Työttömyyden aikakaudella pitäisi luoda työtä teknologiaa ja tekoälyä vastaan kilpailussa jossa toisella puolella ovat tekoäly ja teknologia ja toisella avuton ihminen, jolla ei ole enää sijaa kehittämässään järjestelyssä.
Avuttomalla ei ole apuja.
Kuinka paljon maailmassa on asioita? Tähän kysymykseen herään öisin, kun en ole nukkunut silmäystäkään.
Onko jokaisella asialla oma tuntijansa? Hän joka tuntee asian kädessään tunnusteltuaan sitä riittävän pitkään.
Miten voisi tuntea asiaa, ellei ole tuntenut sitä?
Työttömyyden aikakaudella mikä tahansa työ ei kelpaa. Työstä pitäisi saada palkkaa ja titteli.
Jos olet elänyt tukien varassa niin nyt pitäisi työttömyyden aikakaudella kaikkien tehdä kokopäiväistä työtä. Järjestelmän pitäisi olla kannustava: sen pitäisi olla joka aamu makuuhuoneessa taputtamassa sinulle käsiä (hänen omia) siitä, että olet vihdoin herännyt kello 11 tähän päivään plärättyäsi tiktokia yö-kolmeen sängyssä.
Asiantuntijatyö pelastaa Suomen. Me kaikki olemme kokemusasiantuntijoita, koska meillä on kokemuksia.
Sitä se ihmisyys tarkoittaa. Jotkut kokemukset ovat kadonneet, mutta siitä unohduksesta voi syntyä uudenlaista kokemusasiantuntijuutta.
Asioita on niin paljon, että kaikille niille tarvitaan asiantuntija, jotta niistä kaikesta voidaan saada oikeaa tietoa. Tätä on loogisesti pätevä ajattelu.
Mitkä ovat premissit?
Kaikki alat jakautuvat pieniksi erikoisaloiksi. Ala katoaa, on vain sen alla erikoisalojen himmeli. Kukaan ei keskustele keskenään, kaikki huutavat, kaikkia pelottaa.
EN ALA
Näkökulmat ovat aina erittäin kiinnostavia. Niitä ei ymmärretä. Verkostoihin on panostettava, oltava laajalla, horisontaalisesti. Jos kädet eivät riitä, niitä on pidennettävä. Jos pää katoaa sumuun, on kuivattava huoneilma.
AIVOERGONOMIA
Ehkä voidaan kehittää asiantuntijoita joiden asiantuntemus kohdistuu kokonaiskuvaan ja sen ymmärtämiseen.
Sitten olisivat ongelmat ratkaistut.
Sen jälkeen syntyisi asiantuntijuuteen kohdistuva asiantuntijuus eli uusi metataso. Asiantuntijat, jotka kertovat, mihin asiantuntijaan kannattaa missäkin asiassa nojautua.
Yliopistoihin avattaisiin uusia asiantuntijatieteen opiskelulinjoja. Uutta tieteenalaa rahoitettaisiin ja tohtoreita olisi niin paljon.
Tutkimus tutkii asiantuntijuutta ja metatason asiantuntijuutta eli on siten metametataso.
Kukaan ei ole enää pitkään aikaan kysynyt että mikä on käsillä oleva asia.
Sitten olisi ongelmat ratkaistu