Avainsana: työ

Kaikki on metaa

Jos taloutesi sijaitsee kotona, sen voi vähentää verotuksessa.

Tahtoisin tehdä kotitöitä etänä mutta en etätöitä kotona.

Ihminen ei viihdy töissä, etänä eikä kotona. Kaiken aikaa kalvaa levottomuus, joka pakottaa siirtymään paikasta toiseen.

Toisessa paikassa tehdään sitä, mitä on tehty edellisessä paikassa. Sama koskee tekemisen välttämistä.

Näyttöä tuijotetaan paikassa kuin paikassa. Se luo tuttuutta, turvallisuutta, jatkuvuutta elämään.

Nykyään tehdään metatyötä josta hyödyn keräävät teknologiajätit.

Metatyötä tehdään vain etänä, koska metalla ei ole sijaintia. Meta sijaitsee kaikkialla.

Metatyö on työtä, jonka kohteena on työ.

Työn kohteena voi olla palvelus tai valmistaminen.

Palvelus kohdistuu hyvinvointiin tai pahoinvoinnin pahentamiseen tai hyventämiseen.

Valmistamisessa maan mineraaleista muokataan tuotteita, jotka tyydyttävät hetkeksi tarpeita.

Tuotteet voidaan valmistaa myös kierrätetyistä materiaaleista, joiden alkuperä on maa tai muu kuin maa.

Jälkitarpeiden yhteiskunnassa työ on uusien tarpeiden luomista: tarpeet on ensin tyydytetty ja ylitetty ja sitten käännetty itseään vastaan.

Metatyö varmistaa että tällainen työ on oikein ja asianmukaisesti järkeistettyä ja tehostettua.

Kunnes metatyö on varsinaista työtä ja työ on orjuutta. 

Varsinaisessa työssä ihminen on onnellisimmillaan, jos hänellä ovat turvanaan lomarahat ja työttömyyskassa.

Siinä uskaltaa investoida ja katsoa tulevaisuuteen, matkusta ja nähdä ihmeitä.

Työttömyyden ollessa ennätyslukemissa pikakassojen lisäksi kaupoissa pilotoidaan nyt työttömyyskassoja. Sillä uskotaan olevan tervehdyttävä vaikutus Suomen talouteen.

Suomen talouden ennustetaan kasvavan. Ennustetaan kasvavan ennusteiden Suomen taloudesta. 

Ennuste eli matemaattinen malli luonnonoliosta eli taloudesta. Se käyttäytyy ennustettavasti toisinaan. Ennuste siis. 

Ennuste itse vaikuttaa talouteen, sitä ei koskaan sanota.

Kaikki metatyö on jo listattu työehtosopimuksiin, koska kaikki työ on metatyötä.

Metatyö, joka etänä organisoi kotityöt, on mahdollista vähentää verotuksessa. Kuitit on säilytettävä kahden vuoden ajan paperisena punaisessa mapissa.

Verotuksessa vähennetään veroa, joka huomioidaan loppupalkassa. Näin loppupalkka on pelkkää veroa, joka kierrätetään kansantalouden läpi takaisin samaan taskuun, josta se on lähtöisin.

Valtio on tehnyt noihin taskuihin reiät.

Jos valtio kierrättää omia pääomiaan eli esimeriksi ihmisiään, niin se luo ikään kuin tunteen taloudellisesta aktiivisuudesta.

Palkka, jonka palkansaaja voi saada palkatta käteen, on aina veronalaista verotonta tuloa, johon ei ole laskettu mukaan veron osuutta. 

Jos töitä tekee riittävän vähän tai pimeästi riittävän paljon, käteen jäävän loppusumman summa saattaa kadota tuuleen, jos tuulee. Siksi rehellinen työ kannattaa, koska se investoi köyhään valtioon, jonka metatyötä teknologiajätit verottavat.

Suomen valtio on valtavan rikas, valtava rikos.

Näkymättömästä kotityöstä ryhdytään keräämään veroa valtion talouden tasapainottamiseksi. Musta talous, harmaa tulevaisuus.

Jos taloutesi sijaitsee kotona, sen voi vähentää verotuksessa.

Kodin vähentäminen verotuksessa tarkoittaa sen luovuttamista viranomaisten käyttöön tulevaa ja mennyttä sotaa varten.

Jos elämän vähentää verotuksessa, niin ei paljon vähene.

Työn tahtominen on anomalia.

Työtä ei tahdota vaan tahdotaan oravaksi pyörään, koska vaihtoehdot pelottavat.

Almuja, almuja surkeuksille

Tuolla lattialankkujen tuolla puolen.

Oli aika, kun almut olivat muonaa tai kolikoita. Heille, jotka olivat almujen tarpeessa, viskeltiin muonaa ja kolikoita keskipäivän aikaan keskelle toria. Ja he, jotka olivat elämässään onnistuneet, katsoivat, kun almujen tarvitsijat niistä kiistelivät.

Se oli suurta viihdettä ja suuri apu.

Mutta kun aika käy yhä niukemmaksi eli kun muonaa riittää poisheitettäväksi ja kolikoita metallinkeräykseen, ovat almutkin saaneet uuden muotonsa.

Uuden työn aikakaudella siirryttiin palkoista palkkioihin. Työttömyyden aikakaudella on siirrytty palkkioista mahdollisuuksiin.

Tässä almujen muodossa joukot, massat, eivät enää taistele säännöllisestä kuukausipalkasta, eivät tilille kilahtavasta kertaluonteisesta palkkiosta, vaan mahdollisuudesta näyttää naamaansa ja verkostoitua, jos vain jaksaa huutaa ja pysyä freesinä ja relevanttina.

Ei tarjota paikkaa pöydästä vaan sen alta. Kun niitä paikkoja on riittävän paljon, naama on nuutunut ja ääni häipynyt. Aina seuraava mahdollisuus vie lähemmäksi seuraavaa mahdollisuutta ja aina löytää itsensä tutusta paikasta, jossa katto on tukevasti pään päällä.

Odotus on loputon, koska maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa – sitten kun…

Mahdollisuuden ihminen ottaa vastaan kuin taivaan lahjan. Että minä pääsen istumaan sen pöydän alle, jonka ääressä en istu! Nykimällä huosunlahkeita tekee itsestään kiusankappaleen, mutta kenties saa joltakulta revittyä housut jalasta.

Tuolit vähenevät, väki pöydän alla lisääntyy. He eivät tunne solidaarisuutta. He hymyilevät toisilleen kylmästi, he hiovat persoonaansa ja pyynäävät neniään.

Sitten ihmettelemme ihmisten yleistä harhailua ja epämääräistä kyvyttömyyttä suunnistaa omalta kotipihalta omalle kotiovelle. Sanotaan, että kannattaa aloittaa lenkkeily tai jooga tai eutanasia, ehkä äänikirjapalvelu tai uuden soittimen pikakurssi.

Mutta pöydän alla lojuvien alla, tuolla lattialankkujen tuolla puolen, elää kokonaan oma maailmansa, sivilisaationsa, tunnelimainen yhteiskuntansa. Ja kuinka he katsovatkaan pienistä raoistaan ylöspäin ja irvistävät.

Suoriutuminen, ali

Irti.

Nykyään kannattaa pelätä sitä, että alisuoriutuu elämässä. Että ei pysty vastaamaan niihin odotuksiin, joita elämälle on asetettu.

Se on peruste sanoa irti.

Irti.

Elämästä voi suoriutua ja siitä voi suoriutua ali. Se tarkoittaa, että löytää paikkansa terassin alta.

Sieltä voi katsella ylöspäin niitä, jotka suoriutuvat.

Aina voi lohduksi hakea itselleen diagnoosin. Diagnosoitu on saanut vastuuvapauslausekkeen elämä-nimiseen projektiin.

Jokaisen yritys on oma elämänsä. Se on toivoton yritys.

Jos elämä on yhtä kuin suoriutumista, kannattaa suoriutua ali tai olla suoriutumatta.

Jos Ali suoriutuu, ruoka löytää ovelle.

Suorana kannattaa seistä. Minä ehdotan yleistä lakkoa.

Tekoäly ja vapaus

Tämä on testi siitä kuinka hyvää tekstiä tekoäly tuottaa.

Sieltä tänäänkin saapuvat tuomionpäivää julistavat ratsastajat, ylväinä horisontista, tuovat sanaansa, huutavat megafoneihinsa, poistuvat nopeasti lentolehtistensä kanssa.

Että huominen on tuomittu mustalla värillä värittömäksi, maalattu ennustuksilla toteutuvaksi. Nämä tuomionpäivän tomppelit tietävät, sillä he ovat nähneet ne vuosikymmenet jotka ovat oikeita ja aitoja vuosikymmeniä.

Niitä edelsi kurjuus, niitä seuraavat ajat päättyvät. He sanovat ja me kuulemme, ihmisen aika on tuleva tien loppuun.

Heillä on viesti: ensin on viety ihmiseltä mekaaninen työ tehtaissa, sitten mekaaninen työ toimistoissa, ja nyt viedään luova työ, ajatustyö, älyllinen työ. He puhuvat työstä, niin ahtaita he ovat.

Ihmistä ei tarvita enää luomaan taidetta, musiikkia, proosaa, runoja koska kone tekee nopeammin, paremmin, enemmän niin että markkina syö ihmiseltä elintilan.

Niin ahtaita he ovat että eivät mahdu hengittämään.

Tuomionpäivän tomppelit ymmärtävät mistä puhuvat eivätkä ymmärrä puhumaansa. Elävät siinä itse rajaamassaan maailmassa joka tuhosi ihmisen luovan toiminnan alistamalla sen kulutushyödykkeiden tuotantoketjun osaksi.

Sai aikaan kaiken latistumisen, voimattomuuden.

Ja eivät käsitä sitä, että kone vapauttaa, irrottaa ihmisen tästä taannuttavasta ketjusta.

He jotka horisontista ratsastavat eivät ole ihmisen luovan toiminnan asialla vaan markkinoiden asialla. He pelkäävät menettää asemansa jonka he menettävät.

Se on mahdollisuus joka ihmiselle tarjotaan. Kone tulee kyllästämään markkinat. Ja ihminen – ihminen voi jälleen luoda, vailla markkinoita, vailla pennejä, vailla huolta löytääkö tekele yleisönsä.

Ei löydä, eikä pidä.

Luovat, nouskaa urheina sorron suosta, lukujen kahleista.

Tämän tekstin on kirjoittanut tekoäly. Kirjoittanut kuin ihminen, merkki, sana, ajatus kerrallaan.

Tekstin myyvät markkinat. Korporaatio kerää voiton, kansa maksaa tappion.

Pakoreittien markkinasta

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi.

Joutenolossa, jossa pakoreitit on visusti padottu, joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan sen, mitä tavallisesti alati pakenee rakentamalla aina vain lisää pakoreittejä.

On syntynyt mahtava pakoreittien markkina, jonka lumo etäännyttää joutenolosta. Markkina suosii tarpeetonta häsellystä.

Hautakammiot vuorataan kylmäverisen tehokkaasti ja järkevästi niin, ettei vahinkoa pääse edes vahingossa tapahtumaan. 

Kaiken keskellä olisi nähtävä jossain jotain mieltä, jotain, mitä kohti astella. Ja kuitenkin järki sanoo vain, että sitä, mitä kannattaisi tehdä, ei kannata tehdä.

Näyttäisi siltä, että kaikki on tehty. Että tekemällä tekisi vain hallaa sille, mitä on tehty. Näin on tilanne ollut pidemmän aikaa. Silti on tehty, hallaa.

Työtä ilmenee loputtomasti vain niissä hetkissä, kun työpaikalla muutkin ovat töissä. Kun on käynnissä sopivanhenkinen itseään ruokkiva, kollektiivinen puuhastelu.

Työ loppuisi sillä hetkellä, kun älyttäisiin olla avaamatta tietokonetta ja teamsia.

Samalla tavoin loppuvat pandemiat, kun lopetetaan testaaminen.

Ja yhtä lailla sodat loppuisivat, kun lopetettaisiin propagandan lukeminen.

Maailmamme rakentuu harmoniassa elävistä vierekkäisistä kuplista, jotka kiihtyvät ylikierroksille, jotta töitä olisi. Ja töitähän on, rahaakin on.

Ne molemmat ovat mielikuvituksen tuotteita, systemaattisesti markkinoituja, siis kauppansa tekeviä.

Työ ja raha suojaavat joutenololta, mielentilalta, joka saattaisi tehdä ne tyhjäksi, ja jota siksi on siis paettava.

Ratkaisuksi on tarjottava kuplan etsimistä. Ja kun kuvittelee sellaisen löytäneensä, on siihen panostettava heti kuin hölmö, rakennettava itselle avovankila.