Kielletään kaikki. Etenkin poliittiset lakot, siis lakot.
Koska niillä uhkaa olla sellaista poliittista vaikutusta mitä ei niille voida suoda.
Koska demokratiassa ainoa poliittista valtaa käyttävä taho saa olla lain toimeenpanovalta, siis laillinen väkivaltakoneisto.
Siis hallitus, joka päättää luottaako se eduskuntaan, kansanedustajiin, kansalaisiin, kansalaisyhteiskuntaan, ihmisiin, ihmisyyteen, Jumalaan.
Yleensä ei luota.
Oikeuksia, lakko-oikeuksia, ihmisoikeuksia, oikeutta ajatteluun, oikeutta politiikkaan, oikeutta hulluuteen, on rajattava. Kilpailukyvyn nimissä.
Kilpailukyky on kaikki, ainoa. Vain toimeenpanovallan diktatuuri voi tässä maailmassa toimia ja onnistua.
Perustuslain mukaan valtaa maassa käyttää kansa. Se tarkoittaisi sitä että kansalla ja kansalaisyhteiskunnalla olisi oikeus ja kyvykkyys määritellä, milloin lakoille on aihetta, milloin ei.
Jos tämä päätösvalta siirretään väkivaltakoneistolle, demokratiaksi järjestelmää ei pitäisi kutsua. Jos päätetään, että kansa ja kansalaisyhteiskunta ovat liian tyhmiä, tietämättömiä ja itsekkäitä määrittelemään, demokratiaksi järjestelmää ei pitäisi kutsua.
Siksi sitä kutsutaan.
Kun kerran poliittiset lakot olisi määrä kieltää, kysymys kuuluu, minkälaisia lakkoja voidaan sallia.
Poliittinen lakko on tautologia.
”Ei-poliittinen lakko” sen sijaan kontradiktio. Koska lakko pyrkii vaikuttamaan ja on siksi olemuksellisesti poliittinen luonteeltaan.
Vain ”ei-poliittiset lakot” eli mehukerhot voidaan sallia. Ne on järjestettävä työajan ulkopuolella, niissä ei saa puhua hallituksesta ja niissä on kuunneltava Abbaa.