Avainsana: yhteiskunta

Näistä merkeistä tunnistat merkit

Autoimmuunisairaiden avoparantola.

Tänään alkaa päivä ohjelmoinnilla.

Ihminen vailla ulkoista päämäärää on sisuskalujaan jäytävä diagnoosineurootikko. Sisäisen ja ulkoisen informaation yhteisvaikutus synnyttää kehän, jossa ainoa todellisuus ovat omat hengenliikkeet.

Hyvinvoinnin pahoinvointi. Autoimmuunisairaiden avoparantola. Ajattelu riisuttu kaikesta ajattelusta.

Se informaatio myy, joka myy.

Näistä merkeistä tunnistat, että luet liikaa näistä merkeistä tunnistat tyyppisiä artikkeleita. Että siitä on tullut haitallista. Haitta on hyödyn vastakohta. Mitä haittaa on haitasta?

Merkkien on oltava tietyssä järjestyksessä, jotta ne luovat merkityksiä. Diagnoosit ovat merkityksiä. Markkinat perustuvat halujen uusintamiseen.

Kuinka kaipaakaan lohtua ja rapsutusta.

Näistä merkeistä tunnistat tyyppisten artikkelien lukeminen on ihmiselle luontaista toimintaa, mutta liiallisella altistuksella on kääntöpuolensa.

Jos lukee toistuvasti artikkeleita, jotka kehottavat tunnistamaan itsessä sellaisia merkkejä, että lukee liikaa artikkeleita, joissa kehotetaan tunnistamaan itsessä merkkejä, saattavat tunnusmerkit täyttyä.

Näin kertoo tohtori ja tutkija. Yliopistosta. On taas tiede osoittanut tärkeytensä.

Lisää tutkimusta tarvitaan. Energiaomavarainen järjestelmä perustelee hyödyllisyytensä itsellään.

Sanaa ei saa rajoittaa: yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Mitä yleisö tietää, se yhteiskunnassa tapahtuu.

Olisi nyt tutkittava sitä, kuinka ulkoinen informaatio saa yleisönsä luulottelemaan itsessään merkkejä, ja sitten uutisoitava siitä kuten kaikesta muustakin, niin ongelmamme olisivat ratkaistut.

Tästä pelistä hyötyy niin moni, mutta se on hyödytöntä.

Oma-aloitteisen kotoutumisen opaskirja vasta-alkajille ja edistyneille

Ja kun aamuisin heräät, toivot, ettet olisi.

Jos imperatiivein käskee, se halventaa käskettävää. Kuin hän olisi komentoja vastaanottava eläin, koira.

Rasismia se on. Pehmeät kehotukset ilmentävät ihmisen arvokkuutta ja ovat antirasistisia.

Ihmisellä on vapaa tahto, jonka voi täyttää kehotuksilla niin, ettei se ole vapaa vaan kehotusten säiliö.

Kun heräät, voisit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja repiä naamasi sellaiseen asentoon, ettei se herätä huomiota, kun liikut ihmisten joukossa.

Kotoutumista ei ole suotavaa sekoittaa kotiutumiseen. Ne ilmaisevat eri merkityksiä.

Kielitoimiston sanakirja antaa verbille kotiutua kolme eri merkitystä:
1. palata kotiin
2. tottua olemaan jssak, ruveta viihtymään jssak, perehtyä hyvin jhk
3. tulla vakiintuneeseen käyttöön, saada pysyvä jalansija, juurtua

Kotoutuja ei palaa kotiin ja kaikkein vähiten rupeaa tottumaan tai viihtymään, jos on muuttanut rasistien ja antirasistien keskelle.

Oma-aloitteisuus on sitä, että tapahtuu aloite, joka on oma eikä siis ulkopuolinen. Tämä edellyttää ontologista kantaa, että itse on ulkoisesta todellisuudesta erillinen.

Tämä kanta on opeteltava ja hyväksyttävä ennen kuin voi ryhtyä omaksi aloitteeksi. Siis olisi hyvä.

Oma aloite syntyy omasta halusta, joka syntyy omasta tahdosta, joka on vapaa ellei sitä ole täytetty kehotuksilla.

Sinulla on nyt vastuu siitä, että opit ostamaan Prismasta oikeat tuotteet oikealla hinnalla.

Omalla aloitteella asetat vireille hankkeen, jossa pyrkimyksenä on asettua osaksi yhteiskuntaa, mutta sinulla on oikeus säilyttää oma kulttuuripiirisi. Voit vaikka valita parhaat päältä.

Kukaan ei kotouta sinua. Kukaan ei niin muodoin tule ovellesi tuomaan karjalanpaistilihoja tai kebabia. Kukaan ei sullo sinuun sukupolvien mittaista mielisairautta.

Suomalainen kebab on nautaa, joka on kotoutettu elämään navetassa.

Joko sana kotouttaa alkaa kuulostamaan hölmöltä?

Ja kiitollisuus, kiitollisuus!

Joka päivä asetut keskelle toria polvillesi, nostat kätesi ilmaan ja sidot kenkäsi roikkumaan kaulaasi. Tällä rituaalilla kiität Suomea vieraanvaraisuudesta, joka on velkarahalla ja traumoilla tehty.

Hyvät pisteeni kokeessa

Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi.

Sain hedelmällisyysosaamiskokeesta seitsemän pistettä.

Kokeen järjesti viranomainen tässä minun olohuoneessani. Tässä hän mittasi osaamistani kuin mittanauhalla.

Nauha oli pitkä mutta se toimi.

Viranomaisen työnantaja on nimeltään hedelmällisyysosaamiskeskus. Se on hyvinvointivaltion laitos. Siellä osaamista on hedelmällisen paljon.

Viranomaisen titteli on hedelmällisyysosaamiskeskuksen eteläisen alueen kotiin annettavien palveluiden palveluyksiköiden esiyksikköhenkilöstön esihenkilö.

lö lö kö kö

Minä luettelin viranomaiselle hedelmiä ja muistin ne melkein kaikki mutta unohdin veriappelsiinin joka on ihmeellinen hedelmä koska sillä on verta ja verta on vain eläimillä ja sellaisilla.

Koe oli osa valtakunnallista rotuhygieniakampanjaa joka pyrkii elvyttämään kuolevia rotuja kuin koiria. Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi: ihoni on puhdas ja minulla on sairauksia.

Hedelmällisyysosaamiseni kehittämiseksi minun olisi huolehdittava paremmin lämpötiloista, koulutuksestani ja tulotasostani. Olisi lenkkeiltävä ja oltava hyvällä tuulella.

Kalenteria tulisi lukea paremmin.

Viranomainen laati minulle henkilökohtaisen hedelmällisyysosaamisen kehittämissuunnitelman eli HHOKSin johon asetettuja tavoitteita seurataan kolmen kuukauden välein henkilökohtaisilla etähedelmällisyysosaamisohjauskeskusteluilla jotka voi varata nettijärjestelmästä jonne täytyy luoda tunnus jota ei sitten muista mutta sen voi aina palauttaa jos vielä muistaa oman sähköpostiosoittteen.

Kuinka vahvaa on sinun hedelmällisyysosaamisesi?

Vapauden ja viisauden määritelmät, niistä molemmat

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa.

Tervetuloa tänne missä ihmiset ovat vapaita kuin fossiilit.

Oletko sinäkin jumissa jumissa järjestelmässä

ajatuksissasi ja älysi versoamassa hulluudessasi ja näissä valottomissa seinissä, jotka loistavat jäännöksiä vapaista fossiileista ja uusista polttoaineista.

Niin heräät seuraavanakin aamuna ja muistat vapautesi.

Täällä todellinen viisaus majailee heidän laskelmiensa, slaidiensa ja lukujensa varjoissa, noissa pimeissä notkelmissa, jännityksentäyteisissä koloissa, joissa käärmeet viettävät eloaan.

Kannattaako niihin kättä tunkea?

Tämä historiallisen materialismin pehmustettu vankilaselli, jossa viisaus ja vapaus kukoistavat vain kytkettyinä niitä määrääviin lakeihin. Todellisen viisauden ja vapauden yhtyminen ennakkoehtoihin tekee sanoista tyhjiä ja kevyitä kuin ilmapallon. 

Kuka pitäisi painavista ja raskaista asioista?

Todellista viisautta on resurssiviisaus. Ole siis viisas kuin resurssi jota ei ole. 

Viisas ja vapaa on riippuvainen resursseista mutta ei fossiileista. Fossiilit makaavat maan uumenissa – kuka niistä voisi riippua?

Fossiili on vapaa kuin tyhjiöön puristettu elintarvike.

Niukkuus synnyttää sellaista viisasta viisautta, joka kääntää viisaat kysymykset pois niukkuudesta ja siihen johtaneista syistä.

Ennen kuin resursseja on ruvettu viisaudella säästämään, niitä on viisaudella tuhlattu.

Katso nyt heitä, työteliäitä kuin muurahaiset. He kehittävät tätä maailmaa nyt tarkoituksenmukaisen resurssiviisaasti, viisaasti kuin resurssi, hakevat säästöjä, ullakolta hakevat säästöjä, ne haisevat ullakolta ja he myös.

Resurssiviisas on niin viisas, että hän on luovuttanut, alistunut ja on valmis myymään koko kulttuuriperintönsä viisautensa nimissä.

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa, me tässä vain toteutamme hallinnon laatimaa ja hyväksymää – hyväksymää! – strategiaa, suljemme, lopetamme, päätämme, pienennämme kaikkea sitä, mikä ei resurssiviisaasti ja toiminnallisesti ole viisasta eli tarkoituksenmukaista vaikka ei meillä mitään tarkoitusta ole.

Todellista viisautta on, että lopulta ei käytä resursseja ollenkaan, niistä mitään.

Olisinpa fossiili.

Velka eli sairaus

Krooniset sairaudet ja krooninen velka ilmentävät ihmisen ja valtion alennustilaa. Niitä ei osteta edes alennusmyynneistä.

Kroonisesti sairas ihminen huutaa pelastusta järjestelmältä, joka ihmisen teki sairaaksi.

Kroonisesti velkaantunut valtio ruinaa rahaa järjestelmältä, joka velan myi ja paketoi.

Ihminen on velkaantunut, valtio sairastunut, kroonisesti. Sairas ja velkaantunut olio luopuu vapaudestaan, menettää riippumattomuutensa, kasvaa patologiseen nöyryyteen.

Kunhan olet tietämätön, kuplassasi, tämä kaikki voi säilyä vielä yhden yön.

Siinä demokratia ja ihmisoikeudet. Mitä on se tahto, josta te puhutte?

Velalliselle on jäljellä vain velka, sairaalle vain sairaus. Molemmat kasvavat omista versoistaan, suuriksi ja rumiksi.

Velkaantunut miellyttää, sairas alistuu. He ovat avuttomia, kädettömiä eläimiä.

Te rakastavaiset

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin.

Te rakastavaiset, te hellyttävät ja pehmeät.

Te suloiset, te toisiinne käpertyneet, toisistanne onnea imevät hempeät madot.

Voi, kuinka viehkeää hehkeää on olonne, kuinka tietämätön sielunne, kuinka mitätöntä ymmärryksenne. Ja niin onnellista tuo kaikki, niin katoavaista kuin pöly.

Ettekö ole kuulleet, eikö posti ole teitä tavoittanut? Onko vihollinen katkaissut internet-linjanne? Vai onko disinformaatio jo turmellut mielenne?

Ihailen ja halveksin teitä: kuinka onkaan puutarhanne tunkeilijoilta suljettu. Vai oletteko päästäneet vieraat sisään ja kiellätte todellisuutenne?

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin. Yksi maa, yksi pallo, yksi ekosysteemi –mikrobit löytävät pienimmätkin koloset, vieraslajit valtaavat tienreunukset, ne veneiden pohjassa eksyvät mantereelta toiselle. Mitä niitä kitkemään – kuka teistä on sanomaan, että mikä on se oikea luonto, jota suojelisitte?

Mutta on olemassa maata, jossa jotkin lajit pärjäävät huomattavasti paremmin kuin muualla. Näetkö ne lajit, jotka tästä maasta kasvavat uljaina kohti valoa? Ja näetkö ne kuolevat, riutuvat varret, jotka joskus tätä pintaa koristivat? Järkiperäistä on antaa luonnon tehdä tehtävänsä siihen puuttumatta, sitä vastustelematta!

Kulje kohti päämäärääsi, sinä, ja antaudu sille valtavalle virralle, joka sinua odottaa joka kulman takana.

Ja huomaatteko, vaikka kaivatte itseänne syvemmälle, seuraavana päivänä teidät taas löydetään. Ettekö ymmärrä: ette voi paeta tätä todellisuutta, ette näitä voimia. Ne kietoutuvat historianne ja ideoittenne kanssa yhteen ettekä voi asettua poikkiteloin telomatta itseänne!

Ettekö ole kuulleet: ihminen on kuollut, ja ihmisen on tappanut se, joka ihmisen kuolemasta kertoo.

Ei kuollut siitä kerro. Kuolleet eivät puhu, kuolleet eivät luo, he vain ottavat vastaan vaikutteita.

Miksi te rakastatte kuolleita? Miksi te kiellätte näkemästä eläviä? Ja miksi te, jotka eläviä näette, podette sairautta?

Antakaa itsenne elävien haltuun! Ei kuollutta kannata rakastaa. Ei kuollut vastaa pyyntöihinne, vaikka häntä tuskalla tökkisi. Ei kuollut luo silmienne eteen kauneutta.

Kuka tappoi ihmisen? Sinäkö tapoit ihmisen, elävän, hengittävän sielun viereltäsi? Olitko se sinä?

Murha tapahtuu aina vaiheittain, hitaasti, ja niin äkisti. He kaikki kävelevät murha-ase kädessään näkemättä taivasta, koskematta maata.

Ihminen oli tapettava, koska ihminen edustaa vaivaa, pysyvyyttä ja henkeä. Ihmisessä oli epävarmuus, kaaos, eläin. Ihminen oli se, joka odotti pitkän polun päässä, mutta sinne oli kaiken jälkeen niin pitkä vaiva kulkea. Älä kulje sinne, anna ihmisen kuolla odotukseen, nälkään, tuskaan.

Niin kuoli ihminen eikä mitään voinut. Nyt ihmisen kuolemasta kerrotaan harva se päivä – olethan siitä lukenut? Kuolleen kanssa ei saa aikaan keskustelua, ei aktiviteetteja, ei henkeä. Kuolleen kanssa eläminen tarvitsee jatkuvaa opastusta, jatkuvaa ohjausta, kuin olisitte jälleen lapsia.

Mutta mitä kohti te menette kaiken aikaa itse, luontaisesti kuin magneetti? Se ei tarvitse opettajaa.

Niin on henki osoittautunut myytiksi, emergenssi sen hienommaksi nimeksi. Te rakastavaiset, kun te puhutte liitostanne, mistä te puhutte? Se mitä liitoksi kutsutte, te rakastavaiset, ei ole muuta kuin kahden itsenäisen yksikön tilapäinen sopimus ja järjestely.

Myötä- ja vastoinkäymisissä on jo valittu uusi liitto, liitto, joka säilyy, liitto, joka kuulee huutonne yöllä.

Elävä ei ole kaaos vaan systemaattisesti organisoitunut organismi, jonka terve sydän sykkii veren käsiinne sitä pyytämättä.

Te rakastavaiset, te kysytte, mitä on rakkaus. Koska rakkautenne kuolleeseen ihmiseen saa teidät kysymään, onko rakkautta ollut alkuunkaan. Koska pohjimmiltanne te ette rakasta, kun te rakastatte.

Kuinka te voisitte rakastaa? Oletteko te koskaan rakastaneet?

Ja te rakastavaiset, puutarhanne ovet eivät näitä sanoja kestäisi. Pitäkää ovenne pystyssä, vahvistakaa niitä – ja pysykää onnenne kehdossa!

Mutta minä sanon teille, rakastakaa eläviä! Vain eläviä voitte rakastaa koko sielunne ulottuvuudella. Rakastakaa eläviä ja ette koskaan ole yksin. Rakastakaa kuolleita ettekä koskaan saavuta rauhaa.

Rakastakaa kuolleita ja paasatkaa rakkaudesta kuin se olisi kuollut. Rakastakaa eläviä ja ette enää koskaan puhu rakkaudesta!

Minä tiedän, mikä elää. Siihen on teidän tiputtava, sitä rakastamaan.

Olkoon kaipauksenne eläviä kohtaan suuri kuin halveksuntanne kuolleisiin!

Lasten kohtelusta

Lapsissa on tulevaisuus, sanovat.

Eivät määrittele tulevaisuuden laatua. Ei sitä kaiken aikaa tule jaksaa olla normatiivinen.

Mistä normit, mistä standardit ilman julistettua Jumalan sanaa? Pitääkö se hautakivistä kaivertaa ulos? Pitääkö se tuulesta tulkita, veden väristä lukea?

Missä on Jumalanne, jonka sanaa te levitätte?

Lapsia ei ole, koska ihmiset vapaasti tahtovat olla tahtomatta lapsia, niin toimii ihminen vapaassa maailmassa tahtonsa ohjaamana.

Tahto eli tyhjyys. Tila ilman ulkoisia voimia.

Lapsia ei ole mutta järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia. Siis että lapsia olisi.

Siksi ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, koska heillä on erinomainen syy siihen.

Heitä kohdellaan kuin lapsia.

Ja järjestelmä saa perusteet uusille toimilleen, joissa järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia.

Koska ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. Matematiikka on yksinkertaista.

Ihmisen ja järjestelmän syyt tukevat toisiaan ja siksi tämä kaikki menestyy niin poikkeuksellisen hyvin.

Siis ihmisen typeryys ja järjestelmän paksuus.

Puhe sirkushuvien turhuuden puolesta

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Modernien yhteiskuntien kiistämätön, olemuksellinen ominaisuus – niiden perusluonto – on syvä taipumus joukkoliikehdintään.

Moderni ihminen, joukkoihminen. Psyyke, joka ei pohjimmiltaan kestä modernien yhteiskuntien keskinäistä verkottumista, ihmispaljoutta, kaiken kompleksisuutta, ajautuu joukkolliikeiden pariin, hakee niistä turvan ja saa sen.

Kyllä historiaa on luettu, liikaa, lukekaa sitä vähemmän.

Paras turva vaarallisia joukkoliikkeitä vastaan on joukkovietin kanavoiminen tavalla, joka on vähemmän vaarallinen riippuen siitä mitä vaarallisella tarkoitetaan.

Historiaahan voisi lukea monella tavalla, tuhoa menestykseksi.

Ja kun tämä maa kärsii jatkuvasta leikkauspolitiikasta yhtä perverssiä osa-aluetta lukuunottamatta, voidaan tämä ristiriitainen tilanne selittää yllä mainitulla kanavoimisella.

Eurooppalainen nationalismi elää hetken aikaa kukoistustaan urheilukisojen muodossa, kun aikuiset miehet ovat päättäneet asettua nurmelle jahtaamaan palloa tavalla, jossa ei periaatteessa ole minkään tason järjellistä elementtiä mukana mutta joka on kaikkein järkevin ja jopa voimakkain toimi, jota ihminen on historiansa aikana keksinyt sisäisen rauhansa ylläpitoon.

Viettipohjan aggressiivisia puolia ohjataan riittävän turhaan toimintaan.

Mitä korkeampi modernin kehitysaste, sitä korkeampi hulluuden aste. Se selittää, miksi turhuus ottaa vallan sukupuoleen, ikään, uskontoon tai muuhun vastaavaan katsomatta.

Turhuus tunkee läpi lattiaeristeiden.

Suomi-myytti ei kisoihin päässyt mutta se ei estä sitä, etteikö rahaa voisi tähän turhuuteen upottaa.

Kun media, kunnat, pahoinvointialueet, valtio, ihmiset kärsivät kroonisesta mielikuvituksen puutteesta, yleisradiolla poletteja tuntuu riittävän.

Kun miehet purkavat viettejään kentällä ja katsomassa, yleisradion lehtereillä tätä kommentoidaan päivä ja ilta toisensa perään kalliilla rahalla, isolla budjetilla kuin kyseessä olisi maailmanlopun lähetys.

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Jalkapallo kanavoi modernien yhteiskuntien olemuksellisen joukkoliikehdinnän verrattain harmittomalla tavalla. Siksi jalkapalloa on tuettava.

Pelin neroutta ei koskaan tulla ymmärtämään ennen kuin se tuhotaan.

Juomatavoista, tavattomuudesta

Mikään ei pysäytä sitä mikä on todettu kaikkein pysyvimmäksi. Eivät sodat, lamat, korot ja inflaatiot.

Kuuletteko sivistyksen pirteän äänen, edistyksen valoisan säteen – ne tätä yhteistä projektiamme vievät eteenpäin.

Taloudellista kurjistamispolitiikkaa on jollakin tavoin kompensoitava ja kyllä tiedetään että miten.

Tämä sätkivä peltipurkki jonka vinha vimma eurooppalaistua, sivistyä kuin eurooppalainen imperialisti, ottaa tärkeitä askelia kohti omaa mahdottomuuttaan.

Suomalaisia emme ole, venäläiset ovat murhaajia, ja tässä asiassa emme ota mallia Ruotsista.

Tavattomuudella traumatisoitu yhteisö hajottaa itseään sisältäpäin, kadottaa juurensa, tavattomuuden. On tehtävä tuohon tavattomuuteen niin jyrkkä ero, luotava performanssi koko maailman nähden.

Omaa puhtautta on todistettava, se on periferioiden ikuinen taakka. Kuuleeko keskus, täällä meillä on hienoa kuin siellä teillä.

Eikä maailma edes katso.

Uusi sukupolvi on aina edellistä parempi, moraalisempi, eurooppalaisempi, sivistyneempi, parempi, parempi he, kuulkaa, ovat matkustaneet örveltämättä Espanjassa, ostaneet Lidlistä halpaa punaviiniä ilman päihtymistarkoitusta, uskotteko, juoneet sen vain sen tähden että se oli halpaa ja puhuneet hyvää englantia.

Milloin saadaan maidot viinakauppaan?

Ehdotan että 3,5-prosenttinen maito on siirrettävä pois maitokaupoista.

Piimälle pitäisi määrätä kieltolaki.

Vertailusta joka koskee koreja, koreja

Hyvinvoinnin vallitseva tila ja aika.

Laskutaidon oppiminen on tärkeää jotta osaa laskea kertyvän bonuksen euroissa ja prosenteissa.

Hintoja tärkeämpää on vain hinta. Ja bonus.

Keskittämällä rahan, vallan ja kuluttamisen hyötyjiksi ilmoittautuvat mafiat ja fasismi. Ne myyvä osuuden eli tyhjän paperin, rakentavat sisäisen pakkokoneiston, ostavat maan, mielen, varastavat ne, täyttävät.

Maa kaivetaan latvoista ulos, se kärrätään ja tasataan hyväksi, laatuiseksi.

Kerhoon ei pääse sisään koska sen sisällä makaa jo. Lähde siinä viereen pystyttämään oma, tekemään tukkujen kanssa sopimukset, neuvottelemaan kunnanhallitusten kanssa paikoista valtatien kupeessa.

Tämä tarjous vain äpissä eli sovelluksessa eli äpissä. Ja mistä mahtaa olla tämäkin sovellettu, huonosti.

Maksa poleteilla, saat vastineeksi poletteja. Omavaraisena kuolisit ennen kuin ehtisit aloittaa.

Sitä se on, uuden ajan hyvinvointi eli aktiviteettia. Markkina kuin markkina, talous kuin talous. Mikset äänestä jaloillasi, käsilläsi.

Talous kohenee, taantuma on taitettu, mikä niistä.

Kyllä siinä vuodessa tulee kuule iso säästö, ihan konkreettista rahaa eli mielikuvitusta kun graavilohet, polttoaineet ja kukkapurkit hankkii niin ja auton pesettää.

Voiko sähköauton pesettää tavallisessa pesulassa vai tuleeko oikosulku.

Mitä ei informaatio kerro, että ottaakohan korivertailu huomioon kasautuvan, kertyvän bonuksen plop plop.

Mielikuvitukseni ei riitä.

Tämä ei ole hulluutta, tämä on hulluutta.