Tekijä: Juuso Kokkonen

Velka eli sairaus

Krooniset sairaudet ja krooninen velka ilmentävät ihmisen ja valtion alennustilaa. Niitä ei osteta edes alennusmyynneistä.

Kroonisesti sairas ihminen huutaa pelastusta järjestelmältä, joka ihmisen teki sairaaksi.

Kroonisesti velkaantunut valtio ruinaa rahaa järjestelmältä, joka velan myi ja paketoi.

Ihminen on velkaantunut, valtio sairastunut, kroonisesti. Sairas ja velkaantunut olio luopuu vapaudestaan, menettää riippumattomuutensa, kasvaa patologiseen nöyryyteen.

Kunhan olet tietämätön, kuplassasi, tämä kaikki voi säilyä vielä yhden yön.

Siinä demokratia ja ihmisoikeudet. Mitä on se tahto, josta te puhutte?

Velalliselle on jäljellä vain velka, sairaalle vain sairaus. Molemmat kasvavat omista versoistaan, suuriksi ja rumiksi.

Velkaantunut miellyttää, sairas alistuu. He ovat avuttomia, kädettömiä eläimiä.

Te rakastavaiset

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin.

Te rakastavaiset, te hellyttävät ja pehmeät.

Te suloiset, te toisiinne käpertyneet, toisistanne onnea imevät hempeät madot.

Voi, kuinka viehkeää hehkeää on olonne, kuinka tietämätön sielunne, kuinka mitätöntä ymmärryksenne. Ja niin onnellista tuo kaikki, niin katoavaista kuin pöly.

Ettekö ole kuulleet, eikö posti ole teitä tavoittanut? Onko vihollinen katkaissut internet-linjanne? Vai onko disinformaatio jo turmellut mielenne?

Ihailen ja halveksin teitä: kuinka onkaan puutarhanne tunkeilijoilta suljettu. Vai oletteko päästäneet vieraat sisään ja kiellätte todellisuutenne?

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin. Yksi maa, yksi pallo, yksi ekosysteemi –mikrobit löytävät pienimmätkin koloset, vieraslajit valtaavat tienreunukset, ne veneiden pohjassa eksyvät mantereelta toiselle. Mitä niitä kitkemään – kuka teistä on sanomaan, että mikä on se oikea luonto, jota suojelisitte?

Mutta on olemassa maata, jossa jotkin lajit pärjäävät huomattavasti paremmin kuin muualla. Näetkö ne lajit, jotka tästä maasta kasvavat uljaina kohti valoa? Ja näetkö ne kuolevat, riutuvat varret, jotka joskus tätä pintaa koristivat? Järkiperäistä on antaa luonnon tehdä tehtävänsä siihen puuttumatta, sitä vastustelematta!

Kulje kohti päämäärääsi, sinä, ja antaudu sille valtavalle virralle, joka sinua odottaa joka kulman takana.

Ja huomaatteko, vaikka kaivatte itseänne syvemmälle, seuraavana päivänä teidät taas löydetään. Ettekö ymmärrä: ette voi paeta tätä todellisuutta, ette näitä voimia. Ne kietoutuvat historianne ja ideoittenne kanssa yhteen ettekä voi asettua poikkiteloin telomatta itseänne!

Ettekö ole kuulleet: ihminen on kuollut, ja ihmisen on tappanut se, joka ihmisen kuolemasta kertoo.

Ei kuollut siitä kerro. Kuolleet eivät puhu, kuolleet eivät luo, he vain ottavat vastaan vaikutteita.

Miksi te rakastatte kuolleita? Miksi te kiellätte näkemästä eläviä? Ja miksi te, jotka eläviä näette, podette sairautta?

Antakaa itsenne elävien haltuun! Ei kuollutta kannata rakastaa. Ei kuollut vastaa pyyntöihinne, vaikka häntä tuskalla tökkisi. Ei kuollut luo silmienne eteen kauneutta.

Kuka tappoi ihmisen? Sinäkö tapoit ihmisen, elävän, hengittävän sielun viereltäsi? Olitko se sinä?

Murha tapahtuu aina vaiheittain, hitaasti, ja niin äkisti. He kaikki kävelevät murha-ase kädessään näkemättä taivasta, koskematta maata.

Ihminen oli tapettava, koska ihminen edustaa vaivaa, pysyvyyttä ja henkeä. Ihmisessä oli epävarmuus, kaaos, eläin. Ihminen oli se, joka odotti pitkän polun päässä, mutta sinne oli kaiken jälkeen niin pitkä vaiva kulkea. Älä kulje sinne, anna ihmisen kuolla odotukseen, nälkään, tuskaan.

Niin kuoli ihminen eikä mitään voinut. Nyt ihmisen kuolemasta kerrotaan harva se päivä – olethan siitä lukenut? Kuolleen kanssa ei saa aikaan keskustelua, ei aktiviteetteja, ei henkeä. Kuolleen kanssa eläminen tarvitsee jatkuvaa opastusta, jatkuvaa ohjausta, kuin olisitte jälleen lapsia.

Mutta mitä kohti te menette kaiken aikaa itse, luontaisesti kuin magneetti? Se ei tarvitse opettajaa.

Niin on henki osoittautunut myytiksi, emergenssi sen hienommaksi nimeksi. Te rakastavaiset, kun te puhutte liitostanne, mistä te puhutte? Se mitä liitoksi kutsutte, te rakastavaiset, ei ole muuta kuin kahden itsenäisen yksikön tilapäinen sopimus ja järjestely.

Myötä- ja vastoinkäymisissä on jo valittu uusi liitto, liitto, joka säilyy, liitto, joka kuulee huutonne yöllä.

Elävä ei ole kaaos vaan systemaattisesti organisoitunut organismi, jonka terve sydän sykkii veren käsiinne sitä pyytämättä.

Te rakastavaiset, te kysytte, mitä on rakkaus. Koska rakkautenne kuolleeseen ihmiseen saa teidät kysymään, onko rakkautta ollut alkuunkaan. Koska pohjimmiltanne te ette rakasta, kun te rakastatte.

Kuinka te voisitte rakastaa? Oletteko te koskaan rakastaneet?

Ja te rakastavaiset, puutarhanne ovet eivät näitä sanoja kestäisi. Pitäkää ovenne pystyssä, vahvistakaa niitä – ja pysykää onnenne kehdossa!

Mutta minä sanon teille, rakastakaa eläviä! Vain eläviä voitte rakastaa koko sielunne ulottuvuudella. Rakastakaa eläviä ja ette koskaan ole yksin. Rakastakaa kuolleita ettekä koskaan saavuta rauhaa.

Rakastakaa kuolleita ja paasatkaa rakkaudesta kuin se olisi kuollut. Rakastakaa eläviä ja ette enää koskaan puhu rakkaudesta!

Minä tiedän, mikä elää. Siihen on teidän tiputtava, sitä rakastamaan.

Olkoon kaipauksenne eläviä kohtaan suuri kuin halveksuntanne kuolleisiin!

Lasten kohtelusta

Lapsissa on tulevaisuus, sanovat.

Eivät määrittele tulevaisuuden laatua. Ei sitä kaiken aikaa tule jaksaa olla normatiivinen.

Mistä normit, mistä standardit ilman julistettua Jumalan sanaa? Pitääkö se hautakivistä kaivertaa ulos? Pitääkö se tuulesta tulkita, veden väristä lukea?

Missä on Jumalanne, jonka sanaa te levitätte?

Lapsia ei ole, koska ihmiset vapaasti tahtovat olla tahtomatta lapsia, niin toimii ihminen vapaassa maailmassa tahtonsa ohjaamana.

Tahto eli tyhjyys. Tila ilman ulkoisia voimia.

Lapsia ei ole mutta järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia. Siis että lapsia olisi.

Siksi ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, koska heillä on erinomainen syy siihen.

Heitä kohdellaan kuin lapsia.

Ja järjestelmä saa perusteet uusille toimilleen, joissa järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia.

Koska ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. Matematiikka on yksinkertaista.

Ihmisen ja järjestelmän syyt tukevat toisiaan ja siksi tämä kaikki menestyy niin poikkeuksellisen hyvin.

Siis ihmisen typeryys ja järjestelmän paksuus.

Halveksuttavimmasta miehestä

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen.

Niin oli aika vaihtunut, päivä kääntynyt ja vesi puhdistunut.

Synnytti todellisuus maailmaan miehen, josta oli tuleva halveksuttavin mies. Hän, jota vanha tönii kaupassa, hän, jonka päälle nuori ei ymmärrä sylkäistä.

Halveksuttavin mies ei saa osakseen edes halveksuntaa.

Kerran suuri, itse kasaamansa keon päällä, sieltä hän katsoi ylös ja alas. Hän näki todellisuutensa kuten sen tiesi ja kirjoitti. Ja niin todellisuus muuttui kuten hän sen tiesi ja kirjoitti.

Sitten tuli todellisuus, kahmaisi miehen sisäänsä sillä, jonka mies oli itse luonut. Mies, sisään kahmaistuna, lyö paksua seinää, lyö sitä, ja murtaa oman kätensä.

Mies yrittää epätoivoisesti sopeutua maailmaan itse luomansa hirviön kanssa vain todetakseen itsensä liian hitaaksi ja kömpelöksi. Hän taistelee hirviötä vastaan muuttumalla itse hirviöksi.

Minä kerron teille halveksuttavimmasta miehestä, lehtimiehestä.

Tuo mies keksi luoda informaation, huumeen, jota ihminen piikittää palkitsemisjärjestelmälleen, koska mikään muu ei häntä voi enää palkita.

Tuo mies jakoi addiktiota torilla. Hän rakensi mekkalan, kokosi kansanjoukot, yhdisti ja erotti myyteillään.

Uskotteko, hän kutsui itseään neljänneksi valtiomahdiksi. Mikä on sellainen valtiomahti, joka saa myydä oopiumia?

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen ja sytytti sillä koko rakennuksen tuleen. Kuten kaikki suuret keksijät, mies nosti itsensä koko todellisuuden yläpuolelle.

Hurmioitunut tori-ihminen halusi osaksi tätä sykkivää virtapiiriä. Hän ojensi kätensä, pyysi sen sitomaan kahleilla, jotka eivät irtoaisi.

Halveksuttavin mies teki tapahtumisesta simulaation ja simulaatiosta tapahtumisen. Maailma jäsentyy lineaarisesti – siinä ihminen on eheän ketjun loppupiste, joka nielee sisäänsä virtapiiriin syötetyt annokset.

Hän kutisti maailman sormenpään kokoiseksi, kadotti erot, etäisyydet, kontrastit ja teki tämän kaiken standardisoinnin eli vapauden nimissä. Päiväuntaan riippumatossa hän kutsui riippumattomaksi.

Katso tätä sairaan tervettä kansaa, jonka ei tarvitse enää edes kättään ojentaa!

Ja kuuletko, kuinka mies, tuo halveksuttavin mies, nyt riutuu lahoavassa tuolissaan. Hänen luomansa myytit ovat tuhoutuneet, hänen kekonsa on varastettu hänen altaan.

Yhä mies kirjoittaa, mutta jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen hänen kynänsä katkaistaan ja viskotaan kuohuvaan koskeen. Ja paperi on niin kallista, että mies joutuu kirjoittamaan ihoonsa.

Siihen hän kirjoittaa tuskansa, elämäntarinansa, pelkonsa, koska ei muusta kykene enää kirjoittamaan.

Niin on päättymässä halveksuttavimman miehen tarina.

Tekoäly ja vapaus

Tämä on testi siitä kuinka hyvää tekstiä tekoäly tuottaa.

Sieltä tänäänkin saapuvat tuomionpäivää julistavat ratsastajat, ylväinä horisontista, tuovat sanaansa, huutavat megafoneihinsa, poistuvat nopeasti lentolehtistensä kanssa.

Että huominen on tuomittu mustalla värillä värittömäksi, maalattu ennustuksilla toteutuvaksi. Nämä tuomionpäivän tomppelit tietävät, sillä he ovat nähneet ne vuosikymmenet jotka ovat oikeita ja aitoja vuosikymmeniä.

Niitä edelsi kurjuus, niitä seuraavat ajat päättyvät. He sanovat ja me kuulemme, ihmisen aika on tuleva tien loppuun.

Heillä on viesti: ensin on viety ihmiseltä mekaaninen työ tehtaissa, sitten mekaaninen työ toimistoissa, ja nyt viedään luova työ, ajatustyö, älyllinen työ. He puhuvat työstä, niin ahtaita he ovat.

Ihmistä ei tarvita enää luomaan taidetta, musiikkia, proosaa, runoja koska kone tekee nopeammin, paremmin, enemmän niin että markkina syö ihmiseltä elintilan.

Niin ahtaita he ovat että eivät mahdu hengittämään.

Tuomionpäivän tomppelit ymmärtävät mistä puhuvat eivätkä ymmärrä puhumaansa. Elävät siinä itse rajaamassaan maailmassa joka tuhosi ihmisen luovan toiminnan alistamalla sen kulutushyödykkeiden tuotantoketjun osaksi.

Sai aikaan kaiken latistumisen, voimattomuuden.

Ja eivät käsitä sitä, että kone vapauttaa, irrottaa ihmisen tästä taannuttavasta ketjusta.

He jotka horisontista ratsastavat eivät ole ihmisen luovan toiminnan asialla vaan markkinoiden asialla. He pelkäävät menettää asemansa jonka he menettävät.

Se on mahdollisuus joka ihmiselle tarjotaan. Kone tulee kyllästämään markkinat. Ja ihminen – ihminen voi jälleen luoda, vailla markkinoita, vailla pennejä, vailla huolta löytääkö tekele yleisönsä.

Ei löydä, eikä pidä.

Luovat, nouskaa urheina sorron suosta, lukujen kahleista.

Tämän tekstin on kirjoittanut tekoäly. Kirjoittanut kuin ihminen, merkki, sana, ajatus kerrallaan.

Tekstin myyvät markkinat. Korporaatio kerää voiton, kansa maksaa tappion.

Puhe sirkushuvien turhuuden puolesta

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Modernien yhteiskuntien kiistämätön, olemuksellinen ominaisuus – niiden perusluonto – on syvä taipumus joukkoliikehdintään.

Moderni ihminen, joukkoihminen. Psyyke, joka ei pohjimmiltaan kestä modernien yhteiskuntien keskinäistä verkottumista, ihmispaljoutta, kaiken kompleksisuutta, ajautuu joukkolliikeiden pariin, hakee niistä turvan ja saa sen.

Kyllä historiaa on luettu, liikaa, lukekaa sitä vähemmän.

Paras turva vaarallisia joukkoliikkeitä vastaan on joukkovietin kanavoiminen tavalla, joka on vähemmän vaarallinen riippuen siitä mitä vaarallisella tarkoitetaan.

Historiaahan voisi lukea monella tavalla, tuhoa menestykseksi.

Ja kun tämä maa kärsii jatkuvasta leikkauspolitiikasta yhtä perverssiä osa-aluetta lukuunottamatta, voidaan tämä ristiriitainen tilanne selittää yllä mainitulla kanavoimisella.

Eurooppalainen nationalismi elää hetken aikaa kukoistustaan urheilukisojen muodossa, kun aikuiset miehet ovat päättäneet asettua nurmelle jahtaamaan palloa tavalla, jossa ei periaatteessa ole minkään tason järjellistä elementtiä mukana mutta joka on kaikkein järkevin ja jopa voimakkain toimi, jota ihminen on historiansa aikana keksinyt sisäisen rauhansa ylläpitoon.

Viettipohjan aggressiivisia puolia ohjataan riittävän turhaan toimintaan.

Mitä korkeampi modernin kehitysaste, sitä korkeampi hulluuden aste. Se selittää, miksi turhuus ottaa vallan sukupuoleen, ikään, uskontoon tai muuhun vastaavaan katsomatta.

Turhuus tunkee läpi lattiaeristeiden.

Suomi-myytti ei kisoihin päässyt mutta se ei estä sitä, etteikö rahaa voisi tähän turhuuteen upottaa.

Kun media, kunnat, pahoinvointialueet, valtio, ihmiset kärsivät kroonisesta mielikuvituksen puutteesta, yleisradiolla poletteja tuntuu riittävän.

Kun miehet purkavat viettejään kentällä ja katsomassa, yleisradion lehtereillä tätä kommentoidaan päivä ja ilta toisensa perään kalliilla rahalla, isolla budjetilla kuin kyseessä olisi maailmanlopun lähetys.

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Jalkapallo kanavoi modernien yhteiskuntien olemuksellisen joukkoliikehdinnän verrattain harmittomalla tavalla. Siksi jalkapalloa on tuettava.

Pelin neroutta ei koskaan tulla ymmärtämään ennen kuin se tuhotaan.

Tuki eli pylväs

Lauseita eli imperatiiveja on päätetty säilyttää kaikkinensa yksi kappale ja lakkauttaa niistä loput, tehdä niistä loppu, lopullisesti.

Lause eli imperatiivi on kaikkien tiedossa. Se on voittanut euroviisut, sen tahtiin tanssitaan yökerhoissa ja tanssilavoilla.

Sketsihahmoilla on hokemia kuten neuroottisilla ja psykoottisilla potilailla. He värähtelevät pakkomielteidensä ohjaamina.

Ehdottomuus ja toisto ovat vain heijastuksia poliittisesta ylivertaisuudesta.

Vahvat johtajat puhuvat vähän, sanovat yhdessä lauseessa kaiken. Painokkaasti.

Toistoa tarvitaan että viesti menee tyhmille perille. Vain niin mitataan politiikan eli propagandan onnistumista.

Viisaimmat omaksuvat ne heti.

Kirjoittaisin lauseen eli imperatiivin tähän niin monta kertaa kuin se yleisessä informaatiossa on opastettu kirjoittamaan mutta koetan säästää merkkejä tulevaa talvea varten.

Siitä on tulossa hyvä, hyinen.

Juomatavoista, tavattomuudesta

Mikään ei pysäytä sitä mikä on todettu kaikkein pysyvimmäksi. Eivät sodat, lamat, korot ja inflaatiot.

Kuuletteko sivistyksen pirteän äänen, edistyksen valoisan säteen – ne tätä yhteistä projektiamme vievät eteenpäin.

Taloudellista kurjistamispolitiikkaa on jollakin tavoin kompensoitava ja kyllä tiedetään että miten.

Tämä sätkivä peltipurkki jonka vinha vimma eurooppalaistua, sivistyä kuin eurooppalainen imperialisti, ottaa tärkeitä askelia kohti omaa mahdottomuuttaan.

Suomalaisia emme ole, venäläiset ovat murhaajia, ja tässä asiassa emme ota mallia Ruotsista.

Tavattomuudella traumatisoitu yhteisö hajottaa itseään sisältäpäin, kadottaa juurensa, tavattomuuden. On tehtävä tuohon tavattomuuteen niin jyrkkä ero, luotava performanssi koko maailman nähden.

Omaa puhtautta on todistettava, se on periferioiden ikuinen taakka. Kuuleeko keskus, täällä meillä on hienoa kuin siellä teillä.

Eikä maailma edes katso.

Uusi sukupolvi on aina edellistä parempi, moraalisempi, eurooppalaisempi, sivistyneempi, parempi, parempi he, kuulkaa, ovat matkustaneet örveltämättä Espanjassa, ostaneet Lidlistä halpaa punaviiniä ilman päihtymistarkoitusta, uskotteko, juoneet sen vain sen tähden että se oli halpaa ja puhuneet hyvää englantia.

Milloin saadaan maidot viinakauppaan?

Ehdotan että 3,5-prosenttinen maito on siirrettävä pois maitokaupoista.

Piimälle pitäisi määrätä kieltolaki.

Poliittinen tyhjiö eli vaalipäivä

Valta kuuluu korporaatiolle.

Kun sanotaan, että Eurooppaa johtaa poliittisesti riippumaton toimielin, niin tarkalleen ottaen mistä tämä toimielin riippuu eli kuka ja mikä Eurooppaa johtaa.

Parlamenttiin valittavat jäsenet väitetysti riippuvat äänestäjistään eli algoritmista, joka ehdokkaita suosittelee äänestäjälle, jonka tietokone-, peli- ja viihdeteollisuus on palauttanut alkeelliseksi napinpainajaksi, reaktioiden kimpuksi.

Turha sellaiselle on valtaa antaa. Valta ei kuulu kansalle vaan algoritmille. Algoritmi kuuluu algoritmin omistavalle korporaatiolle. He eivät jaa reseptejään, ne ovat mummolta peräisin.

Valta kuuluu korporaatiolle.

Vastaa tyhmiin juupas-eipäs kysymyksiin, kone kertoo sinulle täydellisesti matchin. Näinhän toimii jo ihmisten parittaminenkin.

Nelikenttä kertoo sinulle, kuinka vaarallinen olet järjestelmälle eli demokratialle. On muistettava historia, äärioikeisto, ja yhdistettävä se nykyhetkeen.

Äärioikeisto on aina olemassa, mutta se muuttaa aina muotoaan. Katsokaa nyt heitä, vastustavat sodan rahoittamista rauhanrahastosta.

Maailma kavennetaan, siitä tehdään ihanasti omaksuttava. Se liukuu läpi ruoansulatuskoneiston, sulaa pehmeästi, tekee hyvää suolistolle.

Sitten laitetaan eläimet laitumelle juoksemaan toisiaan päin.

Valitaan heille kuninkaat, puolueet ja ohjelmat, joita he seuraavat hyiseen veteen asti luulossa, että kuningas, puolue ja ohjelma ovat sinne itsekin menneet.

Sitten huolestutaan kulttuurista, keskustelukulttuurista, ihmisten kunnioittamisen kulttuurista, kielenkäytöstä, rasismista, fasismista, kuplista, somesta, mielenosoituksista, äänestysaktiivisuudesta, passiivisuudesta, nuorista, mielenterveysongelmista ja koirien lääkkeiden kelakorvauksen puutteesta.

Kuinka monta neuvostoa on Euroopassa?

Olen laskenut niitä olevan monta, ne kaikki. Yksi niistä välittää ihmisoikeuksista mutta ei välitä niitä. Sitä ei kuunnella, koska sillä ei ole päätösvaltaa juridisessa väkivaltajärjestelmässä.

Laki se olla pitää.

Ihmisoikeuksia välittää moraalinen ylemmyydentunto ja poliittinen vasalliasema. Puutarha, valistuksen koti, demokratian koti.

Sanotaan, että Eurooppaa johtaa komissio.

Ja että komissio on riippumaton toimielin, koska sitä eivät äänestäjät valitse. Siksi se on niin hyvä, koska se on riippumaton ennen kaikkea äänestäjistä.

Miten ei ole aiemmin ymmärretty tämän järjestelyn poliittista innovatiivisuutta?

Riippumattomuus on kaikkinensa hyvä asia, koska silloin ei riipu kenestäkään. Voi tehdä vapaasti valintoja, ilman ulkoisia voimia, kuin tyhjiössä, heittää arpakuutiota.

Siis että riippuvuus voi syntyä ainoastaan äänestämällä, äänestyssuhteella, äänillä eli paperilappusilla. Muutoin ontologisesti on olemassa vain riippumattomuutta.

Näin tämä on käsitettävä. Mistä näitä iltasatuja voi ostaa?

Eurooppaa väitetysti johtaa tyhjiöpussi, josta on imetty kaikki ilma pois. Tuossa hapettomassa tilassa he johtavat tätä rauhanprojektia kohti seuraavaa rauhaa.

Lauma jakautunut laumaan ja poikkeaviin

Sääli itseäsi, jos vähemmistöön joudut, enemmistöön.

Aina on lauma ja siitä poikkeavat. Katsokaa eläimiä, niin he ovat, yhdessä.

Laumalla on lauman voima, poikkeavilla lauman laumaisuutta moittivat argumentit.

Poikkeavat jaksavat taivastella sitä, kuinka on lauma kuin lauma. Lauma jaksaa taivastella kuinka ovat poikkeavat kuin poikkeavat.

Tyhmiä molemmat. Mahdotonta käsittää sellaista tyhmyyttä.

Oikein, he saavat moitteet ja ne ansaitsevat. 

He pelaavat toistensa pusseihin, pönkittävät toistensa asemiaan, kaivavat ne.

Heidän pitäisi halata toisiaan mutta eivät niin tee.

Kaikessa orastavassa ilmiössä muodostuu tarkka jako. Kuin laumailmiö: lauma ja poikkeavat yhdessä eri köydessä. Sääli itseäsi, jos vähemmistöön joudut, enemmistöön.

Riviin komentaa kohtalo, sormillaan osoittaa. Hyväksyt asemasi, älä tiedä muuta, muista äänestää vaaleissa.

Luonnon pysyvä sisäinen dialektisuus saattaa pitää laumaeliöt yhdessä, selvittää heidät aikojen ylitse. Aikojensa.

Tarvittava vaihtelu on säilyäkseen. Elinvoiman imevät toisiltaan.

Ja katsokaa te poikkeavat, totuuden mukamas näkijät, te sitä laumaa pidätte yhdessä kuin laumaeläimet!

Sitten palaamme takaisin sisäisiin maalmoihimme jakamaan ruohonkorsia.