Tekijä: Juuso Kokkonen

Viestinnän opas, aloittelijoille

Valitse ensin kohteet, joille et kommunikoi, äläkä kommunikoi muille.

Rationalisoi kaikki prosessit, niin voit hallita niitä. Muista, että jokainen merkki kääntyy.

Siinä kehityksen vaiheessa, jossa monimutkainen, uloshengitettävään ilmaan, äänihuulten ja suun alueen lihaksiston hienovaraiseen yhteistyöhön perustuva järjestelmä alkaa tuottamaan äänteitä, opettele rajoittamaan niiden ulospääsyä.

Pura kertyvä paine hengittämällä pussiin nopeassa rytmissä ja huido käsillä.

Opettele ymmärtämään, että tragedioita on kolmea erilaista: sinut ymmärretään, sinua ei ymmärretä tai sinut ymmärretään väärin.

Sinua ei ymmärretä oikein.

Sinä olet törmäilevien ovien ja kaatuvien seinien luoma sinfonia, hetkellinen synteesi, kakofonia.

Jumala laittoi nämä oliot törmäilemään pellolle keskenään. Pellolla olisi tilaa, mutta hullut ovat silti päättäneet törmäillä. Päätöksistä ei ole kirjallisia todisteita.

Törmäillä on pehmennetty verbistä törmätä. Törmätä kuulostaisi liian jyrkältä.

Ihmiset törmäävät toisiinsa vain autossa, ja silloinkaan eivät ihmiset törmää vaan autot. Autolla on tahto törmätä. Auto on autonominen.

Älä kommunikoi hienoilla termeillä äläkä muutenkaan. Opettele ne kaikki ulkoa, listaa seinälle ja kehu itsellesi erinomaisuuttasi.

Hypi paikallaan ja potkiskele vesilätäkköä kiukkuisena kumisaappaat jalassa silloin, kun sinua ei ymmärretä.

Kasvata sipuliin uusi kerros, kun sinut ymmärretään.

Kun sinut ymmärretään väärin, palaa kohtaan yksi.

Asiat

Lopetan elatiivimuotojen käytön koska en enää kerro asioista puolta taikka yhtä vaan ne kaikessa kokonaisuudessaan.

Neuvotteluja käytiin elatiivimuotoja edustavan tahon kanssa mutta he totesivat etteivät myönnä käyttöoikeutta taholle joka kertoo asiat kaikessa täydellisyydessään koska silloin järjestelmä muuttuisi sisäisesti ristiriitaiseksi.

On parempi kertoa asiat kokonaisuudessaan sanomalla riittävän vähän. Kun niin tekee vastalauseita ei synny.

Että sanoo kaiken ja ei mitään ei aiheuta intohimoja. Silloin ei saa kehuja eikä moitteita jolloin verenpaine pysyy hallinnassa.

Pilkku on kallis hyödyke ja talous on nyt ahtaalla kuin se konkreettisesti olisi ahtaassa tilassa ahdistettuna saatteko sen mielikuvan saatteko.

Tässä nyt ne asiat ovat.

Kaikki on tiedettävissä jos tietokyky ei ole rajallinen.

Jos tietokyky on rajallinen sillä on rajat.

Missä ovat tietokyvyn rajat ja kuka ne on piirtänyt.

Voiko sitä kutsua piirtämiseksi.

Minulla ei ole varaa edes kysymysmerkkiin.

Asiat ovat olioita ja oliot voivat olla ideoita tai materiaa.

Huono idea on huono olio eli huono asia mutta sekin kannattaa hyödyntää jotta olisi resurssiviisas.

Kun ymmärtää ihmisen yksinkertaisuuden ja sen että olemassaolomme suuntautuu kohti tuhoa ovat asiat ymmärrettäviä.

Resurssiviisaudella voi hidastaa tuhoa siis sen saapumista.

Tuho itsessään ei ole nopea tai hidas koska se ei liiku vaan tapahtuu.

Siinä ovat asiat. Nyt lopetan koska jokainen merkki on liisattu transnationaaliselta korporaatiolta.

Juhlitaanko pride-viikolla myös transnationaalisia korporaatioita.

Hyvät pisteeni kokeessa

Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi.

Sain hedelmällisyysosaamiskokeesta seitsemän pistettä.

Kokeen järjesti viranomainen tässä minun olohuoneessani. Tässä hän mittasi osaamistani kuin mittanauhalla.

Nauha oli pitkä mutta se toimi.

Viranomaisen työnantaja on nimeltään hedelmällisyysosaamiskeskus. Se on hyvinvointivaltion laitos. Siellä osaamista on hedelmällisen paljon.

Viranomaisen titteli on hedelmällisyysosaamiskeskuksen eteläisen alueen kotiin annettavien palveluiden palveluyksiköiden esiyksikköhenkilöstön esihenkilö.

lö lö kö kö

Minä luettelin viranomaiselle hedelmiä ja muistin ne melkein kaikki mutta unohdin veriappelsiinin joka on ihmeellinen hedelmä koska sillä on verta ja verta on vain eläimillä ja sellaisilla.

Koe oli osa valtakunnallista rotuhygieniakampanjaa joka pyrkii elvyttämään kuolevia rotuja kuin koiria. Osoittauduin hyväksi rotuyksilöksi: ihoni on puhdas ja minulla on sairauksia.

Hedelmällisyysosaamiseni kehittämiseksi minun olisi huolehdittava paremmin lämpötiloista, koulutuksestani ja tulotasostani. Olisi lenkkeiltävä ja oltava hyvällä tuulella.

Kalenteria tulisi lukea paremmin.

Viranomainen laati minulle henkilökohtaisen hedelmällisyysosaamisen kehittämissuunnitelman eli HHOKSin johon asetettuja tavoitteita seurataan kolmen kuukauden välein henkilökohtaisilla etähedelmällisyysosaamisohjauskeskusteluilla jotka voi varata nettijärjestelmästä jonne täytyy luoda tunnus jota ei sitten muista mutta sen voi aina palauttaa jos vielä muistaa oman sähköpostiosoittteen.

Kuinka vahvaa on sinun hedelmällisyysosaamisesi?

Vapauden ja viisauden määritelmät, niistä molemmat

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa.

Tervetuloa tänne missä ihmiset ovat vapaita kuin fossiilit.

Oletko sinäkin jumissa jumissa järjestelmässä

ajatuksissasi ja älysi versoamassa hulluudessasi ja näissä valottomissa seinissä, jotka loistavat jäännöksiä vapaista fossiileista ja uusista polttoaineista.

Niin heräät seuraavanakin aamuna ja muistat vapautesi.

Täällä todellinen viisaus majailee heidän laskelmiensa, slaidiensa ja lukujensa varjoissa, noissa pimeissä notkelmissa, jännityksentäyteisissä koloissa, joissa käärmeet viettävät eloaan.

Kannattaako niihin kättä tunkea?

Tämä historiallisen materialismin pehmustettu vankilaselli, jossa viisaus ja vapaus kukoistavat vain kytkettyinä niitä määrääviin lakeihin. Todellisen viisauden ja vapauden yhtyminen ennakkoehtoihin tekee sanoista tyhjiä ja kevyitä kuin ilmapallon. 

Kuka pitäisi painavista ja raskaista asioista?

Todellista viisautta on resurssiviisaus. Ole siis viisas kuin resurssi jota ei ole. 

Viisas ja vapaa on riippuvainen resursseista mutta ei fossiileista. Fossiilit makaavat maan uumenissa – kuka niistä voisi riippua?

Fossiili on vapaa kuin tyhjiöön puristettu elintarvike.

Niukkuus synnyttää sellaista viisasta viisautta, joka kääntää viisaat kysymykset pois niukkuudesta ja siihen johtaneista syistä.

Ennen kuin resursseja on ruvettu viisaudella säästämään, niitä on viisaudella tuhlattu.

Katso nyt heitä, työteliäitä kuin muurahaiset. He kehittävät tätä maailmaa nyt tarkoituksenmukaisen resurssiviisaasti, viisaasti kuin resurssi, hakevat säästöjä, ullakolta hakevat säästöjä, ne haisevat ullakolta ja he myös.

Resurssiviisas on niin viisas, että hän on luovuttanut, alistunut ja on valmis myymään koko kulttuuriperintönsä viisautensa nimissä.

Strategiassa on kerrottu viisaudesta ainakin kolme kertaa, me tässä vain toteutamme hallinnon laatimaa ja hyväksymää – hyväksymää! – strategiaa, suljemme, lopetamme, päätämme, pienennämme kaikkea sitä, mikä ei resurssiviisaasti ja toiminnallisesti ole viisasta eli tarkoituksenmukaista vaikka ei meillä mitään tarkoitusta ole.

Todellista viisautta on, että lopulta ei käytä resursseja ollenkaan, niistä mitään.

Olisinpa fossiili.

Velka eli sairaus

Krooniset sairaudet ja krooninen velka ilmentävät ihmisen ja valtion alennustilaa. Niitä ei osteta edes alennusmyynneistä.

Kroonisesti sairas ihminen huutaa pelastusta järjestelmältä, joka ihmisen teki sairaaksi.

Kroonisesti velkaantunut valtio ruinaa rahaa järjestelmältä, joka velan myi ja paketoi.

Ihminen on velkaantunut, valtio sairastunut, kroonisesti. Sairas ja velkaantunut olio luopuu vapaudestaan, menettää riippumattomuutensa, kasvaa patologiseen nöyryyteen.

Kunhan olet tietämätön, kuplassasi, tämä kaikki voi säilyä vielä yhden yön.

Siinä demokratia ja ihmisoikeudet. Mitä on se tahto, josta te puhutte?

Velalliselle on jäljellä vain velka, sairaalle vain sairaus. Molemmat kasvavat omista versoistaan, suuriksi ja rumiksi.

Velkaantunut miellyttää, sairas alistuu. He ovat avuttomia, kädettömiä eläimiä.

Te rakastavaiset

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin.

Te rakastavaiset, te hellyttävät ja pehmeät.

Te suloiset, te toisiinne käpertyneet, toisistanne onnea imevät hempeät madot.

Voi, kuinka viehkeää hehkeää on olonne, kuinka tietämätön sielunne, kuinka mitätöntä ymmärryksenne. Ja niin onnellista tuo kaikki, niin katoavaista kuin pöly.

Ettekö ole kuulleet, eikö posti ole teitä tavoittanut? Onko vihollinen katkaissut internet-linjanne? Vai onko disinformaatio jo turmellut mielenne?

Ihailen ja halveksin teitä: kuinka onkaan puutarhanne tunkeilijoilta suljettu. Vai oletteko päästäneet vieraat sisään ja kiellätte todellisuutenne?

Minä en usko suljettuihin puutarhoihin. Yksi maa, yksi pallo, yksi ekosysteemi –mikrobit löytävät pienimmätkin koloset, vieraslajit valtaavat tienreunukset, ne veneiden pohjassa eksyvät mantereelta toiselle. Mitä niitä kitkemään – kuka teistä on sanomaan, että mikä on se oikea luonto, jota suojelisitte?

Mutta on olemassa maata, jossa jotkin lajit pärjäävät huomattavasti paremmin kuin muualla. Näetkö ne lajit, jotka tästä maasta kasvavat uljaina kohti valoa? Ja näetkö ne kuolevat, riutuvat varret, jotka joskus tätä pintaa koristivat? Järkiperäistä on antaa luonnon tehdä tehtävänsä siihen puuttumatta, sitä vastustelematta!

Kulje kohti päämäärääsi, sinä, ja antaudu sille valtavalle virralle, joka sinua odottaa joka kulman takana.

Ja huomaatteko, vaikka kaivatte itseänne syvemmälle, seuraavana päivänä teidät taas löydetään. Ettekö ymmärrä: ette voi paeta tätä todellisuutta, ette näitä voimia. Ne kietoutuvat historianne ja ideoittenne kanssa yhteen ettekä voi asettua poikkiteloin telomatta itseänne!

Ettekö ole kuulleet: ihminen on kuollut, ja ihmisen on tappanut se, joka ihmisen kuolemasta kertoo.

Ei kuollut siitä kerro. Kuolleet eivät puhu, kuolleet eivät luo, he vain ottavat vastaan vaikutteita.

Miksi te rakastatte kuolleita? Miksi te kiellätte näkemästä eläviä? Ja miksi te, jotka eläviä näette, podette sairautta?

Antakaa itsenne elävien haltuun! Ei kuollutta kannata rakastaa. Ei kuollut vastaa pyyntöihinne, vaikka häntä tuskalla tökkisi. Ei kuollut luo silmienne eteen kauneutta.

Kuka tappoi ihmisen? Sinäkö tapoit ihmisen, elävän, hengittävän sielun viereltäsi? Olitko se sinä?

Murha tapahtuu aina vaiheittain, hitaasti, ja niin äkisti. He kaikki kävelevät murha-ase kädessään näkemättä taivasta, koskematta maata.

Ihminen oli tapettava, koska ihminen edustaa vaivaa, pysyvyyttä ja henkeä. Ihmisessä oli epävarmuus, kaaos, eläin. Ihminen oli se, joka odotti pitkän polun päässä, mutta sinne oli kaiken jälkeen niin pitkä vaiva kulkea. Älä kulje sinne, anna ihmisen kuolla odotukseen, nälkään, tuskaan.

Niin kuoli ihminen eikä mitään voinut. Nyt ihmisen kuolemasta kerrotaan harva se päivä – olethan siitä lukenut? Kuolleen kanssa ei saa aikaan keskustelua, ei aktiviteetteja, ei henkeä. Kuolleen kanssa eläminen tarvitsee jatkuvaa opastusta, jatkuvaa ohjausta, kuin olisitte jälleen lapsia.

Mutta mitä kohti te menette kaiken aikaa itse, luontaisesti kuin magneetti? Se ei tarvitse opettajaa.

Niin on henki osoittautunut myytiksi, emergenssi sen hienommaksi nimeksi. Te rakastavaiset, kun te puhutte liitostanne, mistä te puhutte? Se mitä liitoksi kutsutte, te rakastavaiset, ei ole muuta kuin kahden itsenäisen yksikön tilapäinen sopimus ja järjestely.

Myötä- ja vastoinkäymisissä on jo valittu uusi liitto, liitto, joka säilyy, liitto, joka kuulee huutonne yöllä.

Elävä ei ole kaaos vaan systemaattisesti organisoitunut organismi, jonka terve sydän sykkii veren käsiinne sitä pyytämättä.

Te rakastavaiset, te kysytte, mitä on rakkaus. Koska rakkautenne kuolleeseen ihmiseen saa teidät kysymään, onko rakkautta ollut alkuunkaan. Koska pohjimmiltanne te ette rakasta, kun te rakastatte.

Kuinka te voisitte rakastaa? Oletteko te koskaan rakastaneet?

Ja te rakastavaiset, puutarhanne ovet eivät näitä sanoja kestäisi. Pitäkää ovenne pystyssä, vahvistakaa niitä – ja pysykää onnenne kehdossa!

Mutta minä sanon teille, rakastakaa eläviä! Vain eläviä voitte rakastaa koko sielunne ulottuvuudella. Rakastakaa eläviä ja ette koskaan ole yksin. Rakastakaa kuolleita ettekä koskaan saavuta rauhaa.

Rakastakaa kuolleita ja paasatkaa rakkaudesta kuin se olisi kuollut. Rakastakaa eläviä ja ette enää koskaan puhu rakkaudesta!

Minä tiedän, mikä elää. Siihen on teidän tiputtava, sitä rakastamaan.

Olkoon kaipauksenne eläviä kohtaan suuri kuin halveksuntanne kuolleisiin!

Lasten kohtelusta

Lapsissa on tulevaisuus, sanovat.

Eivät määrittele tulevaisuuden laatua. Ei sitä kaiken aikaa tule jaksaa olla normatiivinen.

Mistä normit, mistä standardit ilman julistettua Jumalan sanaa? Pitääkö se hautakivistä kaivertaa ulos? Pitääkö se tuulesta tulkita, veden väristä lukea?

Missä on Jumalanne, jonka sanaa te levitätte?

Lapsia ei ole, koska ihmiset vapaasti tahtovat olla tahtomatta lapsia, niin toimii ihminen vapaassa maailmassa tahtonsa ohjaamana.

Tahto eli tyhjyys. Tila ilman ulkoisia voimia.

Lapsia ei ole mutta järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia. Siis että lapsia olisi.

Siksi ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, koska heillä on erinomainen syy siihen.

Heitä kohdellaan kuin lapsia.

Ja järjestelmä saa perusteet uusille toimilleen, joissa järjestelmä kohtelee ihmisiä kuin lapsia.

Koska ihmiset käyttäytyvät kuin lapset. Matematiikka on yksinkertaista.

Ihmisen ja järjestelmän syyt tukevat toisiaan ja siksi tämä kaikki menestyy niin poikkeuksellisen hyvin.

Siis ihmisen typeryys ja järjestelmän paksuus.

Halveksuttavimmasta miehestä

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen.

Niin oli aika vaihtunut, päivä kääntynyt ja vesi puhdistunut.

Synnytti todellisuus maailmaan miehen, josta oli tuleva halveksuttavin mies. Hän, jota vanha tönii kaupassa, hän, jonka päälle nuori ei ymmärrä sylkäistä.

Halveksuttavin mies ei saa osakseen edes halveksuntaa.

Kerran suuri, itse kasaamansa keon päällä, sieltä hän katsoi ylös ja alas. Hän näki todellisuutensa kuten sen tiesi ja kirjoitti. Ja niin todellisuus muuttui kuten hän sen tiesi ja kirjoitti.

Sitten tuli todellisuus, kahmaisi miehen sisäänsä sillä, jonka mies oli itse luonut. Mies, sisään kahmaistuna, lyö paksua seinää, lyö sitä, ja murtaa oman kätensä.

Mies yrittää epätoivoisesti sopeutua maailmaan itse luomansa hirviön kanssa vain todetakseen itsensä liian hitaaksi ja kömpelöksi. Hän taistelee hirviötä vastaan muuttumalla itse hirviöksi.

Minä kerron teille halveksuttavimmasta miehestä, lehtimiehestä.

Tuo mies keksi luoda informaation, huumeen, jota ihminen piikittää palkitsemisjärjestelmälleen, koska mikään muu ei häntä voi enää palkita.

Tuo mies jakoi addiktiota torilla. Hän rakensi mekkalan, kokosi kansanjoukot, yhdisti ja erotti myyteillään.

Uskotteko, hän kutsui itseään neljänneksi valtiomahdiksi. Mikä on sellainen valtiomahti, joka saa myydä oopiumia?

Hän rakensi pelkistä märistä tikuista yleisen mielipiteen ja sytytti sillä koko rakennuksen tuleen. Kuten kaikki suuret keksijät, mies nosti itsensä koko todellisuuden yläpuolelle.

Hurmioitunut tori-ihminen halusi osaksi tätä sykkivää virtapiiriä. Hän ojensi kätensä, pyysi sen sitomaan kahleilla, jotka eivät irtoaisi.

Halveksuttavin mies teki tapahtumisesta simulaation ja simulaatiosta tapahtumisen. Maailma jäsentyy lineaarisesti – siinä ihminen on eheän ketjun loppupiste, joka nielee sisäänsä virtapiiriin syötetyt annokset.

Hän kutisti maailman sormenpään kokoiseksi, kadotti erot, etäisyydet, kontrastit ja teki tämän kaiken standardisoinnin eli vapauden nimissä. Päiväuntaan riippumatossa hän kutsui riippumattomaksi.

Katso tätä sairaan tervettä kansaa, jonka ei tarvitse enää edes kättään ojentaa!

Ja kuuletko, kuinka mies, tuo halveksuttavin mies, nyt riutuu lahoavassa tuolissaan. Hänen luomansa myytit ovat tuhoutuneet, hänen kekonsa on varastettu hänen altaan.

Yhä mies kirjoittaa, mutta jokaisen kirjoitetun sanan jälkeen hänen kynänsä katkaistaan ja viskotaan kuohuvaan koskeen. Ja paperi on niin kallista, että mies joutuu kirjoittamaan ihoonsa.

Siihen hän kirjoittaa tuskansa, elämäntarinansa, pelkonsa, koska ei muusta kykene enää kirjoittamaan.

Niin on päättymässä halveksuttavimman miehen tarina.

Tekoäly ja vapaus

Tämä on testi siitä kuinka hyvää tekstiä tekoäly tuottaa.

Sieltä tänäänkin saapuvat tuomionpäivää julistavat ratsastajat, ylväinä horisontista, tuovat sanaansa, huutavat megafoneihinsa, poistuvat nopeasti lentolehtistensä kanssa.

Että huominen on tuomittu mustalla värillä värittömäksi, maalattu ennustuksilla toteutuvaksi. Nämä tuomionpäivän tomppelit tietävät, sillä he ovat nähneet ne vuosikymmenet jotka ovat oikeita ja aitoja vuosikymmeniä.

Niitä edelsi kurjuus, niitä seuraavat ajat päättyvät. He sanovat ja me kuulemme, ihmisen aika on tuleva tien loppuun.

Heillä on viesti: ensin on viety ihmiseltä mekaaninen työ tehtaissa, sitten mekaaninen työ toimistoissa, ja nyt viedään luova työ, ajatustyö, älyllinen työ. He puhuvat työstä, niin ahtaita he ovat.

Ihmistä ei tarvita enää luomaan taidetta, musiikkia, proosaa, runoja koska kone tekee nopeammin, paremmin, enemmän niin että markkina syö ihmiseltä elintilan.

Niin ahtaita he ovat että eivät mahdu hengittämään.

Tuomionpäivän tomppelit ymmärtävät mistä puhuvat eivätkä ymmärrä puhumaansa. Elävät siinä itse rajaamassaan maailmassa joka tuhosi ihmisen luovan toiminnan alistamalla sen kulutushyödykkeiden tuotantoketjun osaksi.

Sai aikaan kaiken latistumisen, voimattomuuden.

Ja eivät käsitä sitä, että kone vapauttaa, irrottaa ihmisen tästä taannuttavasta ketjusta.

He jotka horisontista ratsastavat eivät ole ihmisen luovan toiminnan asialla vaan markkinoiden asialla. He pelkäävät menettää asemansa jonka he menettävät.

Se on mahdollisuus joka ihmiselle tarjotaan. Kone tulee kyllästämään markkinat. Ja ihminen – ihminen voi jälleen luoda, vailla markkinoita, vailla pennejä, vailla huolta löytääkö tekele yleisönsä.

Ei löydä, eikä pidä.

Luovat, nouskaa urheina sorron suosta, lukujen kahleista.

Tämän tekstin on kirjoittanut tekoäly. Kirjoittanut kuin ihminen, merkki, sana, ajatus kerrallaan.

Tekstin myyvät markkinat. Korporaatio kerää voiton, kansa maksaa tappion.

Puhe sirkushuvien turhuuden puolesta

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Modernien yhteiskuntien kiistämätön, olemuksellinen ominaisuus – niiden perusluonto – on syvä taipumus joukkoliikehdintään.

Moderni ihminen, joukkoihminen. Psyyke, joka ei pohjimmiltaan kestä modernien yhteiskuntien keskinäistä verkottumista, ihmispaljoutta, kaiken kompleksisuutta, ajautuu joukkolliikeiden pariin, hakee niistä turvan ja saa sen.

Kyllä historiaa on luettu, liikaa, lukekaa sitä vähemmän.

Paras turva vaarallisia joukkoliikkeitä vastaan on joukkovietin kanavoiminen tavalla, joka on vähemmän vaarallinen riippuen siitä mitä vaarallisella tarkoitetaan.

Historiaahan voisi lukea monella tavalla, tuhoa menestykseksi.

Ja kun tämä maa kärsii jatkuvasta leikkauspolitiikasta yhtä perverssiä osa-aluetta lukuunottamatta, voidaan tämä ristiriitainen tilanne selittää yllä mainitulla kanavoimisella.

Eurooppalainen nationalismi elää hetken aikaa kukoistustaan urheilukisojen muodossa, kun aikuiset miehet ovat päättäneet asettua nurmelle jahtaamaan palloa tavalla, jossa ei periaatteessa ole minkään tason järjellistä elementtiä mukana mutta joka on kaikkein järkevin ja jopa voimakkain toimi, jota ihminen on historiansa aikana keksinyt sisäisen rauhansa ylläpitoon.

Viettipohjan aggressiivisia puolia ohjataan riittävän turhaan toimintaan.

Mitä korkeampi modernin kehitysaste, sitä korkeampi hulluuden aste. Se selittää, miksi turhuus ottaa vallan sukupuoleen, ikään, uskontoon tai muuhun vastaavaan katsomatta.

Turhuus tunkee läpi lattiaeristeiden.

Suomi-myytti ei kisoihin päässyt mutta se ei estä sitä, etteikö rahaa voisi tähän turhuuteen upottaa.

Kun media, kunnat, pahoinvointialueet, valtio, ihmiset kärsivät kroonisesta mielikuvituksen puutteesta, yleisradiolla poletteja tuntuu riittävän.

Kun miehet purkavat viettejään kentällä ja katsomassa, yleisradion lehtereillä tätä kommentoidaan päivä ja ilta toisensa perään kalliilla rahalla, isolla budjetilla kuin kyseessä olisi maailmanlopun lähetys.

Periaatteessa tähän ei pitäisi olla varaa mutta tähän pitää olla varaa.

Jalkapallo kanavoi modernien yhteiskuntien olemuksellisen joukkoliikehdinnän verrattain harmittomalla tavalla. Siksi jalkapalloa on tuettava.

Pelin neroutta ei koskaan tulla ymmärtämään ennen kuin se tuhotaan.