Rasisti antaa tietoja

Emme ole rasisteja emmekä salaliittoja.

Sinä harmaana aamuna olisi rasistin käveltävä valojen eteen ja puhuttava aiheesta, joka ei ole ongelma suurimman osan mielestä eli silloinhan se ei ole ongelma, niinhän se on, mitäs tässä puhumaan.

Helsinkiläistenkään mielestä turkulaisille naljailu ei ole helsinkiläisille mikään ongelma.

NIIN ja miksi stereotypiat etnistä taustaa kohtaan on tuomittavia mutta kun on puhe turkulaisista niin heille saa nauraa niin paljon kuin sielu sietää? Eikö turkulaisuus muka ole etninen tausta? Entä savolaisuus, kun kutsumme heitä lupsakoiksi, eikö sekin ole omalla tavallaan – rasismia? Siis hehän ovat eri rotua.

Rasisti pyynäsi naamaansa saniteettitiloissa, pyrki harjaamaan siitä kaiken rasismiin viittaavan pois. En ole rasisti. Flirttailen naisten ja aatteiden kanssa ja naiset aina torjuvat minut. Aatteet ottavat minut syliinsä.

Olette hirveän ahdasmielisiä!

Rasisti tässä moi ja nyt annan teille tietoja.

Ei, ei, ei.

Rasistien tiedonannosta hyvää päivää.

Ei!

Siis: tämä on rasistinen tiedonanto.

Se on hyvä vai kuulostaako sekin, siltä, että olemme antirasisteja eli rasisteja? Jos on antirasisti niin onko silloin myös antifasisti? Ja saako tällöin vastustaa myös kommunismia?

Emme ole rasisteja emmekä salaliittoja. Värejä, värejä, värejä. Mikä on tuo pigmentti?

Rasismitiedonanto rasismitiedonanto rasismitiedonanto. Annamme siis tietoja, jotka koskevat rasismia? Rasismitietoa? Sitä annamme?

Siis vaalea iho on vaalea iho koska pohjoisessa on vähän aurinkoa niin se imee paremmin D-vitamiinia. Siinä oli tietoa.

Maassa maan tavalla ja ilmassa lintu.

Ja sitä paitsi eihän tietoa voi antaa. Tieto on yksilön psykologinen ilmiö, eihän sitä voi antaa kenellekään. Se tapahtuu ja muodostuu, ei sitä oteta. Tiedämmekö edes niitä asioita, joita annamme, vai puhummeko vain paperista? Tietääkö paperi? Eikö se voisi puhua? Miksi tekoäly ei tee tätä puolestamme? Paljonko lisäisimme tehokkuuttamme tekoälyllä?

Onko tekoäly rasistinen?

Miksi ja millä perustein pitää puhua kaiken aikaa rasismista minä en jaksa. Minä vain haluaisin elää tätä elämääni omana rasistisena itsenäni ilman, että rasistiseen itseeni millään tavoin ulkopuolelta puututaan.

Sitä paitsi minä en ole rasisti. Se on vain termi jota käytetään väärin jotta minunlaisen ”väärät” mielipiteet eivät päätyisi ihmisten silmille, koska ihmisten silmät ovat herkät.

IHMINEN ON RASISTINEN ELÄIN.

Siinä se totuus, totuus, älkää kyseenalaistako. Kun eläin on elätetty häkissä saman lauman kanssa, kyllä vieras lauma herättää närää, ja sitä sitten kutsutaan rasismiksi. Minulle on ihan sama miksi sitä kutsutaan mutta LUONTOA te ette pysty kiistämään. Miksi te yritätte ”kitkeä” puutarhaanne näillä olemattomilla työvälineillä? Jos te haluatte esitellä maailmalle täydellistä puutarhaanne, niin tulkaa sitten perkele hakemaan ja viekää linnaan.

Sanotaan, että on poliittisen mielipiteen vapaus, mutta mikä tekee rasismista jotain muuta kuin poliittista?

Siis kun näette ihmisen niin ette voi kiistää ette voi vastustaa sitä että kiinnitätte huomion ihonväriin ette voi iho on ihmisen suurin elin! Jos silmänne on ehdollistunut tiettyyn värimaailmaan ette voi olla kiinnittämättä huomiota toisen värimaailman edustajaan.

Toistakaa vain ihmisille että tämä kaikki on rikkautta ja nyt pelastetaan valtion talous, toistakaa, toistakaa.

VÄRIT!

Jos on musta niin kyllä se pitää pystyä sanomaan että tuossa on musta. Musta on musta, valkoinen on valkoinen. 

Miksei siirtolaisia siirretty tänne jo 1950-luvulla vaan oppikirjoissa puhuttiin neekereistä?

Ja katso nyt, rasismi sen kuin rehottaa, lisääntyy ja villiintyy, kuin lupiinit teiden reunuksilla. Voin haistaa sen joka aamu kahvistani, jonka juon MUSTANA. Kaikkemme on tehty: järjestetty antirasistisia koulutuksia, rasistisia koulutuksia, valtion antirasismiviikkoja, (kansallisvaltio on perusolemukseltaan rasistinen entiteetti!! – se on sama kuin valtio järjestäisi antifasistisia viikkoja – ai sellaisiakin järjestetään?), somekampanjoita, kulkueita, paraateja, on painatettu pinssejä, lippuja, paitoja, on lahjoitettu rahaa, huudettu somessa, perustettu järjestöjä.

Ja katso! Siellä se rasismi taas juoksee kadulla, vaikka kaikki on tehty.

Eikö rasismia ole se, että teksti on aina mustalla valkoisella pohjalla? Kuin valkoinen olisi kaiken pohja, musta vain vaihtuvia, poisheitettäviä merkkejä. Uusinnetaanko tässä orjuutta ja alistavia rakenteita? Onko rasismitiedonanto kirjattu mustalla tekstillä valkoiselle pohjalle – ettekö näe tätä ironiaa? Pääsemmekö koskaan irti rasistisesta perusolemuksestamme? Entä jos käännämme asetelman toisinpäin? Valkoista tekstiä mustalla. Mutta silloinhan: valkoinen edustaisi merkitsevyyttä, musta vain mitätöntä, hyväksikäytettävää alustaa kuin orjaa!

Kansainvaellukset ovat ennenkin sysänneet jo kaatumassa olleita imperiumeja ja kulttuureja sijoiltaan. Romahduksen hetkellä niissä on ylensyöty ja kylvetty kattiloissa.

En usko salaliittoteorioihin. Mitä on usko?

Kansallisvaltion kuolemassa jäävät jäljelle kuoleva kansa ja kituva kehikko. Kansallisvaltion jälkeinen tila on kipuilun ja sekasorron tila.

Onneksi ovat ihmisoikeudet. Ja valtion velka. Tulevaisuus ja sota. Ulkoinen ja sisäinen. Hyvinvoinnin hulluus. Ja moraalinen ylemmyys.

Raja on suljettu, mikä on rasistista, mutta kun aiemmin oli rajasopimus, se ei ollut, vaikka lopputulema oli sama.

Kaikki on vasemmiston syytä. Kaikki on oikeiston syytä.

Niin puhui rasisti eikä puhunut enää koskaan.

Asiat

Lopetan elatiivimuotojen käytön koska en enää kerro asioista puolta taikka yhtä vaan ne kaikessa kokonaisuudessaan.

Neuvotteluja käytiin elatiivimuotoja edustavan tahon kanssa mutta he totesivat etteivät myönnä käyttöoikeutta taholle joka kertoo asiat kaikessa täydellisyydessään koska silloin järjestelmä muuttuisi sisäisesti ristiriitaiseksi.

On parempi kertoa asiat kokonaisuudessaan sanomalla riittävän vähän. Kun niin tekee vastalauseita ei synny.

Että sanoo kaiken ja ei mitään ei aiheuta intohimoja. Silloin ei saa kehuja eikä moitteita jolloin verenpaine pysyy hallinnassa.

Pilkku on kallis hyödyke ja talous on nyt ahtaalla kuin se konkreettisesti olisi ahtaassa tilassa ahdistettuna saatteko sen mielikuvan saatteko.

Tässä nyt ne asiat ovat.

Kaikki on tiedettävissä jos tietokyky ei ole rajallinen.

Jos tietokyky on rajallinen sillä on rajat.

Missä ovat tietokyvyn rajat ja kuka ne on piirtänyt.

Voiko sitä kutsua piirtämiseksi.

Minulla ei ole varaa edes kysymysmerkkiin.

Asiat ovat olioita ja oliot voivat olla ideoita tai materiaa.

Huono idea on huono olio eli huono asia mutta sekin kannattaa hyödyntää jotta olisi resurssiviisas.

Kun ymmärtää ihmisen yksinkertaisuuden ja sen että olemassaolomme suuntautuu kohti tuhoa ovat asiat ymmärrettäviä.

Resurssiviisaudella voi hidastaa tuhoa siis sen saapumista.

Tuho itsessään ei ole nopea tai hidas koska se ei liiku vaan tapahtuu.

Siinä ovat asiat. Nyt lopetan koska jokainen merkki on liisattu transnationaaliselta korporaatiolta.

Juhlitaanko pride-viikolla myös transnationaalisia korporaatioita.

Informaation alttari

Järsivä ihminen polvistuu, kohottaa katseensa, nostaa kätensä, rukoilee pelastusta. Huutaa.

Mistä puhua, kun yhteinen, mistä puhua,
puuttuu?

Puhuminen vailla jaettua kontekstia
on puhumattomuutta.

Vapautuminen kontekstien tukahduttavasta häkistä
lisää yksilön mahdollisuuksia

muodostaa omia konteksteja, valita propagandansa,
antaa algoritmien toimia,

villinä ja vapaasti, kuin aropuput.

/ / / /

Kollektiivinen häkki korvataan yksilöllisellä häkillä. Näin ihminen ei voi syödä toista ihmistä.

Hän syö itseään, järsii kuin noiduttu luihinsa asti.

Puhumisen ja keskustelemisen lamaannuttava sietämättömyys vieraannuttaa ihmistä ihmisestä,
työntää ihmistä rukoilemaan

pelastusta informaation alttarilla.

/ / /

Puhumattomuuden ja voimattomuuden aikana voittajaksi ilmoittautuu julkinen tiedonvälitys,
eli virallinen propaganda.

Vapautumisen paradoksi, näkymättömän keskusvallan lisääntyvä valta.

Yksilölliset kontekstit eivät tuota vastavoimaa, ne ovat tyhjiä merkkejä,
tyhjyydessä.

/ /

Kaiken luonteeltaan totalitaarisen keskusvallan päämäärä on
atomisoitu yksilö,

joka ei osaa puhua.

Post-eskatologia

Post on englantia ja tarkoittaa tolppaa.

”Elämme postnormaalia yllätysten ja epäjatkuvuuksien aikaa.”

Mitä tarkoittaa, kun etuliite post ilmenee erilaisten sanojen yhteydessä, yhä kasvavissa määrin, etenkin erilaisten ajatuspajojen julkaisuissa?

Minkälainen verstas on ajatuspaja!

Ihan itse olette normaalinne ja postnormaalinne aikanne tehneet, ei teitä kukaan ole pakottanut. Siinä kohtaa, kun oli hyvä ja riitti, kukaan ei sanonut että nyt on hyvä ja että nyt riittää.

Ihan itse jatkoitte ja nyt sitten ollaan tässä ja keksitään sanoja ja luetaan ajatuspajojen julkaisuja, jotka kertovat, että mistään ei voi enää tietää mitään koska kaikessa on etuliite post, mikä siis kertoo siitä, että mistään ei voi mitään tietää ja että elämästä on kadonnut koherenssi siis että elämää ei enää oikein hallita, ymmärretä eikä elämällä ole merkitystä.

Tämä sisältää oletuksen, että elämää on joskus hallittu, ymmärretty ja elämällä on ollut merkitys. Mutta siitä emme voi tietää.

Ja mikä seuraa näitä post-aikoja? Kenties post syvenee, ilmaantuu potenssissa kaksi. Hirviönä, jota ei hallitse ihminen vaan tekoäly.

Sitä me emme halua. Se tapahtuu.

Takaisinmallinnus postia edeltäviin aikoihin on tietenkin mahdollista mutta vaikeasti toteutettavissa. Se vaatisi kokonaisvaltaisen indoktrinaatio-operaation suunnan kääntämisen. 

Ei siihen ole varaa. Olisi tuhottava paljon teknologiaa ja edellytyksiä luoda teknologiaa.

Sitä me emme halua. Normaaliin ei ole paluuta.

Normaalia ei ole koskaan ollut. On vain sokea prosessi, johon sisältyy lastensatu, jota kutsumme edistykseksi.

Kyllä se on edistystä, kyllä se on kehitystä, älä ole noin kyyninen!

Eksponentiaalisesti kasvanutta etuliitteen post käyttöä on kaiken järjen mukaan käsitettävä ennen muuta uskonnollisena, eskatologisena profetiana. Profetiana lopun ajoista, ihmisen lopusta.

Niiden tapahtumien jälkeen, eli kun Trump on valittu jälleen Yhdysvaltain presidentiksi, voidaan alkaa käyttämään termiä post-eskatologiset ajat.

Post-eskatologinen aika seuraa eskatologisia aikoja, joita siis nyt elämme. Kyseessä on prosessi.

Siitä ei voi tietää, koska käynnissä on post-informaatiosota.

Kuolevaisuudesta

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija.

1.
Älä sano mitään, ellei sinulla ole tutkimustietoa asiasta!

Älä tutki, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa asiasta!

Tutki, jotta saat rahoitusta. Sanoita rahoitushakemuksesi taitavasti mutta älä valehtele. Koko järjestelmä on: valhe.

Rahaa on yhä vähemmän, tutkijoita koulutetaan yhä enemmän, kilpailu kiristyy. Maailma on kova, mutta ihminen tarvitsee työtä.

Älä lue tutkimuksia, älä tulkitse niitä, ellet ymmärrä niistä kaikkea. Keskity pieneen sektoriin.

Kerro mitä olisi tutkittava ja mitä on tutkittavana. Odota tuloksia. Älä hämmästy.

2.
Sano! Älä sano vääriä asioita,
väärään aikaan.

Älä puhu, mikäli et tunne asiaa!

Mikäli et ole asiantuntija tällä alalla, muista mainita, ettet ole tällä alalla asiantuntija. Kehu kysymystä. Kysymykset ovat aina hyviä.

Sano sitten jotain.

Täytä sanomisesi täytesanoilla. Puhu demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Hyvien asioiden. Siihen ei tarvita asiantuntijuutta.

Niitä asioita on tutkittu, läpikotaisin. Ne tietävät kaikki.

Niiku jotenki.

Älä suututa ketään! Etenkään itseäsi!

Älä suutu! Tai näytät hölmöltä,
naurettavalta, tosikolta.

3.
Muista korostaa, että mielipiteesi ovat sinun, eivät edustamasi korporaation. Et omista mielipiteitäsi. Ne on sanottu jo sinua aiemmin. Et omista niitä. 

Korporaatio omistaa ne.

Osoita kuolevaisuutesi. Sano vain niistä asioista joista tiedät. Et tiedä niistä. 

Osoita kuolevaisuutesi. Olet pieni linkki suuressa verkostossa. Tiedät vähän etkä siitäkään.

Yksi ihminen ei voi tietää, ei sanoa, ei puhua. Ajatteleminen on väärin, se on luonteeltaan virheellistä.

Se ei pohjaudu tutkimukseen. Se voidaan osoittaa faktantarkastajilla paikkansapitämättömäksi. Se olisi noloa.

Mutta kannat kortesi kekoon tässä verkostossa sanomalla vain sen mitä faktantarkastajat eivät voi kumota. Sitä on vähän. 

Sitten, kun me yhdistämme kaikki palaset, me yhdessä voimme lopulta tietää, 
kaikesta kaiken.

Faktantarkastaja

Kukapa nyt käyrää tietoa haluaisi ostaa?

Kop kop, hyvää päivää, olen faktantarkastaja ja tulin tarkastamaan taloudessanne asustavat faktat.

Eihän taloudessa ole ollut tai siellä jaettu disinformaatiota?

Joudun tarkastamaan teidän kirjahyllynne ettei sieltä löydy Maria Nordinin kirjoja.

Jahas, tuon Orwellin kohdalla joudutaan nyt puuttumaan asiaan sillä tavoin, että Orwellista on kyllä sallittua lainata otteita mutta niitä otteita ei ole sallittua käyttää kuvaamaan tätä meidän vallitsevaa yhteiskunnallista ja poliittista järjestystä täällä Puutarhassa, näet me olemme todenneet sellaisten vertausten yksinkertaisesti olevan disinformaatiota. 

No mutta täältähän löytyy oikein filosofiaakin, mutta olkaahan varovaisia sellaista lukiessanne – odottakaas, kun laitan näihin sellaisen varoitustekstin ja muistutuksen siitä, mistä löytyy luotettava tiedonlähde, katsos tuossa tarrassa on tuollainen QR-koodi, jolla sitten voi kirjaa lukiessa lukea samalla luotettavampaa ja päivitettyä tietoa tuolta internetistä. Mutta siis suosittelen filosofian lukemista, sehän on mukavan sivistävää ja mieltä avartavaa, mutta jos sitä liian kirjaimellisesti lukee, niin siitä voi tulla näet uhka itselle, omalle terveydelle sekä laajemminkin yhteiskunnalle. Näet esimerkiksi Kantin periaatteet oman järjen käytöstä pätevät kyllä yhä, mutta näinä aikoina järjenkäyttö on pitänyt täsmentää hieman uudella tavalla, katsos kehitys kehittyy ja näin, niin se järjenkäyttö tarkoittaa vain niihin tietolähteisiin luottamista, jotka me olemme määritelleet luotettaviksi, ja luotettavia ne ovat siksi että ne eivät jaa disinformaatiota, siis esitä vaihtoehtoisia, siis vääriä, näkökulmia tai seikkoja, siis. Nehän ovat uhka demokratialle, olettehan siitä tietoisia, olettehan.

Katsos, kun on tuo internet, se on hirvittävän iso paikka ja kuka tahansa voi kirjoittaa ja julkaista siellä mitä tahansa, niin eihän siinä pieni ihminen pysy enää mukana eikä tiedä, mihin tässä pitäisi uskoa ja mihin olla uskomatta, kun on niin valtavasti kaikkea tarjolla. Siksi on näet tärkeää, että me yhdessä sitten määrittelemme tai siis kerromme teille, että mikä on totta ja mikä ei, ikään kuin standardisoimme tiedon. Demokratiaahan tässä me kaikki suojelemme, yhteisellä asialla, ja kyllähän tällainen kognitiivinen turvallisuus on osa tätä kaikkea muuta turvallisuutta mitä meillä on demokratiassa muutenkin, ja nykyisin entistä tärkeämpi tuon internetin, somen ja disinformaation myötä tämä turvallisuuden aspekti. Ja onhan moni muukin asia standardisoitu, kuten vihannekset. Kuka nyt käyriä kurkkuja haluaisi ostaa? Kuluttajallehan tilanne on paljon mieluisampi, kun kurkut ovat samanlaisia, tuttuja ja turvallisia kaikkialla, ja niiden laatua valvotaan tarkasti. Ihan sama asia on kyseessä nyt tämän informaation kohdalla – kukapa nyt käyrää tietoa haluaisi ostaa?

Ja katsos, jossain diktatuureissa ja sen sellaisissa pahoissa valtioissa ne pahat johtajathan käyttävät tällaisia tilanteita hyödykseen ja sensuroivat kaiken hallintoa uhkaavan ja sitä kritisoivan sisällön, rajoittavat sananvapautta – siis ihmisoikeuksia! – ja vain orjuuttavat kansaa. Mutta sitten tällaisissa demokratioissa – eikö olekin upea keksintö, demokratia!? – tällaistahan ei voi tapahtua, siis koska demokratiassa kansa hallitsee itseään, ja sitten tulee vaalit, joissa kansa voi aina äänestää nykyiset hallitsijat pois, paitsi silloin kun se olisi uhka demokratialle, siis tapahtuisi disinformaation vaikuttamana. Nämä kaksi asiaa, huomaatteko, liittyvät hyvin vinhasti toisiinsa!

No niin, jokos hahmotatte tämän kuvion, minusta tämä on hirveän selkeä ja looginen. Niin, ja kyllähän faktantarkastajien työ on koko ajan entistä tärkeämpää ja arvokkaampaa, näin olen kokenut kyllä asian, tulevaisuuden ammatti kyseessä – tämä ihan vinkiksi teidänkin jälkipolvellekin. Että tässä ollaan tosi tärkeiden asioiden ja arvojen – ennen kaikkea arvojen! – parissa, tekemässä hyvää, parempaa maailmaa.