Kategoria: Esseet

Mika Aaltola ja sotapäällikkövaalit

Mikan itsensä mukaan hänen uskottavuutensa tutkijana ei mennyt tähän seikkailuun. Mika kyllä tietää, hän on tutkija.

Kaksi vuotta sitten Mika korvasi edellisen Mikan puhuvana päänä telkkarissa. Tapahtui systemaattinen paradigman muutos: vanha Mika oli kulutettu loppuun, vanhasta psykoosista olivat patterit loppuneet.

Vanhan Mikan hyvinvoinnista kukaan ei nyt tiedä.

Uudella psykoosilla riittää yhä virtaa.

Kuuleman mukaan uusi Mika istui aluksi useita kuukausia samassa studion penkissä, poistumatta siitä. Lähetysten välissä hänelle ainoastaan syötettiin lihapullia ja hänen niskansa asentoa korjattiin.

Ihmisiä, joiden pää taipuu taaksepäin kuin Mikalla, on syytä pelätä.

Koska lineaaritelevisiota kuluttava väestönosa ei moneen kuukauteen nähnyt muuta kuin uutta Mikaa, joka oli edellistä kuitenkin paljon komeampi, rohkeampi ja ryhdikkäämpi, Mikasta tuli nopeasti hyvin suosittu. Keski-ikäiset naiset alkoivat kilpaa kehua virtuaalimaailmassa, kun Mika paljasteli yläkroppaansa Instagram-kuvissaan.

Mika jakeli innokkaasti kuvia myös pojastaan. Pojan nimi on Geo. Mika on geopolitiikan tutkija ja asiantuntija.

Minkäs vuoksi niitä lapsia nyt ylipäätään hommataankaan?

***

Liki jo uuden sotapäällikön asemaan Mikan nostanut korporaatiomedia alkoi itse kysellä, tuleeko Mikasta uusi sotapäällikköehdokas tämän vuoden sotapäällikkövaaleihin. Ei tarkoitti kyllä.

Virtuaalimaailman lumo – se vääristää mittasuhteet ja ajaa ihmisen hölmöksi. Mutta se on kuulkaa demokratiaa se, että ihminen voi vaikkapa tutkijataustasta, ilman poliittista pääomaa, lähteä sotapäällikkövaaleihin!

Demokratia näytti voimansa: 1,5%. Kliiniset, siistityt, huolitellut poliittiset broilerit tulivat ja veivät voiton. Vaalien sketsihahmokisassa menestys olisi ollut parempaa, mutta kyllä siinäkin ainakin yksi oli Mikaa edellä.

Mikan itsensä mukaan hänen uskottavuutensa tutkijana ei mennyt tähän seikkailuun. Mika kyllä tietää, hän on tutkija. Poliittista uskottavuutta ei ollut edes alkuun, mutta siitä ei puhuta.

”Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla mennä yhdestä asiasta toiseen, eli palata tutkijaksi”, Mika aprikoi. Juuri tällaista demokraattista ihmistä olisi Platon halveksinut, syvästi.

Mutta mitä Mikalla oli tälle demokratiallemme tarjottavana?

Ahtaan voimapoliittisen todellisuuden elinkautisvanki Mika totesi lentävän virkkeen sotapäällikkövaalitentissä: ”Tärkeintä on nyt, että pahuus pysyy poissa.”

Virkettä on mahdollista tulkita monella tavalla. Tärkein tulkinta on se, että tutkijana ja poliitikkona Mika tuli lyöneeksi uudet noteeraukset politiikan perimmäisestä uskonnollisesta luonteesta.

”Tärkeintä on nyt, että pahuus pysyy poissa.” Tästä meidän on jokaisen pidettävä huoli: on oltava yhtenäinen, yhtämielinen, siis demokraattinen. Tarvitaan lisää pyssyjä, niitä tarvitaan.

Sitten paha pysyy poissa.

***

Kello on käynyt, kaksi vuotta on pian täynnä. Mikan elinikä on kaksi vuotta.

Kuka on uusi Mika?

Tätä he kutsuvat demokratiaksi

Kuinka demokratiamme tänään mielestäsi onnistui? Arvioi asteikolla 1–5.

Vallitsevaa poliittista järjestelmää on tarpeen kutsua demokratiaksi riittävän usein, muistuttaa siitä. Muutoin ihmiset saattaisivat asian unohtaa.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

He ensiksi päättävät, mistä asioista on päätettävä. He laativat päätettävien päätösten sisällöt ja lopputulemat sekä määrittävät toimeenpanoprotokollan. Näin asiat muuttuvat vähitellen olevaisiksi. Sen jälkeen kysytään kansalta gallupeissa päätösten suosiosta. Päätöksillä on suosiota. 

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Siinä vaiheessa, kun päätöksiä asioista ei ole vielä tehty, asioista vaietaan. On oltava hiljaa, jotta haluttu lopputulema saadaan varmasti aikaan, vailla vastustusta. Asioista voidaan alkaa puhua kriittisesti, kunhan päätökset on tehty, lopullisesti. Silloin voidaan hetki ihmetellä, kuinka asia tapahtui ilman keskustelua. Sekin ihmettely on lopetettava, jotta se ei ylly.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Vallitsevassa demokratiassa he ovat todenneet, että demokratia on uhka demokratialle. Toimia voidaan perustella näin, vastaan ei voi sanoa.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

He, jotka päätökset tekevät, tekevät ne reippaasti, kättelevät oikeita ihmisiä, juovat kahvia oikeissa pöydissä – samppanjaakin kehuvat! – ja varmistuvat siitä, että päätökset sopivat näihin pöytiin, ettei kukaan vain loukkaantuisi, ettei päätöksentekijöitä sysättäisi näistä pöydistä sivuun. Sitähän ihminen kaikkein eniten pelkää, että lauma hylkää. 

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Kun kahvit on juotu, pöydässä verkostoiduttu ja oikeat päätökset tehty, päätöksentekijälle avautuu uusia ovia, parempia ovia, joissa voi paremmalla palkalla olla tekemättä enää yhtään sellaista päätöstä, josta kansa saattaisi olla tietoinen. Kun näin tilivelvollisuus käännetään yltympäri, päätöksentekijää odottaa paratiisi, supervoittajien leiri.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

***

Hallintokoneisto mainostaa, brändää itseään, kuin korporaatio. Se valloittaa teiden reunukset, bussipysäkit, virtuaalimaailman. Mainostaminen tarkoittaa tietoista manipulaation harjoittamista. Se on toimintaa, jossa on vaikuttaja ja vaikutettu, siis manipuloija ja manipuloitu. Toiminnan tavoitteena on luoda tarve, myydä, yleensä sellaista, mitä kohde ei tarvitsisi.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Hallintokoneisto rakentelee asiakkailleen pikkunäppäriä palveluita, joiden avulla asiakkaat voivat toisinaan kokea olevansa tärkeä osa tätä vallitsevaa demokratiaamme. Kuluttaja-asiakasyksilö siis osallistuu demokratiaan vastaamalla samalla tavalla kuin mihin tahansa kuluttaja-asiakkaille suunnattuun Webropol-kyselyyn: kuinka demokratiamme tänään mielestäsi onnistui, arvioi asteikolla 1–5. Vastanneiden kesken arvotaan leffalippuja. Kiitos vastaamisesta!

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Hallintokoneisto itse tuottaa, tehtaantakuulla, ne ihmiset, poliitikot, joiden äänestäminen voidaan yleisölle sallia ja joiden äänestämistä saatetaan peräti suositella. Tuotantolinja on automatisoitu, standardisoitu, niin, että lopputuotteet ovat ennalta tiedettäviä. Tavoitteena on saada aikaan pienten erojen politiikkaa. Tavoite toteutuu. Muotti on sama mutta tarvittaessa muokattavissa. Tuotantolinjaston ulkopuolisista vaietaan tai heidän äänestämistä ei suositella.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Tehtaassa tuotetut poliitikot ovat nelikenttään sijoitettuja pisteitä. Nelikenttä on sama vuodesta toiseen, kaikkialla. Nelikentässä on mielekästä arvioida pisteitä ja niiden välisiä etäisyyksiä. Ostajaksi, kiltiksi ja tottelevaiseksi, koulutettu äänestäjä istutetaan sitten vaali toisensa perään näyttöpäätteen ääreen pelaamaan peliä nimeltä vaalikone. Siinä on koko demokratia puserrettu pariinkymmeneen kysymykseen – eikö olekin mahtava innovaatio? Vaalikoneen avulla ostaja voi vaivattomasti etsiä oikean, oikeilla ominaisuuksilla varustetun tuotteen. Ostaja ei joudu käyttämään liiaksi aikaa tähän demokratiaan. Ja mikä parasta: vaalikoneet tuottavat dataa, prosentteja, tuloksia, varmuutta – ja sen saman nelikentän.

Tätä he kutsuvat demokratiaksi.

Gallupit kertovat viikkoja ennen vaaleja vaalien tuloksen, vaalikone yksilölle ehdokkaan hyvin pienellä vaivalla, ajattelematta edes vahingossa, hetkeäkään. On hyvä, että näistä asioista ei ole tehty liian vaikeita. Kenties tulevaisuudessa osana vaalikonetta ihmisellä on ihonalaiset sensorit, jotka pystyvät fyysisten reaktioiden perusteella määrittämään kullekin sopivan ehdokkaan, kiistattomalla varmuudella. Ihminen voisi vain passiivisesti ottaa vastaan aistiärsykkeitä, sensorit ja tekoäly kyllä sitten tietäisivät, ihmistä paremmin.

Tätäkin he kutsuisivat demokratiaksi.

HS Visio ja filosofia

Kun työllä ei ole sisältöä, filosofi voi auttaa opettamalla ”ajattelun ajattelua”.

On jälleen lauantai, voittajakansalaisen viikon juhlapäivä.

Nimittäin lasitalossa sijaitseva korporaatio, sanan- ja lehdistönvapautemme ruumiillinen ilmentymä, ”the land of free press” -sloganistaan tunnettu Sanoma – ja tarkemmin eräs tämän massiivisen sanomalehtiministeriön alaosastoista, siis Helsingin Sanomat – julkaisee voittajakansalaisten virallisen ja viikottaisen liitteen varsinaisen lehden välissä, siis HS Vision.

Kun yhteiskunta jakautui voittajiin ja häviäjiin, voittajille tehtiin oma lehti. Se tuottaa enemmän taloudellista kannattavuutta. Historian, sitä paitsi, kirjoittaa aina voittaja.

On muistutettava siitä, kuinka Wikipedia määrittelee sanan visio:

”Alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua.”

HS Visio on niin täynnä pöhinää, että kun lehden ottaa käteen, se haihtuu pölyksi ilmaan. Mutta voittajakansalainen voi lehden lukea aina internetistä, siis uudella iPadilla ja siinä olevalla HS-sovelluksella, joka ilmoittaa voittajakansalaiselle aina, kun HS Visio julkaisee uusia voittajatarinoia voittajakansalaisen fiilisteltäväksi.

HS Visio on kaikille teille työelämän apinoille, tietotyöläisille, ajattelutyötä tekeville, kuluttajille – osta uusi, uuuuuh, sähköauto, siis Tesla, osta –, habitstäkkääjille, teknologiaintoilijoille, sijoittajille, rahastosijoittajille, kiinteistösijoittajille, arjen optimijoille, arjen sankareille, neroille, tekoälyintoilijoille.

Otsikoissa käytetään pistettä. Piste.

***

Nyt oli HS Visio löytänyt voittajien leiristä filosofin. Filosofi oli perustanut yrityksen, jonka toinen yritys oli ostanut – siis tuleva korporaatio! – ja jonka toimialana on toisten yritysten valmentaminen.

Filosofin perustaman yrityksen nimi on Filosofian Akatemia.

Yritys, sen nimi ja toimiala kertovat varsin seikkaperäisesti, mitä riutuvasta kapitalismista ja vallitsevasta yhteiskuntajärjestelystämme on hyvä tietää.

Näyttäisi siltä, että filosofiakin voisi, sittenkin, löytää tässä sekamelskassa paikkansa. Sen tehtävänä olisi se, mitä konsultit ovat tehneet vuosikymmeniä, toki hieman uudenlaisella brändillä, termeillä ja sanoilla. Niillä tämä järjestelmä toimii, vielä. Filosofian julkikuvaa päivitetään, vastaamaan ajan henkeä.

Koskaan ei tule aliarvioida ihmisen kykyä luoda uutta metatason työtä – tai metametatason työtä!

Filosofian tulevaisuus ja toivo on siis siinä, että sen avulla voidaan auttaa työntekijöitä ajattelemaan sellaisissa yrityksissä, joiden toimialana on ”ajattelu”. Tällaisissa yrityksissä työskentely voi olla kuormittavaa, koska on stressiä, kiirettä, muutosta, neuvotteluja, muutosneuvotteluja, palavereja, etäpalavereja, Teamsia, Zoomia, jaettuja kansioita pilvipalveluissa, projekteja, projektisuunnitelmia, projektiryhmiä, projektiraportteja, slaideja, lisää slaideja, hei visuaalisesti tosi tyylikkäitä noi sun slaidit.

Ne ovat työn sisältö. Työllä ei ole sisältöä.

Kun työllä ei ole sisältöä, filosofi voi auttaa opettamalla ”ajattelun ajattelua” (ootteko hei kattonu ne Esa Saarisen luennot Aalto-yliopistossa, ootteko?), jonka avulla työntekijä voi terapioida itseään sitä ahdistusta vastaan, joka kumpuaa mitättömyydestä, tyhjyydestä.

Tämä kaikki kasvattaa bruttokansantuotetta.

Filosofi voi opettaa työntekijöille, kuinka synnyttää uutta, intuitiivista ajattelua. Se vaatii, kuulemma, aikaa puoli tuntia viikossa ja sitä, että laittaa vastamelukuulokkeista (kalliista ja hyvistä, olettaisin?) soimaan ”vaikka meren kohinaa ja antaa ajatuksen juosta ilman virikkeitä”.

Kuitenkin, mitä ilmeisemmin, ajattelun on pysyttävä tietyissä, ennalta määrätyissä raameissa. Sen ei saa antaa paeta niille vesille, jossa alkaisi ajattelemaan vallitsevan järjestelyn tyhjyyttä, absurdiutta ja hulluutta. Ei, ajattelun on sen sijaan oltava tuottavaa, innovatiivista. Mielen tulee ”löytää eri asioiden välille yllättäviä, uusia yhteyksiä”. Sitä on ajattelu, filosofinen ajattelu, sitä se on, ja se tapahtuu vastamelukuulokkeet päässä se filosofinen ajattelu.

Kun mikä tahansa järjestelmä riutuu henkitoreissaan, se viimeisillä voimillaan sulauttaa ensin kaiken sisäänsä ennen kuin se kaatuu.

Vauvankäyttöohjeet

Onnittelut valinnasta, olette valinneet laatua, kestävyyttä ja ylellisyyttä!

Rakkaat näköradion kuulijat, olen saanut paljon vihaista ja turhautunutta kansalaispalautetta siitä, että valtio ei ole toimittanut vauvojen mukana käyttöohjeita. Että ihmisnisäkäs tulla tupsahtaa maailmaan ilman mitään, on vallankäyttöä ja eriarvoistavaa. Pitäisikö minulla mukamas olla jossain DNA:ssa koodattuna se, mitä nisäkkään kanssa tulisi tehdä, te kysytte – ja aivan aiheesta!

Vanhemmuuden oletetaan olevan jotain, jonka ihminen osaisi luonnostaan. Nämä ovat just niitä rakenteita, rakenteita, rakenteellisia rakenteita, joista puhutaan ja jotka ovat niin kovin vahingollisia, meille kaikille. Voitteko kuvitella, luonnostaan! Voi olla mahdollista, että ihan lähihistoriassa se ohjekirja on jostain syystä tipahtanut sieltä äitiyspakkauksesta pois. Että aiemmin se olisi siellä ollut – nimittäin jollain ihmeellisellä tavallahan ihminen on selvinnnyt ja lisääntynyt tällä maapallolla, ilmeisesti melko pitkään.

Mutta onneksi teillä on minut. On aika korjata nämä valtion vääryydet, joten minäpä kerron teille vauvankäyttöohjeet!

Ihmisnisäkkään jälkeläinen on surkea olento, pitkään, ja parhaimmillaankin koko ikänsä. Onnittelut valinnasta, olette valinneet laatua, kestävyyttä ja ylellisyyttä!

Päättymättömäksi projektiksi minä sitä kutsuisin. Päivästä toiseen jälkeläinen ottaa sen, minkä antaa. Se syö mutta ei osaa käyttää mikroa. Se nukkuu mutta itkee. Se konttaa, kun sen pitäisi kävellä. Se makaa, kun sen pitäisi seistä.

Sitä koulutetaan, leiritetään, sivistetään, uudelleenkoulutetaan, eikä siitä ikinä tule valmis, mutta vanhempiaan hän jaksaa hävetä. Siinä palkka.

Surkeaksi ovat sairaat, katkerat ja yksinäiset journalistit onnistuneet vauvan ja vauva-arjen brändin rakentaa. Kannattaako heitä kuunnella – noita elämästä vieraantuneita, syntetisoituja kaupunkilaiskyklooppeja, jotka majailevat lasisessa talossa, syövät kalliita lounaita ja esiintyvät niin kovin tärkeinä?

***

Mistä vauvoja saa, saako niitä Prismasta ja saako niistä tuplabonukset, te pohditte. On syytä huomata, että yleensä vauvoja ei hankita Prismasta, sillä pakastealtaat on varattu mm. kokonaisille broilereille ja kalkkunoille. Vauvaa ei yleisesti ottaen ole kannattavaa hankkia pakastettuna – niiden vitamiiniarvot pysyvät parempina tuoreena.

Ja vaikka vauvoja voisikin toisinaan hankkia Prismasta, niistä ei saisi tuplabonuksia, kuten ei Veikkauksen arvoista, yli 1,2% alkoholia sisältävistä juomista eikä tupakkatuotteista.

Parhaiten vauva säilyy valolta ja kosteudelta suojattuna huoneenlämmössä. Huoneen lämpö riippuu huoneesta, josta lämpö mitataan. Tarkemmin: huoneen lämpötilasta! Ja se ei ole vakio!

Vauvaa ei saa missään nimessä kuivattaa mikroaaltouunissa taikka uunissa. Uuni voi kärsiä vaurioita!

Mutta en minä kohdista kritiikkiäni suinkaan vauvoja kohtaan – pehmeitä, suloisia vaahtokarkkejahan he ovat. Jätän kritiikin vauvoja kohtaan ihmisvihaajille, noille alhaistakin alhaisemmille, luolissaan kyräileville selkäänpuukottajille.

Surkea kohtalo on kuitenkin tuottaa jälkeläisiä maailmaan, joka ei tarvitse ihmistä. Se on taakka valtiontaloudelle: johonkin nämä ihmiset lohduttomine päämäärineen on sijoitettava, jotain heille on keksittävä. Vauva ei ole halpa ja riskitön projekti, investointinakin se on hyvin riskialtis! Lasta varten on romantisoitava tulevaisuudesta, vannottava väärä vala, rakennettava kulissit ja palkattava ihmisiä pitämään ne pystyssä. Ja kuitenkin: reunat repsottavat, talous murenee!

Vauvaa ei tule vahingossa pestä astianpesukoneessa kattiloiden kanssa – vaikka äkkiseltään tämä kuulostaisi veden ja luonnon säästämiseltä.

Vauvaa ei tule pestä pyykinpesukoneessa värillisten pyykkien kanssa – vauvan luontainen väri saattaa kärsiä vaurioita.

Vauvaa ei tule siirtää jääkaappiin, mikäli vauvalle kehittyy kuumetta – jääkaapin kylmälaitteistoa ei ole suunniteltu kuumeisia vauvoja varten.

***

Vauvaa on alusta pitäen opetettava yrittäjämäiseksi, joustavaksi, resilientiksi. Sitä on heiteltävä seinään kuin superpalloa, jotta se kehittää kyvykkyyttään palautua takaisin muotoonsa – jotta se kehittää kyvykkyyttään ottaa iskuja vastaan – jotta se kestää iskut, joita tyhjyys ja merkityksettömyys aamuöisin sängyn alta uusliberaalia ihmistä kohtaan kohdistavat. 

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Vauvan verkostoitumiskyvykkyyttä on vaalittava: on opetettava tarttumaan kaikkiin liaaneihin ja roikkumaan niissä pelkän peukalon varassa, takertumaan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin laajentaa verkostoa, on kuljetettava vauvaa foorumista toiseen, tehtävä sille LinkedIn-tili, opetettava se puhumaan lempinimillä ja huonolla suomen ja englannin sekoituksella. 

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Vauvalle on opetettava heti alusta alkaen keinoja, joilla vauva voi muodostaa itsestään mielenkiintoista ja merkityksellistä dataa, jota korporaatiot voivat sitten hyödyntää ja josta vauva voi kuvitella itse hyötyvänsä. Spotify Wrappedista on hyvä aloittaa – uuh, ihanaa dataa minusta, on vauva saatava fiilistelemään mieluiten mahdollisimman varhain. Näin vauvasta voi kasvaa vähitellen tehokas datasubjekti korporaatioiden hallitsemaan maailmaan.

Se on mahtavin palvelus, mitä vauvalle voi tehdä.

Faktantarkastaja

Kukapa nyt käyrää tietoa haluaisi ostaa?

Kop kop, hyvää päivää, olen faktantarkastaja ja tulin tarkastamaan taloudessanne asustavat faktat.

Eihän taloudessa ole ollut tai siellä jaettu disinformaatiota?

Joudun tarkastamaan teidän kirjahyllynne ettei sieltä löydy Maria Nordinin kirjoja.

Jahas, tuon Orwellin kohdalla joudutaan nyt puuttumaan asiaan sillä tavoin, että Orwellista on kyllä sallittua lainata otteita mutta niitä otteita ei ole sallittua käyttää kuvaamaan tätä meidän vallitsevaa yhteiskunnallista ja poliittista järjestystä täällä Puutarhassa, näet me olemme todenneet sellaisten vertausten yksinkertaisesti olevan disinformaatiota. 

No mutta täältähän löytyy oikein filosofiaakin, mutta olkaahan varovaisia sellaista lukiessanne – odottakaas, kun laitan näihin sellaisen varoitustekstin ja muistutuksen siitä, mistä löytyy luotettava tiedonlähde, katsos tuossa tarrassa on tuollainen QR-koodi, jolla sitten voi kirjaa lukiessa lukea samalla luotettavampaa ja päivitettyä tietoa tuolta internetistä. Mutta siis suosittelen filosofian lukemista, sehän on mukavan sivistävää ja mieltä avartavaa, mutta jos sitä liian kirjaimellisesti lukee, niin siitä voi tulla näet uhka itselle, omalle terveydelle sekä laajemminkin yhteiskunnalle. Näet esimerkiksi Kantin periaatteet oman järjen käytöstä pätevät kyllä yhä, mutta näinä aikoina järjenkäyttö on pitänyt täsmentää hieman uudella tavalla, katsos kehitys kehittyy ja näin, niin se järjenkäyttö tarkoittaa vain niihin tietolähteisiin luottamista, jotka me olemme määritelleet luotettaviksi, ja luotettavia ne ovat siksi että ne eivät jaa disinformaatiota, siis esitä vaihtoehtoisia, siis vääriä, näkökulmia tai seikkoja, siis. Nehän ovat uhka demokratialle, olettehan siitä tietoisia, olettehan.

Katsos, kun on tuo internet, se on hirvittävän iso paikka ja kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkaista siellä mitä tahansa, niin eihän siinä pieni ihminen pysy enää mukana eikä tiedä, mihin tässä pitäisi uskoa ja mihin olla uskomatta, kun on niin valtavasti kaikkea tarjolla. Siksi on näet tärkeää, että me yhdessä sitten määrittelemme tai siis kerromme teille, että mikä on totta ja mikä ei, ikään kuin standardisoimme tiedon. Demokratiaahan tässä me kaikki suojelemme, yhteisellä asialla, ja kyllähän tällainen kognitiivinen turvallisuus on osa tätä kaikkea muuta turvallisuutta mitä meillä on demokratiassa muutenkin, ja nykyisin entistä tärkeämpi tuon internetin, somen ja disinformaation myötä tämä turvallisuuden aspekti. Ja onhan moni muukin asia standardisoitu, kuten vihannekset. Kuka nyt käyriä kurkkuja haluaisi ostaa? Kuluttajallehan tilanne on paljon mieluisampi, kun kurkut ovat samanlaisia, tuttuja ja turvallisia kaikkialla, ja niiden laatua valvotaan tarkasti. Ihan sama asia on kyseessä nyt tämän informaation kohdalla – kukapa nyt käyrää tietoa haluaisi ostaa?

Ja katsos, jossain diktatuureissa ja sen sellaisissa pahoissa valtioissa ne pahat johtajathan käyttävät tällaisia tilanteita hyödykseen ja sensuroivat kaiken hallintoa uhkaavan ja sitä kritisoivan sisällön, rajoittavat sananvapautta – siis ihmisoikeuksia! – ja vain orjuuttavat kansaa. Mutta sitten tällaisissa demokratioissa – eikö olekin upea keksintö, demokratia!? – tällaistahan ei voi tapahtua, siis koska demokratiassa kansa hallitsee itseään, ja sitten tulee vaalit, joissa kansa voi aina äänestää nykyiset hallitsijat pois, paitsi silloin kun se olisi uhka demokratialle, siis tapahtuisi disinformaation vaikuttamana. Nämä kaksi asiaa, huomaatteko, liittyvät hyvin vinhasti toisiinsa!

No niin, jokos hahmotatte tämän kuvion, minusta tämä on hirveän selkeä ja looginen. Niin, ja kyllähän faktantarkastajien työ on koko ajan entistä tärkeämpää ja arvokkaampaa, näin olen kokenut kyllä asian, tulevaisuuden ammatti kyseessä – tämä ihan vinkiksi teidänkin jälkipolvellekin. Että tässä ollaan tosi tärkeiden asioiden ja arvojen – ennen kaikkea arvojen! – parissa, tekemässä hyvää, parempaa maailmaa.