomuuden. On tehtävä tuohon tavattomuuteen niin jyrkkä ero, luotava performanssi koko maailman nähden.

Omaa puhtautta on todistettava, se on periferioiden ikuinen taakka. Kuuleeko keskus, täällä meillä on hienoa kuin siellä teillä.

Eikä maailma edes katso.

Uusi sukupolvi on aina edellistä parempi, moraalisempi, eurooppalaisempi, sivistyneempi, parempi, parempi he, kuulkaa, ovat matkustaneet örveltämättä Espanjassa, ostaneet Lidlistä halpaa punaviiniä ilman päihtymistarkoitusta, uskotteko, juoneet sen vain sen tähden että se oli halpaa ja puhuneet hyvää englantia.

Milloin saadaan maidot viinakauppaan?

Ehdotan että 3,5-prosenttinen maito on siirrettävä pois maitokaupoista.

Piimälle pitäisi määrätä kieltolaki.

Poliittinen tyhjiö eli vaalipäivä

Valta kuuluu korporaatiolle.

Kun sanotaan, että Eurooppaa johtaa poliittisesti riippumaton toimielin, niin tarkalleen ottaen mistä tämä toimielin riippuu eli kuka ja mikä Eurooppaa johtaa.

Parlamenttiin valittavat jäsenet väitetysti riippuvat äänestäjistään eli algoritmista, joka ehdokkaita suosittelee äänestäjälle, jonka tietokone-, peli- ja viihdeteollisuus on palauttanut alkeelliseksi napinpainajaksi, reaktioiden kimpuksi.

Turha sellaiselle on valtaa antaa. Valta ei kuulu kansalle vaan algoritmille. Algoritmi kuuluu algoritmin omistavalle korporaatiolle. He eivät jaa reseptejään, ne ovat mummolta peräisin.

Valta kuuluu korporaatiolle.

Vastaa tyhmiin juupas-eipäs kysymyksiin, kone kertoo sinulle täydellisesti matchin. Näinhän toimii jo ihmisten parittaminenkin.

Nelikenttä kertoo sinulle, kuinka vaarallinen olet järjestelmälle eli demokratialle. On muistettava historia, äärioikeisto, ja yhdistettävä se nykyhetkeen.

Äärioikeisto on aina olemassa, mutta se muuttaa aina muotoaan. Katsokaa nyt heitä, vastustavat sodan rahoittamista rauhanrahastosta.

Maailma kavennetaan, siitä tehdään ihanasti omaksuttava. Se liukuu läpi ruoansulatuskoneiston, sulaa pehmeästi, tekee hyvää suolistolle.

Sitten laitetaan eläimet laitumelle juoksemaan toisiaan päin.

Valitaan heille kuninkaat, puolueet ja ohjelmat, joita he seuraavat hyiseen veteen asti luulossa, että kuningas, puolue ja ohjelma ovat sinne itsekin menneet.

Sitten huolestutaan kulttuurista, keskustelukulttuurista, ihmisten kunnioittamisen kulttuurista, kielenkäytöstä, rasismista, fasismista, kuplista, somesta, mielenosoituksista, äänestysaktiivisuudesta, passiivisuudesta, nuorista, mielenterveysongelmista ja koirien lääkkeiden kelakorvauksen puutteesta.

Kuinka monta neuvostoa on Euroopassa?

Olen laskenut niitä olevan monta, ne kaikki. Yksi niistä välittää ihmisoikeuksista mutta ei välitä niitä. Sitä ei kuunnella, koska sillä ei ole päätösvaltaa juridisessa väkivaltajärjestelmässä.

Laki se olla pitää.

Ihmisoikeuksia välittää moraalinen ylemmyydentunto ja poliittinen vasalliasema. Puutarha, valistuksen koti, demokratian koti.

Sanotaan, että Eurooppaa johtaa komissio.

Ja että komissio on riippumaton toimielin, koska sitä eivät äänestäjät valitse. Siksi se on niin hyvä, koska se on riippumaton ennen kaikkea äänestäjistä.

Miten ei ole aiemmin ymmärretty tämän järjestelyn poliittista innovatiivisuutta?

Riippumattomuus on kaikkinensa hyvä asia, koska silloin ei riipu kenestäkään. Voi tehdä vapaasti valintoja, ilman ulkoisia voimia, kuin tyhjiössä, heittää arpakuutiota.

Siis että riippuvuus voi syntyä ainoastaan äänestämällä, äänestyssuhteella, äänillä eli paperilappusilla. Muutoin ontologisesti on olemassa vain riippumattomuutta.

Näin tämä on käsitettävä. Mistä näitä iltasatuja voi ostaa?

Eurooppaa väitetysti johtaa tyhjiöpussi, josta on imetty kaikki ilma pois. Tuossa hapettomassa tilassa he johtavat tätä rauhanprojektia kohti seuraavaa rauhaa.

Niistä ihmisistä, jotka eivät ole

Joko nyt saa huutaa.

Järjestelmä elää vaiheessa että se eliminoi sisäiset vihollisensa, puolueen petturit.

Vaihe on kestänyt pitkään eikä sen kestoa voi vieläkään arvioida koska järjestelmä on kykenemätön tutkimaan itseään. Se törmää metafyysisiin rajoitteisiin jotka eivät ole ylitettävissä.

Joko pitää olla huolissaan tai jotain muuta normatiivista. Vaikka tilanne on vakava, se on täysin luonnollinen: ennustettava ja kiertokulkua noudattava. Kyllä tämäkin päättyy tavalla tai toisella, hyvin ja huonosti. Sitä veikkaan ja olen toiveikas.

He joilla on viholliseen yhteyksiä muita kuin vihamielisiä, poistetaan näkyvistä. Vihollinen on vihamielinen, häneen on suhtauduttava vihamielisesti.

He jotka eivät suhtaudu viholliseen vihamielisesti ovat vihollisen ystäviä eli vihollisia.

Periaate säilyy, eliminoinnin keinot muuttuvat. Nykyään on ihmisoikeuksia eli keksittyjä lakeja. Ihmisen voi tappaa monella tavalla, se on oikeus.

Olkoon miten makaa, näin aina päädytään tapahtumaan. Se on loogillisinta ja väistämättömintä mihin väkivaltainen järjestelmä kykenee. 

Poliittinen järjestelmä on väkivaltainen. Parempaan emme kykene eikä pidäkään kyetä. Tämä ei ole normatiivinen väite vaan eksistentiaalinen.

Järjestelmä paljastaa kasvonsa, vääristyneet, kyyneleiden tahrimat. Lex aeterna.

He jotka ajattelevat toimivansa rauhan puolesta ovat pettureita. Rauha edellyttäisi että kuuntelee muutakin kuin omaa propagandaa.

Kuuntelu eli rikos. Ymmärrys eli rikos ihmisyyttä vastaan. Poliittisen luonne on ehdoton ja siksi rakas.

Oma propaganda on niin turvallista että siinä pitäydytään eikä muuta pidäkään vaatia. Ei ihminen mahdottomiin kykene.

Avoin yhteiskunta, avoin keskustelu, avoin tiede eivät ne erota meitä muista. Järjestelmä joka näitä asioita mainostaa saattaa olla kaikista sulkeutunein.

Me emme vaikuta, he vaikuttavat. Koska me olemme veritas aeterna.

Rauhamme eli hybridiauto

Pohjaan oli kirjoitettu säännöt, pohjaiset.

Unohtuu kaikki se, mitä rauhasta on opetettu, siitä ilmiöstä, asiaintilasta. Miten sitä voisikaan muistaa, kun on muisti ulkoistettu, hakukoneelle.

Ulkoistettu muisti, merkkien virtaan kytketty mieli, neuroverkko.

Muistan eilisen ja sen yhden informaation, juuri äsken tai hetki sitten. Että olisi rauha ollut, ei mahdu todellisuuteeni.

Se on täynnä ikuista vihollisuutta, päättymätöntä hybridisotaa, joka ei ole alkanut ja joka alkoi eilen eli on ollut aina eli se on sen hybridisodan idea, ei se auto.

Hakukoneen muisti, loputon, vailla tilannetajua. Taju on sillä alistettu ennalta määrätyille päämäärille eikä tilanteille. Hakukone, uskollinen palvelija eli renki vai isäntä.

Rauha on hyvä kunhan se on meidän rauhamme eli sodanjulistus kun olemme sodan hävinneet. Rauha on vain sodan jatke.

Meillä ei ole sotilaita, ei sotateollisuutta, emme halua sotaa mutta oikeudenmukaisen rauhan haluamme eli sen mukaisen mikä on oikeus ja kohtuus.

Haen koneella mitä muistan rauhasta. Hän oli hyvä, antelias, sääntöpohjainen, sääntöpohjainen, sillä oli pohja, jossa oli säännöt.

Mitkä säännöt missä pohjassa.

Pohja hukkui järveen, säännöt kirjoitettiin veteen.

Poliittinen teosofia

Minä en ole suvereeni, älkää minua palvoko.

Suvereeni ei päätä poikkeustilasta
vaan luo sen.

Laillinen järjestys seuraa muuttuneita olosuhteita. Poikkeustila määrätään olevaksi laillisin perustein, laillisella hallinnolla. 

Siihen ei tarvita suvereenia. Suvereeni ei siis ilmesty, kun määrätään poikkeustilaa. Suvereenin voima on jo tapahtunut, muuttuneissa olosuhteissa.

Suvereenin ominaisuuksiin kuuluvat kyky ja resurssit luoda poikkeustila. Poikkeustilan luominen on viimeisin ja nerokkain poliittinen keksintö, jolla suvereeni voi olla näyttäytymättä. Suvereenia ei ole immanenttina.

Mutta suvereeni on, aistit ylittävänä voimana.

Suvereeni on se, joka luo riittävät ja välttämättömät ehdot poikkeustilan julistamiselle. Poikkeustilan julistus on saatava aikaan, kun sille ilmenee tarve eli kun julkinen valta pitää oikaista.

Suvereeni ei voi kuitenkaan tyytyä tähän: suvereenin ollakseen suvereeni on omistettava sekä avaimet poikkeustilaan että lääke jolla luotu tila on mahdollista ylittää.

Suvereeni ei julista poikkeustilaa. Suvereeni ei päätä poikkeustilassa. Sen on tarjottava ja rajattava selviytymisvaihtoehdot. Se on suvereenin tehtävä.

Laillinen järjestys päättää poikkeustilassa annettujen työkalujen pohjalta kuinka se selviytyy poikkeustilasta. Onko mikään valinta vapaa?

Rajaamalla oikein ja taitavasti, suvereeni saa tahtonsa läpi ilman että paljastaa itseään. Suvereenin taitoa on pakottaa tahtonsa pakottamatta.

Suvereenia ei voi kaataa. Hän takaa vapaan tahdon.

Sodan ehdoista

Kannat mukanasi aseita, jotka vihollinen on pakotettu ennaltaehkäisevällä iskulla tuhoamaan.

Sitä tarkoittaa se että puolustautuu eli hyökkää, etukäteen, myöhässä. Se on kansainvälisten lakien mukaista mikäli poliisi niin sanoo.

Poliisi ei tulkitse lakia, hän valmistaa lain, paistaa sen uunissa.

Siinä ei auta selittäminen että oli toimittu vain puolustuksellisessa mielessä. Sinä ja vihollinen molemmat puolustauduitte ja siinä se ongelman ydin lepää.

Sota on luonteeltaan puolustuksellista, rauha hyökkäyksellistä.

Vihollista ei kukaan pakota, hän päättää asioista itse. Kuten sinäkin mutta et tiedä päätöstesi seurauksia.

Vihollinen tietää päätöstensä seuraukset. Siksi olet pakotettu yrittämään hänet tuhota. 

Hän ei ole entiteetti, hän on voima.

Sota, kylmä kuin kevään aurinko, on ihmiskunnan edistyksekkäin keksintö: se tuottaa niin paljon ja on niin hyvä.

Se lisää toimeliaisuutta, yhtenäisyyttä, sensuuria ja ahdistusta. Ne ovat välttämättömiä sodan jatkumiselle. 

Poliitikoista, jotka matkustavat ja saavat lahjoja

Poliitikot ovat liikuttuneita mutta eivät liikuttavia. Heitä pitää liikuttaa.

Yhdessä kuljemme, pitkin peltoja, vihreitä niittyjä, sinua en jätä, olet kaikkeni. Näin lupautuu aseveli toiselle kuin hääalttarilla. 

Maailma, paha ja julma paikka. Se muuttuu helpommaksi kohdata kun kaksi vertaista muodostaa yhteyden joka ylittää niiden kahden vertaisen voiman summan.

Vertaisen luo hakeutuu poliitikko joka matkustaa. Kuin magneetti, hän ei voi pysyä poissa sieltä, missä kokee olonsa lämpimäksi, kotoisaksi. Kuin diktaattori, hän solmii sopimuksia, kutsuu sitä demokratiaksi.

Lahjaksi hän saa rautaa, rajalta, jossa sotaa käydään. 

Hän liikuttuu: se on suurin lahja mitä aseveli voi toiselta saada.

Hän liikuttuu: lahja on osoitus siitä että hän on myötävaikuttanut.

Hän liikuttuu: yhteys jonka jaamme – se on niin suurta, niin ylevää.

Vertaiseksi ei kannata valita sodan häviäjää. Siinä käy lopulta nolosti.

Astiat eivät mene jakoon, ne menevät rikki.

Niin joutuisi kumpikin osapuoli nolona valamaan savesta itselleen uudet astiat jotta pöytä voitaisiin vielä joskus kattaa – sikäli kuin olisi astioihin täytettä. Silloin ei enää matkusteltaisi.

Sodan häviäjiä ovat sodan molemmat osapuolet mutta vain toinen niistä on voittaja. Mutta tällöinkin olisi sodan joskus päätyttävä.

Se alkaa aina uudestaan. Rikollisia ei tuomita: he ovat kaikki rikollisia.

Fasismista

Ihminen täydellistyy vain korporaatioiden luomassa yksilön vapaudessa, sanovat rautaesiripun tällä puolen.

Ukrainan sodassa ovat vastakkain Venäjän valtiofasismi ja lännen korporaatiofasismi.

Lännessä on tuhottu valtio, siis fasismi, ja tilan ovat täyttäneet korporaatiot, siis fasismi.

Venäjällä on tuhottu korporaatiot, siis fasismi, ja tilan on täyttänyt valtioideologia, siis fasismi.

Lännen korporaatiofasistit syyttävät Venäjää fasismista. Venäjän valtiofasistit syyttävät länttä fasismista. Palloa lyödään, sitten ähkitään, voihkitaan.

Kumpi on parempi ohjaksissa, valtio vai korporaatio, on vaikea sanoa. Mutta perusmekanismi noudattaa vallan jaloa kuiskausta.

Rituaalit eriävät, alttarilla olevat krusifiksit näyttävät erilaisilta. Rituaaleja on, alttari on, krusifikseja on.

Temppeli kuin temppeli, tomppeli kuin tomppeli.

Ihminen täydellistyy vain kansallisvaltiossa, sanovat rautaesiripun tuolla puolen.

Ihminen täydellistyy vain korporaatioiden luomassa yksilön vapaudessa, sanovat rautaesiripun tällä puolen.

Ja kuitenkin – katso! – tuolla he kumartavat korporaatioita ja täällä me valtiota!

Liukas, notkea fasismi sopii kuvaamaan,
mitä vain.

Se on kuin hyytelö jota yrittää naulata seinään.

Tulee lyöneeksi sormille, vasaralla.